Valkosipulivoipasta
Valkosipulivoipastaa varten valmistetaan ensin valkosipulivoi, jota sekoitetaan pastaan pannulla. Voita jää yli, joten pääset nauttimaan valkosipulivoisista ruoista seuraavinakin päivinä. Annos viimeistellään pitkään kypsytetyllä vuohenjuustolla ja ruohosipulilla. Salainen ainesosa on tilkka omenaviinietikkaa. Me nautiskelimme valkosipulivoipastan eräänä lauantai-iltana samaisessa valkosipulivoissa paistettujen jättikatkarapujen, paahtoleivän ja hyvän valkoviinin kera. Ylimääräisen valkosipulivoin sekoitimme seuraavana päivänä lasten makaroniruokaan.
Sitruuna-kanttarellipasta
Yksi asia jota mietimme eniten talomme sisustusratkaisuja suunnitellessa oli keittiön välitila. Mitä siihen laittaisi? Laattaa, kiveä, maalia, mitä? Vaihtoehtoja tutkittuamme ja ideoita pitkään pyöriteltyämme päädyimme ratkaisuun, josta tuli todella mieluinen ja johon olen päivä päivältä tyytyväisempi. Keittiömme välitilassa on lasin alla harmaa maali ja maalin päällä valkoisilla tekstitarroilla erilaisia italiankielisiä ruokaan liittyviä sanoja ja lauseita. Keittiön ilmettä olisi helppo muuttaa laittamalla lasin alle jotakin muuta, mutta olemme olleet italialaisiin teksteihimme niin tyytyväisiä, ettei niitä tulisi mieleenkään vaihtaa muuhun. Välitila on juuri meidän näköisemme.
Spaghetti alla abruzzese
Hyvään pastaan ei tarvita paljoa. Muutama hyvä raaka-aine ja sopivan al denteksi kypsennetty pasta. Päälle aitoa parmesaania ja keitinveteen riittävästi suolaa niin että se maistuu merivedeltä. Parasta olisi tietysti itsetehty pasta, mutta ei sitä aina jaksa tai ehdi väkertää. Kaupan kuivapastatkin toimivat. Etenkin kaikki laadukkaammat merkit sekä esimerkiksi tummat täysjyväversiot, joista ehdoton lempparini on spaghetti. Spaghetin kanssa sopii öljypohjainen simppeli pasta. Tällä kertaa kokkailimme pastaa Italian keskiosista Abruzzon maakunnasta. Spaghetti alla abruzzeseen (eli abruzzolaiseen spaghettiin) tulee spaghetin lisäksi vain sipulia, valkosipulia, pekonia ja persiljaa. Päälle raastetaan alkuperäisen reseptin mukaan pecorinoa, mutta parmesaanikin käy paremmin kuin hyvin.
Farfalle con gorgonzola – Pippurinen sinihomejuustopasta
Meillä on tapana tehdä joulukinkun valmistumista odotellessamme pastaa pahimpaan nälkään. Tälle on oikeastaan hyvin käytännöllinen syy, sillä kinkun köllöttäessä uunissa, on vaihtoehtona vain liedellä valmistuvat ruoat. Hiilaripitoinen pasta täyttää sopivasti mahaa, mutta jättää tilaa myös myöhemmin illalla tai yöllä nautituille kinkkumaistiaisille. Syömme tavallaan aterian hiilarit ensin pastan muodossa ja proteiinin sitten myöhemmin kun tappelemme uunituoreista kinkkuviipaleista. Joulukinkku maistuu muuten ehdottomasti parhaalta tuolloin. Aattoa edeltävänä yönä juuri uunista tulleena. Namskis. Se joulukinkusta, nyt on kuitenkin jo tammikuu. Kinkunodottelupasta sopii kuitenkin mainiosti mihin vuodenaikaan tahansa, joten tässäpä olisi ihanan täyteläisen sinihomejuustopastan resepti. Pippuri tuo pastaan potkua ja resepti on peräisin mistäpä muualtakaan kuin pastanystävän raamatusta eli Aglio e Olio -kirjasta.
Cacio e pepe – italialainen suosikkipasta juustosta ja pippurista
Eräs juuri Italiassa lomaillut tuttavapariskuntamme esitti elokuun lopulla tanssituissa häissä hieman ohimennen pienen toiveen siitä, että sivustolleni tulisi cacio e pepen ohje. Kyseinen pasta on ollut To do -listallani jo pitkään, joten täytyyhän sitä nyt tehdä jos pastaohjetta kerran ystävien taholtakin toivotaan. Ja eihän siinä sitten mennytkään kuin kaksi kuukautta että sain tehtyä pastan, ja siitä vielä pari viikkoa, että julkaisen sen reseptin blogissa. Onneksi en luvannutkaan reseptiä nopeasti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Ja eikö vaan nyt syksyn synkkyydessä olekin ihana muistella kesäisiä ruokahetkiä Italian auringon alla? Cacio e pepe on taas kerran yksi italialainen taidonnäyte siitä, miten yksinkertainen on usein parasta. Laadukkaat raaka-aineet takaavat sen, että…
