Farfalle con gorgonzola – Pippurinen sinihomejuustopasta
Meillä on tapana tehdä joulukinkun valmistumista odotellessamme pastaa pahimpaan nälkään. Tälle on oikeastaan hyvin käytännöllinen syy, sillä kinkun köllöttäessä uunissa, on vaihtoehtona vain liedellä valmistuvat ruoat. Hiilaripitoinen pasta täyttää sopivasti mahaa, mutta jättää tilaa myös myöhemmin illalla tai yöllä nautituille kinkkumaistiaisille. Syömme tavallaan aterian hiilarit ensin pastan muodossa ja proteiinin sitten myöhemmin kun tappelemme uunituoreista kinkkuviipaleista. Joulukinkku maistuu muuten ehdottomasti parhaalta tuolloin. Aattoa edeltävänä yönä juuri uunista tulleena. Namskis. Se joulukinkusta, nyt on kuitenkin jo tammikuu. Kinkunodottelupasta sopii kuitenkin mainiosti mihin vuodenaikaan tahansa, joten tässäpä olisi ihanan täyteläisen sinihomejuustopastan resepti. Pippuri tuo pastaan potkua ja resepti on peräisin mistäpä muualtakaan kuin pastanystävän raamatusta eli Aglio e Olio -kirjasta.
Italialainen salamipiirakka
Halusin tehdä piirakan joka sisältää salamia. Kun googletin sanat salami ja piirakka, päädyin kälyni Hulin blogiin. Italialainen salamipiirakka näytti niin herkulliselta, että päätin tehdä sitä silläkin uhalla, että brunssille saapuvat Huli ja veljeni nauravat rumalle piiraalleni kertoen, että heidän tekemänsä piirakka oli paljon parempi ja hienompi.
Cacio e pepe – italialainen suosikkipasta juustosta ja pippurista
Eräs juuri Italiassa lomaillut tuttavapariskuntamme esitti elokuun lopulla tanssituissa häissä hieman ohimennen pienen toiveen siitä, että sivustolleni tulisi cacio e pepen ohje. Kyseinen pasta on ollut To do -listallani jo pitkään, joten täytyyhän sitä nyt tehdä jos pastaohjetta kerran ystävien taholtakin toivotaan. Ja eihän siinä sitten mennytkään kuin kaksi kuukautta että sain tehtyä pastan, ja siitä vielä pari viikkoa, että julkaisen sen reseptin blogissa. Onneksi en luvannutkaan reseptiä nopeasti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Ja eikö vaan nyt syksyn synkkyydessä olekin ihana muistella kesäisiä ruokahetkiä Italian auringon alla? Cacio e pepe on taas kerran yksi italialainen taidonnäyte siitä, miten yksinkertainen on usein parasta. Laadukkaat raaka-aineet takaavat sen, että…
”Saavu jälleen Roomaan..” – Ikuisen kaupungin lempparit
Jos kotikontuja täällä Suomessa ei lasketa, niin tunnen olevani eniten kotona kun astelen katuja Roomassa. Jokaisella lienee maailmalla jokin paikka, joka vain tuntuu jotenkin niin oikealta paikalta olla. Monelle se on New York, toisille Pariisi, Lontoo, Barcelona tai jokin muu Euroopan kaupunki. Oma paikka voi löytyä Australiasta, Thaimaasta, Japanista tai mistä vaan. Minulle se paikka on Rooma. En ole kokenut missään muualla niin hämmentävää kotiinpaluun tunnetta, kuin mitä tunsin heti ensiaskeleilla Rooman lentokentällä. Ihan kuin olisin tullut kotiin, vaikken ollut koskaan käynyt koko kaupungissa, tai edes koko maassa. Vihdoinkin olen täällä! Olen ihan varmasti ollut jossain entisessä elämässäni roomalainen prinsessa. Rooma on myös ensimmäinen ulkomailla sijaitseva kaupunki, jonne halusin palata…
Sahramirisotto
Sahrami kuuluu niihin makuihin, joita yleensä joko vihataan tai rakastetaan. Samaa sarjaa ovat ainakin tryffeli, sinihomejuusto, fenkoli, greippi, korianteri ja vaahterasiirappi. Ylläripylläri minä pidän kaikista näistä mielipiteitä jakavista mauista (mistä minä nyt en pitäisi kun ruoasta puhutaan) ja tällä kertaa toteutin sahramirakkauttani risoton muodossa. Sahramirisotto tulee Milanosta, joten jos ruokalistalla möllöttää ruoka nimeltä risotto alla milanese, voit olla varma, että sen tilaamalla saat eteesi keltaisen sahramin makuisen risoton. Me söimme sahramirisottoaaikoinaan Tony’s Delissä ja ihastuin niin kovasti sahramirisoton ja granaattiomenan yhdistelmään, että halusin kokeilla samaa myös kotona. Risoton kaveriksi tein tällä kertaa karitsaa, mutta jos et jaksa alkaa kokata lihaa, voi risoton toki syödä ihan sellaisenaankin. Niitä granaattiomenan siemeniä ei…
Ilta merellä – Välimeren risteily
Sisiliassa vietetyn päivän jälkeen makoilimme hetken allasalueella, niin kuin taisinkin jo viime postauksessa mainita. Altaalla lekottelun jälkeen kävimme hytissä vaihtamassa vaatteet ja siistiytymässä hieman iltaa varten, ja kun laivamme irtosi auringonlaskun aikaan Messinan satamasta, olimme me kannella katsomassa hämärtyvään iltaan jääviä kaupungin valoja. Kauniita iltamaisemia ihailtuamme suunnistimme Windjammeriin testaamaan laivan buffet-illallisen. Ja minkälainen buffet-illallinen meitä odottikaan! Heti ensimmäiseksi silmäni nauliintuivat sushirivistöihin, jotka suorastaan huusivat minua luokseen. Ja minähän vastasin kutsuhuutoihin rientäen lappaamaan lautaseni täyteen erilaisia sushirullia. Tämä olisi alkupala, seuraavaksi menisimme katsomaan mitä muista pöydistä löytyy. Lämpimiä ruokia oli vaikka millä mitalla. Oli pieni italialaisnurkkaus bruschettoineen sekä pastoineen ja parmesaaniraastekulhoineen. Oli meksikolaisia makuja ja ainakin maistamani quesadillat olivat herkullisia guacamolen…
Välimeren risteily – Messina, Sisilia
Ensimmäinen päivä maissa! Eikä ihan missä tahansa maaperällä vaan kauniilla Sisilian saarella, jonne olen aina halunnut päästä käymään. Olin tosin kuullut, ettei pydähtymispaikkamme Messina ole kovin kummoinen paikka, sillä siellä ei ole paljon tekemistä tai nähtävää, mutta se ei Italia-fania haitannut. Minä olen onnellinen ihan missä tahansa saapasmaan kylässä. Ennen rantautumista olimme kuitenkin päättäneet osallistua laivalla muutamaan ohjattuun tapahtumaan. Suuntasimmekin buffet-ravintolassa nautitun aamiaisen jälkeen neloskannelta löytyvään Schooner Bariin, jossa italialainen Emanuela piti pienen italian alkeiden oppitunnin. Opimme sanomaan perus Buongiornot, Graziet ja Mi chiamo Martinat, ja vaikka alkeiden pitäisikin olla hallussani, opin silti puolituntisen aikana muutaman uuden sanan, sekä sen, miten käsiä pitää heiluttaa kun kysytään ”Miksi?” tai sanotaan ”En ymmärrä”.…
Välimeren risteily- Rooma ja Civitavecchia
No niin, aletaanpas nyt sitten käydä läpi syyskuussa Maajussin morsiamen kanssa tekemäämme tyttöjen reissua Välimerelle. Ennen viikon kestänyttä Välimeren risteilyä vietimme yhden yön Roomassa ja paluumatkalla seikkailimme muutaman tunnin Amsterdamin vilinässä. Mutta aloitetaan kuitenkin ihan alusta ja palataan erääseen lauantaipäivään, jolloin matkamme alkoi. Heppatytöt olivat laittaneet asiat tärkeysjärjestykseen ja lento valittiin sen mukaan, että ehdimme käydä aamun ratsastustunnilla ennen kentälle lähtöä. Kovin paljon aikaa ei ratsastuksen ja kentälle lähtemisen väliin jäänyt, joten kaikki oli laitettava lähtövalmiiksi jo aamulla ennen tallille lähtöä. Kipitimmekin vauhdilla suoraan hevosen selästä autoon, kotiin, suihkuun ja kentälle. Matka voi alkaa! Lensimme KLM:n lennoilla ensin Amsterdamiin, missä meillä oli lyhyt vaihto ennen Roomaan lähtevään koneeseen astumista. Ensimmäiselle…
Scaloppine al limone ja Hasselbackan perunat
Olen lukenut innoissani viimeisten viikkojen ajan syntymäpäivälahjaksi saamaani Culinaria Italia -kirjaa. Osa resepteistä on arvatenkin hieman erikoisia tai tuntuvat minun taidoilleni liian vaikeilta valmistaa. Lombardian kohdalta löysin kuitenkin aivan ihanan kuuloisen ja yksinkertaisen sitruunaleikkeen, scaloppine al limonen, joka tosin ei ollut keltaisessa keittiössä vasikkaa (=scaloppine) vaan porsaan leikettä. Tätä oli pakko kokeilla heti. Scaloppine al limone 2-4 annosta – 2-4 vasikanleikettä – 2 sitruunaa – valkopippuria – 6 rkl oliiviöljyä – suolaa Homma alkaa pihvien nuijimisella sekä marinadin valmistamisella. Keltaisessa keittiössä pihvejä hakattiin vasaralla, sillä eipä tarttunut lihanuijaa mukaan viime viikkoiselta Ikean reissulta, vaikka se olisi ollut väline, jonka ihan oikeasti tarvitsisin. Kaikkea muuta sen sijaan lensi ostoskoriin, mutta eipä…
