Hotel Brown’s Downtown, Lissabon
On vielä varhainen aamu kun astelemme ulos metrosta Lissabonin keskustassa. Nousemme ylös kadulle, astumme pari askelta ja jäämme odottamaan punaisten valojen vaihtumista vihreäksi. Katselen ympärilleni ja julistan Henkalle pitäväni jo nyt Lissabonista. Hän nauraa, olemmehan olleet kaupungissa vasta pari minuuttia. Mutta niin se vaan on, ensivaikutelma on tyrmäävä ja Lissabon ottaa meidät heti avosylin vastaan. Kävelemme Brown’s Downtown hotellille, jonka aulan vinkeää sisustusta katselen huuli pyöreänä samalla kun kirjaudumme sisään. Huoneemme ei ole vielä valmis, joten jätämme matkalaukut säilytykseen ja suuntaamme kaupungille varhaiselle lounaalle.
Vuosi Järvenpäässä
Kaikilta matkoilta palataan joskus kotiin. Vaikka matkustaminen onkin aivan ihanaa, on kotiinpaluussa aina oma hohtonsa. Oman kodin tuoksu, tutut rutiinit ja oma sänky. Meidän kotimme on sijainnut nyt tasan vuoden Järvenpäässä. Se onkin ollut aikamoinen vuosi. Monelta matkalta on jo ehditty palata Järvenpään kotiin. Nyt onkin aika hehkuttaa hieman Järvenpäätä, sillä kyllä Keski-Uusimaassa vaan on sitä jotakin, vaikkei pääkaupunkiseudun tyttö vielä muutamia vuosia sitten olisikaan voinut uskoa rakentavansa pesäänsä näin kauas Helsingin keskustasta. Vaikkei Järvenpää ehkä olekaan ykköslomakohde kotimaan matkaa suunnitellessa, niin kyllä meidän kotiseuduilla kannattaa ainakin ohi ajaessaan piipahtaa. On kesäinen musiikkitapahtuma Puistoblues, Jean Sibeliuksen kotitalo Ainola, luonnonsuojelualue Lemmenlaakso ja heppaihmisille paljon heppoja talleineen. Järveä, jonka päässä Järvenpää nimensä…
Spaghetti alla abruzzese
Hyvään pastaan ei tarvita paljoa. Muutama hyvä raaka-aine ja sopivan al denteksi kypsennetty pasta. Päälle aitoa parmesaania ja keitinveteen riittävästi suolaa niin että se maistuu merivedeltä. Parasta olisi tietysti itsetehty pasta, mutta ei sitä aina jaksa tai ehdi väkertää. Kaupan kuivapastatkin toimivat. Etenkin kaikki laadukkaammat merkit sekä esimerkiksi tummat täysjyväversiot, joista ehdoton lempparini on spaghetti. Spaghetin kanssa sopii öljypohjainen simppeli pasta. Tällä kertaa kokkailimme pastaa Italian keskiosista Abruzzon maakunnasta. Spaghetti alla abruzzeseen (eli abruzzolaiseen spaghettiin) tulee spaghetin lisäksi vain sipulia, valkosipulia, pekonia ja persiljaa. Päälle raastetaan alkuperäisen reseptin mukaan pecorinoa, mutta parmesaanikin käy paremmin kuin hyvin.
Hotel Sol Levante, Riomaggiore, Cinque Terre
Cinque Terreen suuntaavan kannattaa alkaa tutkia majoitusvaihtoehtoja ajoissa. Itse kylissä on suhteellisen vähän hotelleja ja suurin osa matkaajista yöpyykin esimerkiksi La Speziassa, josta on kyllä helppo tulla Cinque Terren alueelle junalla, mutta alueen ulkopuolella yöpyessä jotain oleellista jää puuttumaan. Silloin ei pääse nauttimaan Cinque Terren yöstä, myöhäisestä illasta ja varhaisesta aamusta, jolloin turistit eivät ole vielä vallanneet kalastajakylien kapeita katuja. Noina hetkinä Cinque Terre näyttäytyy aidoimmillaan.
Pestocrostinit
Olimme kiertäneet koko päivän veneellä pitkin Ligurian kaunista ja jylhää rannikkoa. Olimme nähneet Portoveneren ja kaikki Cinque Terren kylät mereltä päin kun hyppäsimme pois aluksen kyydistä viimeisessä Cinque Terren kylässä. Monterosso al Maren illassa kävellessämme tuumasimme, että taitaa olla välipalan aika. Kuuman päivän päätteeksi pitäisi saada jotain suolaista. Niinpä istahdimme kivan näköiselle terassille. Tilasimme tarjoilijalta crostineita. Minulle anjoviksilla ja toiselle tomaateilla. Myöhemmin saman loman aikana tilasimme Chiantin pikkukylässä vielä lautasellisen erilaisia crostineja ja viimeistään silloin päätimme, että näitä pitää tehdä kotonakin.
Hotel Lilium, Rooma
Häämatka, Rooma ja kesä. Kihisen onnesta. Olemme juuri saapuneet lempikaupunkiini. Taakse on jäänyt hääkiireet ja arkinen aherrus. Seuraavat 2,5 viikkoa vietämme Italian auringon alla. En voisi olla onnellisempi. Tätä on odotettu.
Poronluut uunissa
Ostimme taannoin pakastimeemme puolikkaan poron kätevästi paloiteltuna. Pakkausten seasta löytyi myös iso säkki luita. Oli itsestään selvää, että keittelisin osasta maukasta lihalientä ja niin myös tein, mutta mihin me ne loput luut käyttäisimme? En muista kuka vinkkasi luiden paahtamisesta uunissa. Olisikohan se ollut anoppi, tai isäni? No joka tapauksessa idea kuulosti niin hyvältä, että sitä piti kokeilla.
Joulutortut – leipominen ja taittelu
Tämä on ensimmäinen joulumme uudessa ihanassa kodissamme ja olen ottanut siitä kaiken ilon irti. Olen koristellut kotiamme joulukoristein, nostanut tontut sivupöydälle ja laittanut nurkkaan nököttämään pienen joulukuusen. Joulukalentereita olen ostanut peräti kolme kappaletta, joululauluja on fiilistelty salaa jo varhain marraskuun puolella, Lushin ihanilla joulutuotteilla on läträtty poreammeessa monet kerrat ja joululahjat on hankittu perinteisesti hyvissä ajoin. Toki myös glögiä on keitelty, pipareita maisteltu ja suklaakonvehdeilla herkuteltu. Eräänä sunnuntaina tein pellillisen joulutorttuja ja koska olen minä, en voi tehdä mitään täysin normaalisti, jos tarjolla on tapa kokeilla jotain uutta. Perinteinen joulutorttu on tähden muotoinen ja sen keskellä on luumuhilloa. Niin se maistuu parhaalta. Siitä huolimatta halusin kokeilla jotain uutta taittelemalla osan…
Mercato Metropolitano, Milano/Torino
Pullo lambruscoa kiitos! Viini on nyt valittu. Vielä pitäisi päättää mitä haluamme syödä ensimmäisenä. Kävelemme pitkin hallimaisen rakennuksen pitkää käytävää ja luemme ruokakojujen listoja. Pizzaa, panineita, kanaa, lihaa, juustoja, salaatteja, mereneläviä.. Kaikkea mitä kuvitella saattaa. Ihanat tuoksut valtaavat nenän ja päätös pitää tehdä mahan murinasta päätellen nopeasti. Aloitamme herkutteluhetken wingseillä, jotka kannamme yhdessä viinipullon kanssa Mercato Metropolitanon pihan värikkäälle terassille ja istahdamme alas. Aurinko tulee esiin pilvien takaa ja lämmittää mukavasti, vaikka syyskuu on jo pitkällä. Kaadamme laseihin viiniä ja maistamme wingsejä. Todella hyvää.
Bairro Alto, Lissabon
Ovet ja ikkunat ovat säpissä. Aurinko paistaa uinuville kaduille kuin häikäisten niitä suoraan silmiin ja voin melkein kuulla, kuinka kaupunki kääntää kylkeä. Ei herätä vielä. Parvekkeilla roikkuu värikkäitä kalakoristeita, nuorisoporukka hengailee ovensuussa ja polttaa tupakkaa. Värikkäät nauhat, ovenpielustojen mainoskyltit ja flyereiden jakajat kertovat täällä iltaisin vallitsevasta karnevaalitunnelmasta. Bairro Alton kaupunginosa Lissabonissa herää henkiin vasta illan hämärtyessä.
