-
Rakuunakana – Herkullinen ja supernopea arkiruoka
Rakuunakana on kiireisen arjen herkullinen pelastus. Ilkka Uusivuoren nopea versio Mysi Lahtisen alkuperäisestä rakuunakanasta julkaistiin viime kesänä Glorian Ruoka & Viini -lehdessä. Tässä on minun hieman sovellettu versio, joka on melkein kuin Ilen, mutta ilman broilerimaustetta ja kevätsipulilla. Kyseessä on supernopea ja maukas arkiruoka, johon ei tarvinnut ostaa montaa asiaa kaupasta. Ruoka voisi periaatteessa maistua hyvin myös lapsille. Meillä maistui tällä kertaa vain toiselle. Toinen vierasti rakuunan makua.
-
Pollo limonello – sitruunainen kanapasta
Pollo limonello ei olekaan mikään tavallinen sitruunainen kanapasta vaan ihan älyttömän kivasti maustettu herkku. Pastan täyteläinen ja monivivahteinen maku tulee inkivääristä, kurkumasta, valkosipulista, cayennepippurista, hunajasta, jogurtista ja tietysti kanasta ja sitruunasta. Ei ole ihme, että Pollo limonello pitää jonkinlaista kulttimainetta yllä. Onhan tämä nyt nerokas.
-
Pollo alla cacciatora
Italialaisessa keittiössä käytetään paljon sieniä ja usein sieniruoat on nimetty “metsästäjän tapaan” eli alla cacciatora. Sikke Sumarin “Ruokaa rakkaudella” -kirjasta löytyy ihanan lämpöinen broileripata Pollo alla cacciatora, jossa koipinuijat maustetaan tomaatilla, sienillä, pekonilla, valkoviinillä, yrteillä ja sipuleilla. Makua ruoasta ei varmasti tule puuttumaan, se käy selväksi jo aineksia lukiessa. Vaihdoin koipinuijat broilerin paistileikkeisiin, mutta muuten noudattelin tarkasti Siken reseptiä. Kaveriksi pollo alla cacciatora sai keitettyjä perunoita ja tuhti maukas sapuska vei ajatukset syksyisiin tunnelmiin.
-
Kanapiccata ja rikotut perunat
Kanapiccata. Kuulostaa vähän Italialta, mutta en jostain syystä tunnista sitä italialaiseksi. Ei kun google esiin siis ja kysymään, mikä ja mistä kotoisin on kanapiccata? Sana piccata tulee tosiaan Italiasta. Tarkemmin ottaen Pohjois-Italiasta Milanon ja Lombardian alueelta. Se tarkoittaa ohueksi nuijitun vasikanlihan pyörittelyä vehnäjauhoissa ja kypsentämistä valkoviinissä sitruunan ja kapristen kera. Kuulostaa kieltämättä hyvinkin keskieurooppalaiselta. Kanasta tehty piccata taas on tunnetumpi USA:ssa. Itse törmäsin reseptiin Vera Jordanovan Don’t Miss A Bite -keittokirjan sivuilla, joilla Vera jakaa makumuistojaan maailmalta. Kanapiccata on yksi niistä ja todella herkullinen sellainen.
-
Ranskalaisen bistron kana- tai kalkkunaleikkeet
Ranskalainen ruoka voi kuulostaa hienostelevalta ja jopa vähän pelottavalta, mutta taidokkaan ranskalaisen ruoanlaittotaidon lisäksi maan keittiö on paljon muutakin. Omia lemppareitani ovat ranskalaiset bistroruoat, jotka ovat usein arkiruokamaisempia, simppelimpiä ja tuhdimpia kuin pienet fine dining -piiperrykset. Ranskalaisessa bistrossa voitaisiin hyvinkin tarjoilla myös näitä leivitettyjä kana- tai kalkkunaleikkeitä, joita teimme erään lauantai-illan iloksi. Liha marinoitiin sitruunassa ja salviassa ja tarjoiltiin kapriskastikkeen kera. Minä nautiskelin leikkeen kanssa pienen tuopillisen olutta, kun taas Henkka otti lasin punaviiniä, sillä luuletko tosiaan ranskalaisen juovan jotain muuta kuin viiniä bistrossakaan? Niin tai näin, kumpikin juoma toimi leikkeiden kera hyvin, samoin rosmariiniperunat sekä hernelisuke, joita maistelimme leikkeiden kanssa.
-
Suolapähkinä-jalapenobroileri
Meillä syödään paljon kanaa. Se on hyvää, terveellistä, helppoa ja proteiinipitoista, mutta väistämättä toisinaan aika tylsää. Sama kananrinta köllöttelee lautasella tuon tuosta ja pian se alkaa maistua pahvilta. Vaihtelu virkistäisi, eikö? Glorian Ruoka & Viini -lehdestä löytyi mainio sivu, jossa aivan tavallista grillikanaa oli maustettu kolmella eri tapaa. Yksi niistä jäi kummittelemaan mieleeni ja eräänä päivänä kannoin kaupasta kotiin kanafileiden lisäksi jalapenoa ja suolapähkinöitä. Hunajaa olikin kaapissa jo valmiina.
-
Hunajainen pistaasibroileri
Syntymäpäiväni osui tänä vuonna perjantaille ja vaikken juhlistanutkaan vanhenemispäivää mitenkään sen kummemmin, oli koko viikonloppu silti jollain tapaa erityinen. Sain ihania yllätyksiä ja korkkasimme Henkan kanssa shampanjan perjantai-iltana synttärin kunniaksi. Voi miten hyvältä se maistuikaan. Olin koko viikonlopun ajan itselleni armollinen. Treenasin vain jos huvitti, pötkähdin sohvalle lukemaan kirjaa jos huvitti ja tein töitä koska huvitti. Iltaisin herkuttelimme hyvällä ruoalla ja katselin äidin lähettämiä videoita lapsuudestani. Ne vasta olivatkin hauskoja.
