• Alicante – Vinkkejä ja huomioita

    Alicantesta välittyi heti kiva fiilis. Sellainen jota on vaikea kuvailla, mutta jonka tuntee kaupungilla kävellessään ja oleillessaan. Alicante on myös kivan kokoinen kaupunki. Siellä riittää tekemistä pitkälle viikonlopulle niin ettei tule tylsää, mutta aikaa jää myös rentoon oleiluun. Lähistöllä on pidempääkin lomaa ajatellen päiväretkikohteita, kuten suosittu Tabarca-saari. Alicante edustaa monelle kohdetta, johon lennetään ja jossa viivytään yö tai korkeintaan kaksi matkalla muualle Espanjaan. En väitä etteikö Alicante sopisi myös siihen, mutta kehottaisin viipymään kaupungissa hieman pidempäänkin. Nautiskele kaikessa rauhassa Välimeren auringosta, hyvästä ruoasta ja sopivan kokoisesta kaupungista, josta löytyy jokaiselle jotain. Alicante on hyvä viikonloppukohde, josta ei tarvitse kiirehtiä muualle.

  • Alicante – Mitä ja missä syödä?

    “Alicantesta ei saa hyvää ruokaa”. Näin jokin nettisivusto minulle väitti kun tutkin mitä ja missä Alicantessa kannattaa syödä. Ohitin väitteen hymähtäen, sillä minun oli vaikea uskoa, ettei Espanjasta saisi hyvää ruokaa. Jos ei muuta niin aina on herkullisia juustoja, ilmakuivattua kinkkua ja muita pieniä tapaksia tarjolla. Ei niillä voi mennä kovin pahasti pieleen. Väite huonosta ruokamatkakohteesta jäi kuitenkin mieleen ja tutkin Alicanten ruokavinkkejä astetta kriittisemmin. Löysin suosituksia hyvistä paellaravintoloista, tapaspaikoista, merenelävistä ja pienistä suloisista viinibaareista. Otin vinkkejä talteen ison kasan ja luotin eniten niihin, joita paikalliset suosivat.

  • Varaslähtö kesään Alicantessa

    Mikään ei tunnu niin ihanalta kuin auringon lämpö iholla talven jälkeen. Pidän siitä, että Suomessa on neljä vuodenaikaa, mutta talvi on auttamatta liian pitkä. Tykkäänkin venyttää kesää tekemällä syksyllä reissun lämpimään. Vielä parempaa on kuitenkin ottaa varaslähtö kesään silloin kun Suomessa on vielä hieman liian kylmä olla ulkona lyhythihaisessa paidassa, mutta kevät kolkuttelee jo jossain muutaman räntäsateisen takatalvinurkan takana. Silloin on hyvä lähteä Välimerelle.

  • Madridin matkaopas

    Madrid on jäänyt aivan suotta matkailukaupunkina rannikolla sijaitsevien tovereidensa varjoon. Espanjan pääkaupungissa on niin mukava haahuilla pitkin katuja ja aukioita, shoppailla, piipahtaa kauppahalleissa ja kattoterasseilla sekä viettää aikaa upeassa Retiro-puistossa ettei rantaa osaa edes kaivata. Myös museoiden ystävät viihtyvät Madridissa ja päivän kokemuksia on mukava kerrata kaupungin lukuisissa tapasbaareissa herkutellen.

  • Madridin ihanimmat tapasbaarit

    Etenkin tällaisille ruokamatkailijoille kuin me olemme, Madridissa ehdottomasti parasta on tapaskulttuuri. Kuten jo edellisessä tapasbaaripostauksessa kerroin, oli Madridin reissumme päätarkoitus etsiä kaupungin parhaat tapasbaarit ja kertoa niistä teille. Ja koska niitä löytyi niin paljon, on postaus jaettu kahteen osaan. Tässä niistä jälkimmäinen.

  • Madridin parhaat tapasbaarit

    Ruoka- ja matkabloggaajina Madridin reissumme päätarkoituksena oli kiertää mahdollisimman monta tapasbaaria. Tutkimme etukäteen huolella tapasbaarien tarjontaa ja merkitsimme kiinnostavimmat karttaan. Niitä oli paljon emmekä mitenkään ehtisi kiertää niitä kaikkia, mutta mahdollisimman monta kuitenkin. Heti perille päästyämme kävimme iltapalalla ensimmäisessä tapasbaarissa ja seuraavana päivänä sama meininki jatkui. Emme käyneet kertaakaan varsinaisesti pitkän kaavan mukaan syömässä vaan piipahdimme pitkin kaupungilla kiertelyn vastaan tulleisiin tapasbaareihin, tilasimme lasit viiniä sekä muutaman tapaksen tai pintxon ja jatkoimme matkaa. Pieni napostelu oli tervetullutta vaihtelua monen ruokalajin illallisien tilalle ja ihastuimme kovasti espanjalaiseen tapaskulttuuriin. Matkan aikana ei tullut kertaakaan ähky eikä myöskään nälkäkiukku, sillä söimme nälän mukaan, emmekä ahtaneet itseämme täyteen, vaikka monessa paikassa olisikin tehnyt mieli…

  • Mercado de San Miguel, Madrid

    On lokakuinen aamupäivä Madridissa. Aurinko lämmittää ihoa kun pyörimme Plaza Mayorilla. On matkan ensimmäinen kokonainen päivä eikä reissuväsymys paina vielä tippaakaan. Päinvastoin mieli on iloinen, jopa riehakas. Jokaisen kulman takaa avautuu uusia maisemia ja paikkoja, joita tekisi mieli ahnehtia toinen toisensa perään. Haluan tutustua Madridiin nyt heti, nähdä sen parhaat puolet ja ihastua. Plaza Mayorilta poistuttaessa kulman takana meitä odottaa yksi Madridin parhaista puolista: Mercado de San Miguel. Kauppahallin ympärillä käy kuhina ja sama meno tuntuu jatkuvan sisälläkin. Me liitymme joukkoon, astelemme ovesta sisään ja pysähdymme katselemaan ympärillemme.

  • Vuosipäivämatka Madridiin – Reissussa ilman vauvaa

    Taksi odottaa jo pihalla. Sidon eteisessä kengännauhoja ja Henkka vie matkalaukkumme taksin takakonttiin. Suukotan mumminsa sylissä ovelle saattamaan tullutta pikkubloggaajaa poskelle ja istun auton takapenkille. Tätä hetkeä olen pelännyt. Tuleeko minulle heti kova ikävä, alanko itkeä lohduttomasti, voinko edes lähteä? En ole ollut aiemmin erossa pikkuisesta edes yhtä yötä ja nyt olemme peräti kolme yötä reissussa Euroopan toisella puolen. Kaikki menee kuitenkin hyvin. Istun taksissa levollisin mielin ja odotan jo innolla lentokentällä koittavaa lähdön tunnelmaa. Sitä minulla on ollut ikävä. Enhän ole matkustanut lentäen yli vuoteen. Viimeistään Loungen sohvalla nautiskeltu valkoviinilasi saa olon rentoutumaan ja huomaan olevani innoissani edessä olevasta matkasta. Vuosipäivämatka Madridissa kahdestaan Henkan kanssa. Ei se ollut lainkaan…

  • Espanjalainen illallinen

    Keltaisessa keittiössä tehdään makumatkoja maailman ääriin ja tänään ajattelin viedä teidät niinkin kauas kuin Espanjaan. Espanjalainen ruoka kunnioittaa perinteitä ja laadukkaita raaka-aineita, se on konstailematonta, värikästä niin ulkonäöltään kuin maultaankin ja ehdottoman maukasta. Espanjalainen ruokakulttuuri on saanut vaikutteita sekä Euroopasta että Afrikasta. Se vaihtelee alueittain, mutta kaikille maan alueellisille keittiöille yhteistä ovat leikkeleet, juustot ja oliiviöljy. Espanjalaisessa keittiössä käytetään myös paljon tomaattia, paprikaa, sipuleita, sitrushedelmiä, lihaa, perunaa ja kaakaota. Ruoka on mausteista, muttei liian tulista, vaikka chilikin kuuluu espanjalaiseen maustehyllyyn. Keltaisen keittiön espanjalainen illallinen on rento, täynnä makuja ja ruokapöydän ääressä vietetään pitkään aikaa rupatellen ja yhdessä nauraen. Pöytään nostetaan ensin kokoelma erilaisia tapaksia, pääruoaksi kauhotaan isosta pannusta herkullista paellaa…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Espanjalainen illallinen
  • Gazpacho

      Tämä oli siinä mielessä aika hölmö kokkailu, etten voinut itse syödä tekemääni kylmää tomaattikeittoa. Kokkailin ison kasan gazpachoa kevään pahimpaan siitepölyaikaan, jolloin suuni ei yleensä kestä raakaa tomaattia vaan allergiaoireilee ärsyttävästi. Keiton makua tarkistaessa tunsinkin tutun kirvelyn suussani ja jouduin jättämään keiton syömättä. Tai no, en sitten kuitenkaan malttanut ihan kokonaan olla syömättä tätä. Seuraavana päivänä, kun Euroviisut oli jo ohitse, eikä keiton jälkeen tarvinnut syödä enää muita makuja, vetäisin lautasellisen gazpachoa allergialääketujauksen kyytipojaksi. Melko tuliselta soppa maistui (mitä se ei siis oikeasti ole, allerginen suuni vain reagoi tomaattiin kivulla), mutta hyvää ja ihanan kesäisen kevyttä se oli silti. Allergialääke onnistui pelastamaan suuni pahimmalta rikkimenemiseltä, joten uskalsin syödä soppaa…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Gazpacho