Ranskalainen hernelisuke
Aina kun julkaisemme tällaisen helpon lisukereseptin, mietimme onko se postauksen arvoinen. Joka kerta olemme kuitenkin saaneet todeta, että epäröinti on turhaa. Juuri tällaisia reseptejä kaivataan. Helppoja ja nopeita lisukkeita arkeen. Ei sen tarvitse aina olla niin monimutkaista. Tässä siis vaihtelua ihan siihen perusarkiruokaan ranskalaisen hernelisukkeen muodossa. Olkaa hyvät!
Paahdettu parsakaali – Helppo kasvislisuke
Helpoille kasvislisukkeille on aina tarvetta, eikö? Me valmistimme eräänä päivänä naudanpihvin ja lohkoperunoiden kaveriksi paahdettua parsakaalia, joka maustettiin valkosipulilla ja sitruunalla. Lopputulos oli niin herkullinen, että olisin voinut napsia parsakaaleja kuin sipsejä. Itse asiassa paahdetut parsakaalit toivat hieman mieleen lehtikaalisipsit, etenkin kun parsakaalien antoi hieman kärähtää uunissa. Rapeaksi paahtuneet parsakaalit voi viimeistellä halutessaan parmesaanilla, mutta hyvältä ne maistuvat ilman juustoakin. Kovin kauniilla ulkonäöllä tätä lisuketta ei sen sijaan ole siunattu, mutta makuhan on tärkeintä.
Kaksi lempparitäytettä uuniperunoille
Yli 39 asteen kuume, holtiton tärinä ja vapina, viikko tiputuksessa, kolme yötä sairaalassa, neljä vuorokautta kotisairaanhoidossa, voimaton olo ja kyyneleet sekä vaikerrus, jotka pääsevät ilmoille kun imetän kauttaaltaan tulehtuneesta rinnasta. Ensimmäiset viikot vauvan kanssa eivät ole olleet pelkkää ruusuilla tanssimista. Rintatulehdus on tullut valitettavan tutuksi sen ärhäkkäimmässä muodossa ja kurja vaiva on luonnollisesti hieman varjostanut tummilla pilvillään vaaleanpunaista vauvakuplaamme. Eikä aina ihan niin hiemankaan vaan itku on ollut herkässä monena sairaspäivänä. Nyt kuitenkin tulehdus näyttäisi olevan selätetty ainakin toistaiseksi ja toivottavasti lopullisesti, vaikka pelkäänkin ihan hulluna sen uusiutuvan. Uusiutuu tai ei, olemme onneksi päässeet maistamaan vihdoin hieman normaalimpaakin elämää vauvan kanssa. Siinä missä tulehduksen ollessa päällä jaksoin lähinnä nukkua, syödä…
Kreikkalaiset naposteltavat
Kreikkalaisen keittiön antimista saa loihdittua helposti kivan napostelupöydän alkupalaksi, illanistujaisiin viinin kaveriksi tai vaikkapa kevyeksi kesälounaaksi. Suolaiset naposteltavat maistuvat kesäkuumalla ja runsas naposteluvalikoima syntyy näppärästi mökkiolosuhteissakin kun suosii kaupan valmiita tuotteita. Me maistelimme kreikkalaisia makuja vuodenvaihteen makumatkallamme. Tarjosimme kylään tulleille makuja neljästä eri maasta. Kulloinkin vuorossa olevaa maata arvuuteltiin pienen tietovisan muodossa ja illan lopuksi laskettiin pisteet ja julistettiin voittaja. Ensimmäisenä maana oli tosiaan Kreikka ja tältä näyttivät illan avaavan napostelupöydän antimet.
Tonnikalaruisnapit
Halusin keksiä taannoiselle iltapäiväteellemme jotakin hyvää ja helppoa suolaista purtavaa. Mieleeni putkahtivat ruissipsit, joille halusin kehitellä jonkun kivan täytteen. Vaihtoehtoja mielessä pyöriteltyäni päädyin tekemään majoneesipohjaisen tonnikalatäytteen, jonka maustoin ruohosipulilla ja sitruunalla. Täytteestä tuli niin hyvää, että söin sitä lusikalla suoraan kulhosta. Onneksi sitä jäi ruisnappien päällekin ihan riittävästi. Tonnikalaruisnapit on kiva tarjottava myös kevään ja kesän juhlapöytiin. Suolaiset tarjottavat tekevät aina hyvin kauppansa ja näitäkin kannattaa tehdä riittävän iso satsi, sillä ruisnappeihin jää koukkuun välittömästi. Tiedättehän, kun maistaa yhden, on pakko ottaa vielä toinen ja niin edelleen..
Spaghetti alla abruzzese
Hyvään pastaan ei tarvita paljoa. Muutama hyvä raaka-aine ja sopivan al denteksi kypsennetty pasta. Päälle aitoa parmesaania ja keitinveteen riittävästi suolaa niin että se maistuu merivedeltä. Parasta olisi tietysti itsetehty pasta, mutta ei sitä aina jaksa tai ehdi väkertää. Kaupan kuivapastatkin toimivat. Etenkin kaikki laadukkaammat merkit sekä esimerkiksi tummat täysjyväversiot, joista ehdoton lempparini on spaghetti. Spaghetin kanssa sopii öljypohjainen simppeli pasta. Tällä kertaa kokkailimme pastaa Italian keskiosista Abruzzon maakunnasta. Spaghetti alla abruzzeseen (eli abruzzolaiseen spaghettiin) tulee spaghetin lisäksi vain sipulia, valkosipulia, pekonia ja persiljaa. Päälle raastetaan alkuperäisen reseptin mukaan pecorinoa, mutta parmesaanikin käy paremmin kuin hyvin.
Poron sisäfile ja sienimuhennos
Poro on parasta. Me hemmottelimme itseämme eräänä viikonloppuna herkullisella poron sisäfileellä, jonka kaveriksi teimme kermaisen sienimuhennoksen. Lisukkeeksi olisi sopinut peruna missä tahansa muodossa, mutta halusimme annoksesta hieman kevyemmän, joten tarjoilimme poron ja sienimuhennoksen vihreiden neulapapujen kanssa. Yhdistelmä oli oikein toimiva. Poron sisäfile on ainakin meidän keittiössämme melko harvinaista herkkua. Olimme säästelleet pakastimessa köllöttelevää sisäfilettä sopivaa hetkeä varten. Eräänä viikonloppuna sopiva hetki sitten tuli kun halusimme hyvää ruokaa ja lasillisen punaviiniä. Niin poro otettiin sulamaan.
Negroni – italialaisen klassikkojuoman synty ja resepti
Aperol Spritz ja muut spritzit ovat Italian-reissujen klassikkojuomia, mutta itse olen ihastunut myös erääseen toiseen mielipiteitä jakavaan juomaano. Negroniin nimittäin. En ollut aiemmin ollut järin suuri Camparin ystävä, mutta vanhemmiten maku on muuttunut ja negroniin kitkerä ystävämme sopii oikein hyvin.
Kinkulla täytetyt quesadillat
Yksi viime vuoden keittokirjasuosikkejani oli Hyvää joulua -kirja, josta tuli testattua talven kuukausina useampaakin reseptiä. Niinpä kun posti toi loppukeväästä kotiin uusimman Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin teoksen, hihkui tämä ruokabloggaaja innosta. Lomaruokaa-kirjassa on helppoja lomareseptejä, jotka sopivat yksinkertaisuudessaan myös simppeliksi, mutta maukkaaksi arkiruoaksi nyt kun lomat on tältä erää ohi. Me testasimme kirjasta ensimmäisenä quesadilloja. Valitsimme täytteeksi kinkkua, basilikaa sekä jalapenoja. Jälkimmäisiä ei kannata ainakaan kinkkuversiossa unohtaa, sillä jalapenoviipaleet kruunasivat makuelämyksen ja toivat sopivaa vipinää quesadilloihin.
Pakistanilainen lihapata
Oletko koskaan syönyt pakistanilaista ruokaa? Me olemme. Teimme sellaista itse eräänä viikonloppuna, kun törmäsin netissä pakistanilaiseen lihapataan. Pataan olisi pitänyt reseptin mukaan tyrkätä lammasta, mutta koska tarjoushaukat olivat jo ostaneet kaupasta ison palan naudan sisäpaistia, käytimme sitä lihapataamme. Pakistanilainen lihapata muistutti mausteineen ja basmatiriisineen intialaista tai nepalilaista ruokaa, mutta oli siinä eroavaisuuksiakin. Merkittävin niistä oli lihan marinoiminen sitruunamehulla ja suolalla ennen ruoan valmistamista. Vaikka lihapalat köllöttelivät sitruunakylvyssä vain noin vartin ennen paistamista, maistui sitruuna selvästi valmiissa ruoassa kaikkien mausteiden läpikin. Ja se oli vain hyvä juttu, sitruuna toi nimittäin kivan raikkaan lisän ruokaan.
