Ruokamatkalla kotimaassa – 10 ruokatärppiä Etelä-Suomeen
Olemme kuluvan vuoden aikana innostuneet ihan uudella tavalla kotimaan matkailusta. Osittain tämä on tapahtunut olosuhteiden pakosta (möhömaha ei ole jaksanut reissata kauemmaksi), mutta osittain myös siksi, että kotimaammehan on täynnä ihania matkakohteita, joiden koluamiseen saisi kulumaan useammankin kesän. Ja talven, syksyn ja keväänkin. Suomi on ihana. Kuten reissuillamme yleensä, olemme matkanneet kotimaassakin pitkälti ruoan perässä ja löytäneet monta upeaa ruokamatkakohdetta ihan tästä Etelä-Suomestakin. Listasimme tähän 10 herkullista suosikkiamme Etelä-Suomessa. Ota lista talteen kesän reissuja varten! Vaikka kohteet on numeroitu, eivät ne ole silti paremmuusjärjestyksessä, sillä kaikki olisivat ansainneet ykköspaikan.
Zum Beispiel, Porvoo
Aurinkoinen kesäpäivä vanhassa Porvoossa. Kävelemme pitkin mukulakivikatuja, istahdamme terassille kahville ja piipahdamme sisään muutamaan antiikkiliikkeeseen etsimään rekvisiittaa ruokakuvausta varten. Löydämme kivoja vanhoja aterimia ja poistumme liikkeistä mitään rikkomatta, vaikka minulla onkin möhömahani kanssa todellinen “Norsu posliinikaupassa” -olo. Ihme että kauppiaat päästivät norsun ylipäätään sisään.
Ravintola Dau Cila, Riomaggiore
Cinque Terren eteläisimmässä kylässä Riomaggioressa on erityisen hyvä kalaravintola. Aivan rannasta nousevan pääkadun alussa on tunnelmallisen näköinen terassi. Valkoisten aurinkovarjojen alta voi katsella kaunista merimaisemaa samalla kun tarjoilija kantaa pöytään tuoreita meren antimia. Dau Cilaan kannattaa tehdä pöytävaraus. Näkyvällä paikalla sijaitsevaa suosittua ravintolaa suositteli myös hotellimme pitäjä ja terassi näytti olevan joka päivä täynnä. Enkä yhtään ihmettele miksi. Ruoka oli erinomaista ja maisemat mitä upeimmat.
Wanha Laamanni, Porvoo
Porvoon kirkon kupeessa, Kirkkotorin kulmassa Edelfeltin patsaan takana on vanha notkahtanut puutalo, joka on nököttänyt paikallaan jo vuodesta 1790 asti. Ilman asiasta kertovaa kylttiä ei arvaisi tässä olevan hienon ravintolan, mutta portaita pitkin nousemalla ja pienen sisäpihan terassin lomitse kulkemalla saapuu Wanhaan Laamanniin, jonka valoisa vanhaa aikaa henkivä aula toivottaa tulijan tervetulleeksi uudistuneeseen ravintolaan. Wanha Laamanni tarjoilee modernia skandinavialaista fine diningia upeassa perinnemiljöössä. Annokset on tarkkaan harkittuja kokonaisuuksia, joissa on kaikki kohdallaan. Maut toimivat täydellisesti yhteen, annoksissa on kivasti erilaisia tekstuureja ja niiden ulkonäkökin on kaunis. Täältä saa vähän parempaa ruokaa erityisiin hetkiin.
Haikon kartano, Porvoo
Haikon kartanon historia ulottuu satojen vuosien taakse. Milloin vanha kartano on kuulunut Viipurin dominikaaniluostarille, milloin kartanon lähes 100 vuotta omistanut von Etterin suku on kestinnyt siellä Venäjän keisarisuvun jäseniä ja milloin Albert Edelfelt on viettänyt kartanon mailla lukuisia kesiä maalaten ympärillään kukoistavaa saaristolaismaisemaa. Haikon kartanon nykyinen päärakennus on nähnyt päivänvalon vuonna 1913 ja kartanohotellina Haikko on toiminut vuodesta 1966 alkaen. Haikon Kartano viettääkin vuonna 2016 juhlavuottaan palveltuaan jo huikeat 50 vuotta kartanohotellina. Koko tuon ajan Haikon Kartano on ollut Vuoriston perheen omistuksessa. Onnea 50-vuotiaalle!
Gabriel 1763 – Porvoon parhaat pizzat
Porvoon vanhat mukulakivikadut kylpevät auringossa. Kävelemme pitkin Jokikatua sitä reunustavia suloisia vanhoja puutaloja ihastellen. On lounasaika ja etsimme taloa numero 20. Keltaisen talon seinässä oleva kyltti kertoo meidän saapuneen perille Gabriel 1763 Bar & Restaurantiin, jossa meidän on tarkoitus nauttia pizzalounas. Edellämme oleva seurue käännytetään ovelta, sillä ravintola on täynnä. Onneksi meillä on pöytävaraus, tuumimme kun astelemme tarjoilijan perässä ikkunapöytään. Ikkunasta aukeaa näkymä takapihalle, naapuritalon vanhaan puuseinään ja aina joen toisella puolella olevalle Näsin kivelle asti. Aurinko paistaa lämpimästi ja hymyilen onnellisena. Onpa kerrassaan ihanaa olla viikonloppulomalla. Söpö vanha Porvoo, kaunis ilma ja mahassa potkiva vauva. Kaikki on oikeastaan tosi hyvin juuri nyt.
Borsalino, Praha
Prahan iltapäivä syyskuussa. Olemme kiertäneet sateista kaupunkia vielä ennen kotiinlähtöä ja nyt olemme matkalla lentokentälle. Vedämme perässämme matkalaukkuamme matkalla hotellilta lähimmälle metroasemalle. Kuljemme sen saman italialaisen pizzerian ohi, jonka ohi olemme kävelleet joka päivä. Kyseinen pizzeria tottelee nimeä Borsalino ja sijaitsee osoitteessa Ostrovni 34 ja se on melko huomaamaton pizzerian edustalla olevasta skootterista huolimatta.
Vytopna – Junaravintola Prahassa
Prahan ehdottomasti hauskin ravintola on junaravintola Vytopna, joka löytyy Vaclavske namestilta eli Vaclavin aukion laidalta uudesta kaupungista. En tiedä onko ravintola alunperin tarkoitettu lapsiperheille, mutta siellä kyllä viihtyy lasten lisäksi myös vähän lapsenmieliset aikuisetkin. Ravintolan erikoisuus on tilassa kiertävä junarata, joka hallitsee koko ravintolan sisustusta. Ratoja risteilee siellä täällä, niiden yli on rakennettu portaita, joita pitkin kulkea, ja joka pöytään tulee omat raiteet. Junien tehtävänä on kuljettaa juomat pöytiin ja sen lisäksi, että pöytään pysähtyvästä junasta on hauska nostaa oluttuoppi pöytään, helpottanee tämä tarjoilijoidenkin töitä huomattavasti. Junat lähetetään matkaan tiskiltä, ne pysähtyvät oikean pöydän kohdalle ja kun juomat on nostettu pois kyydistä, lähtee juna takaisin hakemaan seuraavaa kuormaa. Tätä on…
Mlejnice – Ravintolasuositus Prahaan
Mikä siinä onkin, että aina kun saapuu perille matkakohteeseen, on ihan julmettu nälkä. Vatsa kurnii kuuluvasti, vaikka olisi juuri syönyt lentokoneessa mahansa täyteen ja napsinut päälle vielä eväskarkkejakin. Prahaan saavuttuamme täytimme vatsaamme myös tuopillisilla olutta matkalla hotellille. Silti hotelliin kirjauduttuamme oli nälkä niin kova, että etsimme heti ensitöiksemme sapuskaa. Kyseessä ei muuten ollut ihan mikä tahansa sapuska, vaan Mlejnice-ravintolan kehuttu leipägulassi. Gulassia myydään vähän joka paikassa pitkin Prahaa, mutta väittäisin vailla pätevää vertailupohjaakin, että Mlejnicessä se on kaikkein parasta. Mlejnicen gulassi tarjoillaan koverretun leivän sisällä ja sen maku on ihan mieletön. Vahva, mausteinen, syvä, herkullinen, maukas, tuhti, lihaisa…muun muassa näillä sanoilla kuvailimme suussamme muhevana maistuvaa gulassia. Tätä kannattaa ehdottomasti maistaa…
