Sulosaaren lettukahvila
Se aamupäivä hipoi täydellisyyttä. Takana oli hidas hotelliaamiainen ja aamu-uinti Saimaan syleilyssä. Edessä taas mitä ilmeisimmin täydellinen kesäpäivä ainakin säästä päätellen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmitti heti aamun tunteina kesävaatteiden paljastamaa ihoa. Olin täynnä energiaa ja hymy oli herkässä.
Mikä parasta, päivän aikataulu näytti harvinaisen väljältä. Pakollisten menojen listalla oli vain se, että selviytyisimme illaksi kotiin Savonlinnasta. Jos totta puhutaan niin ei sekään olisi ollut ihan pakollista ja hetken leikittelin ajatuksella, että jäisimmekin vielä yhdeksi yöksi Itä-Suomeen.
Sinistä taivasta katsellessamme päätimme nauttia vielä iltapäivään asti Savonlinnasta. Vedimme shortsit jalkaan ja lähdimme kävelemään kohti Sulosaarta, jolle johtava valkoinen silta tulikin pian näkyviin.
Emme olleet yksin nauttimassa Savonlinnan kesästä, vaan sillalla tuli vastaan lenkkeilijöitä, innokkaasti kipittäviä koiria, piknik-seurueita ja lapsiperheitä. Saareen päästyä kaikki tuntuivat katoavan omille teilleen ja saimme kävellä idyllistä hiekkatietä omaan tahtiimme kaikessa rauhassa.
Sulosaaren kaunis luonto sai mielen heti tyyneksi. Syke hidastui ja vedin keuhkot täyteen raikasta järvi-ilmaa. Pysähdyimme välillä rantakalliolle, jonka sileä pinta toi mieleen lapsuuden mökkikesät. Katselimme järvessä uivia sorsia, komeita vanhoja puunrunkoja, kiviä ja kallioita. Välillä vaan olin ja seisoin paikallani. Pysähdyin ihan kirjaimellisesti nauttimaan hetkestä.
Luonnossa reippailu herätteli nälkää juuri sopivasti kun astelimme takaisin kohti valkoista puusiltaa. Aivan sen kupeessa sijaitsevan Lettukahvila Kalliolinnan vaaleanpunaiset seinät kurkistelivat puiden takaa.
Kiipesimme puutalolle ja valitsimme sen pihapiiristä söpöimmän pöydän. Alas istuessani huomasin vielä lisää pöytiä, joita en ollut äsken nähnyt. Ne sulautuivat niin hyvin maisemaan, että piilottelivat hetken kunnes silmä löysi ne.
Henkka sai vastata päivän vaikeimmasta päätöksestä eli siitä, mitä valitsisimme lettujemme täytteeksi. Päätös olisi ollut minulle ihan mahdoton, sillä täytevaihtoehtoja oli lukuisia ja listaa lukiessa mieli muuttui moneen kertaan. Oreo-keksirouhetta ainakin. Ei vaan sittenkin maapähkinävoita. Turkinpippurirouhetta! Vaahterasiirappia!
Tai ehkä sittenkin suolainen lettu aurajuustolla tai pestolla tai hummuksella? Smetana, suolakurkku ja hunajakin olisi ihanaa. Jep, on todellakin hyvä että Henkka teki päätöksen puolestani. Seisoisin tiskillä sormi suussa muuten vieläkin.
Mitä sinä valitsisit lettusi täytteeksi?
Niin ja ne Henkan valitsemat täytteethän olivat: Toiseen lettuun perinteisesti mansikkaa ja kermaa ja toiseen lemppariani suolapähkinää ja kinuskia. Hyvät valinnat oli! Vai mitä olet mieltä?
