Cannes

Cannes on tunnettu kaupungissa vuosittain järjestettävistä elokuvajuhlista. Kukapa ei olisi kuullut puhuttavan Cannesin elokuvajuhlista? Filmifestivaalit keräävät punaiselle matolle elokuva-alan kuumimmat nimet ja kaikki haluavat saada tavoitelluimman palkinnon, Kultaisen palmun, joka jaetaan parhaalle elokuvalle. Filmifestivaalien viettopaikkaa Palais des Festivalsia kutsutaan tuttavallisemmin bunkkeriksi, sillä se on paikallisten mielestä melkoisen ruma rakennus.

Cannesin yllä on elokuvajuhlien ulkopuolellakin loisteliaan luksuksen leima. Rantakatua reunustavat luksushotellit ja merkkiliikkeet. Tyylikkäät ihmiset ulkoiluttavat pikkukoiriaan ja sataman huvijahdit hohtavat valkoisuuttaan kilpaa auringon kanssa. Raha on läsnä, mutta Cannesilla on näyttää myös toisenlainen inhimillisempi puoli.

Vanhoilla pikkukujilla voi aistia vanhaa ranskalaista tunnelmaa. Papat ovat kerääntyneet puistoon pelaamaan petanqueta ja kapeita katuja reunustavat erilaiset putiikit, joissa turistien lisäksi kiertelevät myös paikalliset asukkaat. Cannesissa onkin enemmän ympärivuotisia asukkaita kuin muualla Ranskan rivieralla. Tämä on monelle koti.

Cannesiin pääsee Nizzasta kätevästi junalla vajaassa tunnissa. Junalippu maksaa 6-7 euroa yhteen suuntaan. Myös meriteitse pääsisi mainiosti, mutta koska meidän ei nyt tullut otettua mukaamme huvijahtia, käytimme tällä kertaa junaa. Veikkaisin että bussillakin pääsee, vaikkemme tutkineetkaan sitä vaihtoehtoa. Bussi on usein edullisin vaihtoehto ja maisemiltaan kauniimpi kuin tylsä junarata.

Me tutustuimme Cannesiin vain pintapuolisesti, sillä kiertelimme kaupungissa Nizzan lomamme yhteydessä vain muutamia tunteja. Noina tunteina ehdin kuitenkin todeta, että Cannes on varsin ihastuttava kaupunki. Sen pitkät hiekkarannat tuovat vaihtelua Nizzan pikkukivirannoille ja palmujen reunustama maisema saa sydämen hymyilemään. Täällä näyttää juuri siltä, miltä ajattelin Ranskan rivieralla näyttävänkin.

Rantakadun sinisillä penkeillä voi istua ja ihastella maisemaa. Rannan vieressä kohoaa toinen toistaan upeampia rakennuksia ja pehmeät hiekkarannat kutsuvat tallustelemaan rannalle paljain varpain. Palmut huojuvat tuulessa ja meri heijastaa auringon kimmeltäviä säteitä.

Pari askelta syvemmällä sisämaassa rannan ja juna-aseman välillä on tunnelmallisia pikkukujia, joiden varrella on erilaisia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. On myös vähän karumman näköisiä kadunpätkiä ja hiljaisia kujia, joilla asuu kenties paikallisia. Vanhojen sokkeloisten kujien yllä keikkuu koristeellisia katuvaloja, vanhukset kurkkivat ikkunoistaan ja pyykit kuivuvat naruilla.

Hieman hulppeampaa meininkiä on aistittavissa Cannesin satamassa, jossa toinen toistaan upeammat huvijahdit nököttävät vierivieressä keskipäivän auringossa uinuen. Palvelijat siistivät kansia kun omistajat ovat huvittelemassa kaupungilla. Erään huvijahdin kannella naureskeltiin satamaan saapuville turistitytöille, jotka poksauttivat shampanjan auki jahtien vierellä. Hyvä ettei korkki osunut ikkunaan. Se olisi ollut ehkä vähän noloa, tosin eipä yhden uuden ikkunan ostaminen olisi näiden jahtien omistajien lompakossa juurikaan tuntunut.

Istuimme pitkät tovit satamassa shampanjaa nauttien ja paistattelimme ihanassa auringonpaisteessa. Takanamme olevassa puistonpätkässä oli pappaporukka pelaamassa petanqueta, pyöräilijät hurjastelivat rannansuuntaisella tiellä ja parhaimpiinsa pukeutunut tyttö otti itsestään muikistelukuvia huvijahtien edessä. Paikallinen bloggaaja, kenties?

Muutaman tunnin vierailun aikana ehdin ihastua Cannesiin, ja koska vietimme valtaosan ajastamme rennosti joko puistonpenkillä macaronseja mussuttaen, satamassa shampanjaa siemaillen tai pizzerian terassilla hengaillen, jäi moni kaupungin nähtävyys näkemättä. Välillä pitää vaan ottaa rennosti ja sitä paitsi tämähän tietää vain sitä, että Cannesiin on joskus palattava vielä uudestaankin katsomaan niitä nähtävyyksiäkin ja aistimaan lisää kaupungin ihanaa tunnelmaa. Pintaraapaisu tästä Ranskan rivieran helmestä oli niin vakuuttava.