Yleinen
Ravintola Krapihovi, Tuusula
Tuusulanjärven rannalla sijaitsee vanhoja mielenkiintoisia rakennuksia. Yksi niistä on Krapin tila, joka mainitaan Tuusulan kartoissa jo 1600-luvulla. Alueella on ollut aikojen saatossa ainakin kartano, lypsykarjaa, sikoja, savusauna, golf-kenttä ja vaikka mitä. Nykyään Krapin tilan mailla on ainakin ravintola, hotelli, palvaamo, lihanleikkaamo, leipomo, viinikellari ja kesäteatteri. Me kävimme tietenkin tutustumassa tilan ravintolaan, Krapihoviin.
Minun Milanoni
Milano. Muodin mekka. Pohjois-Italian suurkaupunki. Pukumiehiä, malleja, tyylikkäitä ihmisiä. Iso kirkko ja sen edustalla paljon lintuja. Harmaata, väritöntä ja tylsää. Mutta silti kivaa, koska se on kuitenkin Italiaa. Jotain tällaista pyöri mielessäni kun varasimme hotellia Milanosta.
Sitruunan ja rosmariinin makuinen aamu
Sunnuntai on viikon ainoa aamu, jolloin en herää herätyskelloon. Arkipäivisin kello herättää töihin ja lauantaisin ratsastamaan, mutta sunnuntaisin saan nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Aamuihmiselle se ei ole kovin myöhään ja yleensä nousen viimeistään puoli yhdeksältä. Se tunne kun ei tarvitse herätä herätyskelloon on kuitenkin ihana aamuihmisellekin. Eräänä sunnuntaina katoin pöytään pienen maukkaan aamiaisen. Syksy painoi päälle ja ikkunasta näkyi vain harmaana vellovaa pimeyttä, tihkusadetta ja maahan pudonneita lehtiä. Halusin piristää tunnelmaa maukkaalla aamiaisella, jossa maistui sitruuna ja rosmariini. Kaksi lempimakuani.
The Insólito, Lissabon
Miltä kuulostaisi suojaisa kattoterassi, josta aukeaa maisemat yli Lissabonin punaisten kattojen ja jossa tarjoillaan hyvää paikallista fine dining -tasoista ruokaa edullisesti? Aika hyvältä, eikö? Kaupan päälle saat vielä erinomaista ja todella ystävällistä palvelua sekä söpön ja tunnelmallisen sisustuksen. Suorastaan täydellistä.
Borghesen puisto, Rooma
Tuleeko sinulle mieleen sanasta Rooma vilkkaana sykkivä suurkaupunki? Autojen seassa kiemurtelevat vespat, töötti joka laulaa ja ikkunasta huitovat karvaiset kädet. Jalkakäytävälläkin on ruuhkaa. On kiireisen näköisiä italialaisia ja urpoina vaeltavia turisteja. Kasa aasialaisia keskellä katua kartta kädessään. Meteliä, ihmisiä ja rauhaton olo. Et varmaan ole käynyt Borghesen puistossa?
Poron sisäfile ja sienimuhennos
Poro on parasta. Me hemmottelimme itseämme eräänä viikonloppuna herkullisella poron sisäfileellä, jonka kaveriksi teimme kermaisen sienimuhennoksen. Lisukkeeksi olisi sopinut peruna missä tahansa muodossa, mutta halusimme annoksesta hieman kevyemmän, joten tarjoilimme poron ja sienimuhennoksen vihreiden neulapapujen kanssa. Yhdistelmä oli oikein toimiva. Poron sisäfile on ainakin meidän keittiössämme melko harvinaista herkkua. Olimme säästelleet pakastimessa köllöttelevää sisäfilettä sopivaa hetkeä varten. Eräänä viikonloppuna sopiva hetki sitten tuli kun halusimme hyvää ruokaa ja lasillisen punaviiniä. Niin poro otettiin sulamaan.
Syötävää uuden sadon viinien kanssa
Marraskuun kolmantena torstaina tulevat perinteisesti myyntiin uuden sadon viinit eli ”busoleet” eli Beaujolais Nouveaut. Kevyt viini on helppo kaveri ja kaipaa seurakseen vain kevyitä suolaisia makuja, jos niitäkään. Viinin keveyttä ei pidä peittää liian tuhdeilla mauilla, sillä tämä punaviini ei pidä niistä. Napostele viinin kanssa mieluummin suolaista piirakkaa tai maukasta salaattia. Tähän postaukseen on koottu meidän parhaat vinkit uuden sadon viinien kaveriksi.
Stefan’s Steakhouse, Helsinki
Meillä on tapana juhlia äitiemme syntymäpäiviä yllätysohjelman merkeissä. Yleensä ohjelmassa on ollut syömistä ulkona ja viime vuonna hinasimme anopit ruokailun jälkeen nosturinnokkaan shampanjaa nauttimaan. Se vasta olikin yllätys pienestä korkeanpaikankammosta kärsiville anopeille! Hahaa! Synttäritreffit on yleensä sovittu kesälle, mutta tänä vuonna juhlimme äitejä vasta syyskuussa. Ohjelma oli tälläkin kertaa yllätys, tosin uskon että äidit osaavat jo aavistaa luvassa olevan ainakin ruokaa. Niin oli myös tällä kertaa, sillä olimme varanneet pöydän Stefan’s Steakhousesta. Ennen sitä kilistelimme lasillisella kuohuvaa kulman takana Vespassa.
Corniglia, Cinque Terre
Pysähdyn hetkeksi vetämään henkeä. Hiki valuu ja portaat jatkuvat loputtomiin. En halua edes katsoa paljonko niitä on vielä jäljellä. Tiedän vastauksen muutenkin: Paljon. Maisema on kuitenkin kaunis. Rinteessä appelsiinipuun vieressä aukeaa vihreät viiniviljelmät, alhaalla kimmeltää sinistäkin sinisempi meri, aurinko porottaa ja Italian kesä on parhaimmillaan.
Manarola, Cinque Terre
Siinä se nyt on. Tätä maisemaa olen tuijottanut koko pitkän talven työpaikkani seinällä. Leikkasin sen irti seinäkalenterista, kiinnitin sermiin ja aloin laskea päiviä häämatkaamme. Kuvassa on Manarola, ehkäpä kaikista kaunein Cinque Terren viidestä kylästä.
