Sisilialainen grillattu sitruunakana
Bonuslasteni sukujuuret haarautuvat Italiaan Sisiliaan, mistä on tullut meidänkin arkeemme vivahteita. Eniten ne näkyvät ruoanlaitossa, ikuisessa keskustelussa siitä, kuuluuko ananas pizzaan vai ei, sekä mieheni ihanista sisilialaisista sitruunapuista, jotka on kasvatettu Italiasta tuoduista sitruunan siemenistä. Vaalin mielelläni bonuslasteni italialaisia sukujuuria, vaikka arkemme onkin enimmäkseen perisuomalaista. Kaltaiseni Italia-fanin ei ole tarvinnut opiskella bonuslasten äidin isän kotimaan tapoja ja perinteitä erikseen, sillä maa on entuudestaan niin kovin tuttu. Olen toki päässyt oppimaan uuttakin ja kuulemaan tarinoita Sisilian-matkoilta. Moni tarinoista liittyy, yllätys yllätys, ruokaan. Sisilialaisen nonnon pihassa kasvaa sitruunapuita, joiden antimia on hyödynnetty ruoanlaitossa muun muassa sitruunaisen grillikanan muodossa. Kun kuulin tästä reseptistä, halusin päästä heti maistamaan sitä ja niinpä me kävimme hakemassa…
Corn Flakes -kanatortillat
Bongailen toisinaan somesta hauskoja reseptejä testattavakseni. Tätä corn flakeseilla kuorrutettua kanaa tortillan välissä mainostettiin kevyempänä ja proteiinipitoisena vaihtoehtona hampurilaiselle. Itse tykästyin siihen, että se vaikutti helpolta ja maukkaalta. Vantaan kasvattia ei haitannut, että ruoassa on mukana myös sekä suolakurkkua (tai maustekurkkua) että suolakurkkulientä. Myrttisen suolakurkuilla on aina paikka sydämessäni. Sen lisäksi että pidän kurkuista kovasti, edustaa Myrttisen kurkut minulle sitä risteystä, josta pyöräiltiin lapsena Kuusijärvelle uimaan. Puhuimme aina Myrttisen risteyksestä ja kurkkutehtaan logo on syöpynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Hyvällä tavalla. No, se suolakurkuista ja maustekurkuista ja Myrttisestä. Nyt tehdään corn flakes -kanatortilloja, joiden kokoamiseen voi osallistaa vaikka koko perheen. Meillä lapset oli tästä ihan innoissaan. Corn Flakes -kanatortilla 4 annosta…
Rakuunakana – Herkullinen ja supernopea arkiruoka
Rakuunakana on kiireisen arjen herkullinen pelastus. Ilkka Uusivuoren nopea versio Mysi Lahtisen alkuperäisestä rakuunakanasta julkaistiin viime kesänä Glorian Ruoka & Viini -lehdessä. Tässä on minun hieman sovellettu versio, joka on melkein kuin Ilen, mutta ilman broilerimaustetta ja kevätsipulilla. Kyseessä on supernopea ja maukas arkiruoka, johon ei tarvinnut ostaa montaa asiaa kaupasta. Ruoka voisi periaatteessa maistua hyvin myös lapsille. Meillä maistui tällä kertaa vain toiselle. Toinen vierasti rakuunan makua.
Pollo limonello – sitruunainen kanapasta
Pollo limonello ei olekaan mikään tavallinen sitruunainen kanapasta vaan ihan älyttömän kivasti maustettu herkku. Pastan täyteläinen ja monivivahteinen maku tulee inkivääristä, kurkumasta, valkosipulista, cayennepippurista, hunajasta, jogurtista ja tietysti kanasta ja sitruunasta. Ei ole ihme, että Pollo limonello pitää jonkinlaista kulttimainetta yllä. Onhan tämä nyt varsin nerokas ruoka.
Pollo alla cacciatora
Italialaisessa keittiössä käytetään paljon sieniä ja usein sieniruoat on nimetty “metsästäjän tapaan” eli alla cacciatora. Sikke Sumarin “Ruokaa rakkaudella” -kirjasta löytyy ihanan lämpöinen broileripata Pollo alla cacciatora, jossa koipinuijat maustetaan tomaatilla, sienillä, pekonilla, valkoviinillä, yrteillä ja sipuleilla. Makua ruoasta ei varmasti tule puuttumaan, se käy selväksi jo aineksia lukiessa. Vaihdoin koipinuijat broilerin paistileikkeisiin, mutta muuten noudattelin tarkasti Siken reseptiä. Kaveriksi pollo alla cacciatora sai keitettyjä perunoita ja tuhti maukas sapuska vei ajatukset syksyisiin tunnelmiin.
Kanapiccata ja rikotut perunat
Kanapiccata. Kuulostaa vähän Italialta, mutta en jostain syystä tunnista sitä italialaiseksi. Ei kun google esiin siis ja kysymään, mikä ja mistä kotoisin on kanapiccata? Sana piccata tulee tosiaan Italiasta. Tarkemmin ottaen Pohjois-Italiasta Milanon ja Lombardian alueelta. Se tarkoittaa ohueksi nuijitun vasikanlihan pyörittelyä vehnäjauhoissa ja kypsentämistä valkoviinissä sitruunan ja kapristen kera. Kuulostaa kieltämättä hyvinkin keskieurooppalaiselta. Kanasta tehty piccata taas on tunnetumpi USA:ssa. Itse törmäsin reseptiin Vera Jordanovan Don’t Miss A Bite -keittokirjan sivuilla, joilla Vera jakaa makumuistojaan maailmalta. Kanapiccata on yksi niistä ja todella herkullinen sellainen.
Ranskalaisen bistron kana- tai kalkkunaleikkeet
Ranskalainen ruoka voi kuulostaa hienostelevalta ja jopa vähän pelottavalta, mutta taidokkaan ranskalaisen ruoanlaittotaidon lisäksi maan keittiö on paljon muutakin. Omia lemppareitani ovat ranskalaiset bistroruoat, jotka ovat usein arkiruokamaisempia, simppelimpiä ja tuhdimpia kuin pienet fine dining -piiperrykset. Ranskalaisessa bistrossa voitaisiin hyvinkin tarjoilla myös näitä leivitettyjä kana- tai kalkkunaleikkeitä, joita teimme erään lauantai-illan iloksi. Liha marinoitiin sitruunassa ja salviassa ja tarjoiltiin kapriskastikkeen kera. Minä nautiskelin leikkeen kanssa pienen tuopillisen olutta, kun taas Henkka otti lasin punaviiniä, sillä luuletko tosiaan ranskalaisen juovan jotain muuta kuin viiniä bistrossakaan? Niin tai näin, kumpikin juoma toimi leikkeiden kera hyvin, samoin rosmariiniperunat sekä hernelisuke, joita maistelimme leikkeiden kanssa.
Suolapähkinä-jalapenobroileri
Meillä syödään paljon kanaa. Se on hyvää, terveellistä, helppoa ja proteiinipitoista, mutta väistämättä toisinaan aika tylsää. Sama kananrinta köllöttelee lautasella tuon tuosta ja pian se alkaa maistua pahvilta. Vaihtelu virkistäisi, eikö? Glorian Ruoka & Viini -lehdestä löytyi mainio sivu, jossa aivan tavallista grillikanaa oli maustettu kolmella eri tapaa. Yksi niistä jäi kummittelemaan mieleeni ja eräänä päivänä kannoin kaupasta kotiin kanafileiden lisäksi jalapenoa ja suolapähkinöitä. Hunajaa olikin kaapissa jo valmiina.
Hunajainen pistaasibroileri
Syntymäpäiväni osui tänä vuonna perjantaille ja vaikken juhlistanutkaan vanhenemispäivää mitenkään sen kummemmin, oli koko viikonloppu silti jollain tapaa erityinen. Sain ihania yllätyksiä ja korkkasimme Henkan kanssa shampanjan perjantai-iltana synttärin kunniaksi. Voi miten hyvältä se maistuikaan. Olin koko viikonlopun ajan itselleni armollinen. Treenasin vain jos huvitti, pötkähdin sohvalle lukemaan kirjaa jos huvitti ja tein töitä koska huvitti. Iltaisin herkuttelimme hyvällä ruoalla ja katselin äidin lähettämiä videoita lapsuudestani. Ne vasta olivatkin hauskoja.
Grillikanasalaatti
Maukasta grillikanaa, rapeaa salaattia, meheviä kirsikkatomaatteja, parmesaania, pähkinöitä ja kaiken kruunaa sweet chili -kastike. Eikö kuulostakin hyvältä? Tämä resepti syntyi, kun meidän piti keksiä jotain nopeaa tarjottavaa, joka sopi häädieettiimme ja joka on tottakai mahdollisimman hyvän makuista. Alun perin tästä ei edes pitänyt tehdä postausta, mutta salaatti onnistui niin hyvin, että halusin vinkata superhelposta nopeasti arki-iltanakin syntyvästä kesäsalaatista teillekin. Ota resepti talteen!
