auringonlasku maailman suurimman risteilyaluksen kannella
Espanja,  Italia,  Ranska,  Risteilyt,  Välimeren risteily

Välimeren-risteily maailman suurimmalla aluksella Legend of the Seasilla

Se oli yksi iso toteutunut haave. Voisin sanoa, että kerran elämässä -kokemus, mutta ei se ollut sitä lopulta silloinkaan, kun tein ensimmäisen Karibian-risteilyni reilut 15 vuotta sitten. Uudelleen oli päästävä, ja meninkin. Ei voinut jättää kertaan elämässä.

Tämä lokakuinen kierros läntisellä Välimerellä oli viides risteilyni ja toinen Välimerellä. Erityinen se oli siksi, että teimme sen maailman suurimmalla risteilyaluksella: Suomessa rakennetulla upouudella Legend of the Seasilla. Tämän kokoluokan aluksen kyytiin pääsemisestä olin haaveillut pitkään.

Legend of the Seas on maailman suurin risteilyalus.

Syksy Välimerellä – millainen sää silloin on?

Ajankohdaksi valikoitui lokakuun alku. Silloin Euroopan ruuhkaisin lomakausi ja paahtavimmat helteet olisivat jo ohi. Eikä haitannut että pääsimme juhlimaan synttäreitäni laivalle, vaikka illallisravintolan yllätys synttärikakkuineen ja onnittelulauluineen olikin vähän kiusallista ujolle suomalaiselle.

Olimme toiveikkaita siitä, että Välimerellä olisi lokakuussa yhä suomalaisittain lämmin – ja niin olikin. Osa päivistä oli suorastaan ihanan aurinkoisia, hikisen kuumia, mutta ei liian tukalia. Aurinkorasvalle tuli käyttöä ja oli ihana liihotella vielä hetki kepeissä kesämekoissa, ennen Suomen synkkään loppusyksyyn siirtymistä.

Syksyisen Välimeren sää voi kuitenkin olla myös arvaamaton. Meille osui pari pilvisempää päivää ja yhtenä aamupäivänä ripotteli hieman vettä. Kovimmat rankkasateet ja ukkoset ilahduttivat ukkosfania kuitenkin vasta iltaisin ja öisin kun olimme jo takaisin risteilyaluksen suojissa. 

Kävi siis hyvä tuuri sen suhteen, milloin saimme sadetta. Sitä tuli eräänä iltana rakeidenkin muodossa. Olisi ollut kurjaa olla maissa silloin, mutta laivan kannen katoksessa raekuuroa oli vaan hauska katsella. Tai no, olisin luultavasti hihkunut innoissani maissakin sääilmiötä ihastellessani, mutta silloin olisi voinut kastua kengät.

Laivan keulasta löytyy ihanan rauhaisa paikka merimaisemien ja rajujenkin sääilmiöiden ihasteluun turvallisesti sisätiloissa.

Saavu lähtökohteeseen ajoissa – syysmyrsky sotki liikennettä Barcelonassa

Myös ennen risteilyä Barcelonassa sää oli hurja. Puhelimet piippasi säähälytystä ja vettä tuli totisesti paljon – upeiden ukkoskuurojen kera. Metroliikenne oli pysähdyksissä ja vesivahingon takia hotellimme kiinteistössä toimi vain alakerran ja hissien sähköt viimeisenä aamuna. Huoneessa ei toiminut valot, puhelin ei ollut ladannut yön aikana eikä telkkaristakaan voinut katsella mitä uutisissa kerrotaan myrskytuhoista.

Risteilyn lähtö viivästyi myrskyn takia kaksi tuntia. Ei paha, mutta kertoo jotain siitä, miten hurja tuulitilanne on ollut merellä. Ymmärsin että laiva saapui myrskyn takia myöhässä satamaan, joten jos jollain edellisen risteilyn asiakkaalla oli tiukka aikataulu ehtiä paluulennolleen, niin saattoi käydä huonosti. Myös lentoja Barcelonaan peruttiin sään vuoksi, minkä takia moni myöhästyi laivasta – tai pääsi kyytiin vasta seuraavista satamista. 

Kannattaa siis aina saapua lähtöpaikkaan ainakin edellisenä päivänä. Koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua viivästyneistä matkatavaroista peruttuihin tai myöhästyneisiin lentoihin. Me lennettiin Barcelonaan perjantaina iltalennolla kun risteily alkoi sunnuntaina.

Legend of the Seas ja pari pienempää kaveria Civitavecchian satamassa.

Mistä lähteä Välimeren-risteilylle?

Kohdalle osuneesta myrskystä huolimatta Barcelona on hyvä paikka lähteä risteilylle. Satama on lähellä keskustaa ja huhuista huolimatta ainakin meidän kohdalla taksi- ja bussiliikenne sujui erinomaisen sukkelasti. Kestiköhän meillä tunti päästä hotellista laivan hyttiin, eli ei juuri mitään.

Toinen vaihtoehto läntisen Välimeren-risteilyn lähtösatamaksi on usein Rooma. Olen lähtenyt sieltäkin ja Rooman etuja on lyhyemmät ja halvemmat lennot sekä usein myös edullisemmat hotellit. Iso miinus sen sijaan on se, että Roomasta täytyy siirtyä junalla Civitavecchiaan, jossa lähtösatama sijaitsee. Siihen ei tunti riitä, mutta ei matka toisaalta ihan mahdottoman pitkäkään ole. Ja voisihan Civitavecchiaan tulla jo edellisenä päivänä.

Barcelona on hyvä valinta siksikin, että se on niin kiva kaupunki ja tarjoaa aina uutta. No okei, niin on Roomakin, mutta itse olen nähnyt Barcelonaa vähemmän. Vietimme siellä kaksi yötä ennen risteilyä ja yhden sen jälkeen. Hotellimme sijaitsivat eri puolilla kaupunkia. Lähellä keskustaa molemmat, mutta eri alueilla. Tuntui kuin olisimme olleet ihan eri kaupungeissa, tunnelma El Poblenoulla ja El Poble-Secillä oli niin erilainen. Tykkäsimme kummastakin.

Joka päivä oltiin uudessa kohteessa.

Viisi eri kohdetta kolmessa eri maassa

Reittimme kulki siis läntisellä Välimerellä. Lähdimme Barcelonasta ja kiersimme viikon aikana viidessä eri kohteessa, jotka sijaitsevat kolmessa eri maassa. Viimeinen kokonainen päivä oli meripäivä, jolloin oli aikaa nauttia kunnolla laivan antimista.

Ensimmäinen kohteemme oli meille kummallekin uusi tuttavuus. Vietimme Mallorcalla muutamia tunteja, jotka kulutimme Palman vanhoilla kaduilla haahuillen, La Seun upeaa katedraalia ohimennen ihastellen ja tuliaisia ostellen.

Seuraava kohde oli minulle uusi Ranskan Marseille. Pidin siitäkin kovasti, eikä haitannut että myös Marseillessa meitä helli ihana auringonpaiste. Aivan kuten Mallorcallakin, ja itse asiassa lähtöpäivänäkin Barcelonan edustalla aurinko paistoi, eikä myrskystä ollut enää tietoakaan.

Jos haluaa niin voi vaikka kävellä tuollaista rataa pitkin laivan reunan yli ja kokea vapaapudotuksen valjaiden varassa. En halunnut. Hyi.

Seuraavat kolme päivää vietimme Italian länsirannikolla. Ensimmäinen kohde oli La Spezia, josta osa suuntasi Pisaan ja Firenzeen, mutta me ja aika moni muukin otti junan ihaniin Cinque Terren maisemiin. 

Seuraavana päivänä saavuimme jo mainitsemaani Civitavecchiaan, josta suurin osa junaili itsensä Roomaan. Me jäimme ihastelemaan yllättävän suloista Civitavecchian rantakaupunkia.

Viimeinen pysähdyspaikkamme oli Napoli, josta on niin ikään pääsy moneen upeaan kohteeseen, kuten Caprille, Sorrentoon, Amalfin rannikolle, Procidaan, Ischiaan ja taisipa aika montaa kiinnostaa myös Pompeiji. Me jäimme kuitenkin tutustumaan Napoliin ja vaikka jollain tapaa pidin siitä kovastikin, ei jäänyt tunnetta, että tänne pitäisi päästä pidemmäksi aikaa reissuun. Toki voisin syödä pizzaa vaikka viikon.

Merimaisema Sardinian ja Korsikan välissä.

Royal Caribbeanin viihdetarjonta on huippuluokkaa

Välimeren kohteet ovat upeita, mutta halusimme jättää aikaa myös itse laivalla oleskeluun. Muun muassa siksi emme lähteneet Roomaan asti, vaan tyydyimme lyhyempään päivään maissa. Näin isolla aluksella on niin paljon tekemistä, ettei viikko riitä mitenkään kaiken kokemiseen ja näkemiseen.

Royal Caribbeanin laivat ovat tunnettuja erityisen hyvästä viihdetarjonnasta. Itse pidin kovasti vesishowsta, jonka kaltaista ei ole tullut aiemmin missään vastaan. Jääshowkin oli hieno ja kevyemmästä ohjelmasta valitsimme melkein joka päivä erilaisiin tietovisoihin osallistumisen. Yhden pubivisan jopa voitimme!

Avokadoleipä tarttui mukaan lähes jokaisena aamuna.

Päivä käyntiin aamiaisella

Ruokailu laivalla on ilmaista, tai siis kuuluu risteilyn hintaan, melkein kaikkialla ja nälkä täällä ei todellakaan pääse kiusaamaan. Päivä alkaa runsaalla buffet-aamiaisella, jonka valikoima on ihan älytön. Pelkästään kananmunaosastolla on lukuisia eri vaihtoehtoja eggs benedictistä erilaisiin munakkaisiin, munakokkeleihin ja omien toiveiden mukaisesti tehtyihin omeletteihin.

Minä valitsin lautaselleni usein tietysti pekonia ja kananmunia, mutta myös couscousia, tsatsikia, avokadoleipää, lohta, kapriksia ja aina jotain uutta maistettavaa. Erikoisin aamiaisherkku oli luultavasti black pudding ja tuhdein pekonin lisäksi joulukinkun tapainen paahdettu kinkku, josta kokit veisteli palasia tarjolle.

Aamiaista saa myös kahviloista, pääravintolasta a la cartena ja huoneeseen tilattuna. Kun aamiaisbuffet menee kiinni, aukeaa buffetravintola seuraavan kerran lounaalle ja sitten vielä illalliselle. Valikoima on aina ihan mielettömän runsas ja myös päivittäisten teemojen mukaan vaihteleva.

Pääravintolassa tarjoillaan joka ilta usean ruokalajin illallinen.

Illallinen pääravintolassa – miten homma toimii?

Me söimme vain kerran buffet-illallisen. Muina iltoina nautimme illallisen pääravintolassa, joka jotenkin vaan kuuluu mielestämme risteilyyn ja sen tunnelmaan. Klassikkoannoksia ovat muun muassa katkarapucocktail, etanat ja pienellä lisähinnalla saatava hummeri. 

Muutamaa lisähintaista annosta lukuun ottamatta pääravintolan ruoat kuuluvat risteilyn hintaan ja listalta voi valita ihan niin monta annosta kuin haluaa. Pieneen nälkään riittää pari alkuruokaa ja isompaan illallinen pitkän kaavan mukaan.

Etanat on lemppari.

Illallisravintolaan voi varata saman illallisajan joka päivälle, jolloin tietää aina mihin pöytään tulee ohjatuksi. Tarjoilijat tulevat tutuiksi eikä pöytää joudu jonottamaan. Me valitsimme tällä kertaa kuitenkin My Time Diningin, jonka turvin voimme mennä syömään oman aikataulumme mukaan. Meitä ei haitannut istua eri iltoina eri pöydissä, vaikka henkilökunta ohjaakin ruokailijat mieluusti samojen tarjoilijoiden alueelle.

My Time Diningin miinuspuoli on se, että vapaata pöytää saattaa joutua välillä odottamaan. Me odotimme pisimmillään hieman alle puoli tuntia. Muulloin pääsimme suoraan tai lähes suoraan illallispöytään. 

My Time Diningissakin voi tehdä pöytävarauksen joka illalle tai vaikka vain yhdelle illalle. Tällöin ei joudu jonottamaan, mutta varaukset tulee tehdä hyvissä ajoin, melkeinpä viimeistään edellisenä päivänä, jotta saa varmasti juuri haluamansa ruokailuajankohdan. Toisaalta jonon kauttakin pääsee joko suoraan tai pienen odottamisen jälkeen, joten me ei varailtu pöytiä lainkaan.

Jos joku väittää laivan ruokaa mauttomaksi, voi maistaa tämän rapean ja tahmean aasialaisruoan chilejä. Pienikin pala räjäytti suun.

Muut Legend of the Seasin ruokapaikat

Eikä siinä todellakaan vielä kaikki. Laivalla on useita ruokapisteitä pizzeriasta meksikolaiseen ja keskipäivän kuumuudessa kiinnostavaan hampurilaispaikkaan, josta oli mukava napata pientä suolaista.

Hintaan kuuluu myös keskuspuiston kahvila, josta maistoimme täytettyä lihaleipää heti laivaan astuttuamme (buffetravintola on silloin aivan tuskaisen täynnä) sekä laivan etuosan ruokailualue, jossa on vierekkäin monta eri teemaista kojua. Me innostuimme maistamaan ainakin korealaisia ja espanjalaisia annoksia.

Lisäksi laivalla on maksullisia erikoisravintoloita, joihin liittyy usein jokin show-elementti tai muu erikoispiirre. Legend of the Seasin erikoisuus on junaravintola. Me kävimme siellä maksullisella viinitastingilla, sillä konsepti kiinnosti – vaan ei niin paljon, että olisimme halunneet maksaa melko suolaisen hinnan kokonaisesta illallisesta, kun laiva on kuitenkin täynnä risteilyn hintaan kuuluvia ruokapaikkoja. Tasting oli kiva ja huokeampi tapa kokea junaravintola.

Junaravintolassa järjestettiin Italia-teemainen viinitasting.

Minkä hytin valitsisi?

Parvekehytti kuulostaa luksukselta, mutta valitsimme tälle reissulle ikkunahytin. Iso osa parvekkeista on näkymiltään laivan “sisäpihalle” eli vastapäätä on toinen hytti. Kaikki parvekehytit eivät siis ole näillä jättiläislaivoilla merimaisemilla. Se kannattaa huomioida hyttiluokkaa ja hyttiä valitessa.

Me oltiin tosi tyytyväisiä suoraan komentosillan alla olevaan ikkunahyttiimme. Näkymät suoraan eteenpäin vangitsivat, oltiin sitten merellä tai uudessa satamassa. Hyvä että maltoin nukkua kun pitkin yötäkin piti kurkkia miltä maisema näyttää. Näkyykö jo seuraavan sataman valoja, loistaako kuu ja tähdet ja hei vau, tuollahan välkkyy komea ukkonen!

Totesimme että hyttimme oli ehkä jopa parempi kuin mitä kalliimpi parvekehytti olisi ollut. Tai siltä ainakin tuntui – eihän meillä ole kokemusta tältä laivalta muista hyteistä. Sen sijaan olen ollut parvekehytissä niin Karibialla kuin Aasiassakin. 

Trooppisessa ilmastossa oma parveke on tosi jees, mutta yllättävän vähän olen kuitenkin malttanut viettää aikaa oman parvekkeen suojissa. Kannelle ja ulos pääsee muuallakin, eikä levoton reissuluonteeni anna hengailla liian pitkään hytissä.

Hytin pehmustettu ikkunalauta oli yksi lempipaikoistamme hengailuun ja maisemien ihasteluun.

Mitä tekemistä laivalla on?

Ruoan ja viihteen lisäksi laivalta löytyy vaikka mitä puuhaa, ihasteltavaa ja koettavaa. Laivan sali ja ulkokannelta löytyvä juoksurata tulivat ilahduttavan tutuiksi. Sen sijaan muita aktiviteetteja emme kokeilleet minigolfia lukuun ottamatta. Laivalla pääsisi kuitenkin myös kiipeilemään, kokeilemaan surffausta, luistelemaan, hurjiin vesiliukumäkiin, pelaamaan erilaisia pallopelejä ja tietysti lillumaan lukuisissa uima-ja porealtaissa. Altaassa sentään pulahdimme pari kertaa.

Täällä aurinkokansilla on myös kyltit, jotka kieltävät aurinkotuolien varaamisen pyyhkeillä. Näimme silti ärsyttäviä aamuvarhain parhaille paikoille jätettyjä pyyhkeitä ja kirjoja, mutta emme jääneet seuraamaan siirrettiinkö ne henkilökunnan toimesta pyyhepisteille noudettavaksi, mikäli omistajat eivät ilmaannu pian paikalle. Luultavasti näin tehtiin ja tilaa altailla oli mukavasti meripäivänäkin.

Altailla oli myös aina uimavalvojat, mikä ilahdutti hermoheikkoa äiti-ihmistä. En nauti yhtään allasalueella polskuttelusta lasten kanssa, sillä pelkään että joku hukkuu ja vahdin jatkuvasti ettei kenellekään käy huonosti. En vaan osaa rentoutua ja se on tosi kuluttavaa. Täällä saattaisin kuitenkin osata rauhoittua, niin intensiivisesti uimavalvojat vahtivat altaassa olijoita. 

Uimavalvojat olivat paikalla myös silloin kun altaassa – tai edes lähistöllä – ei ollut ketään. Välillä kävi sääliksi altaan reunalla iltamyöhään sateella seisoskelevia valvojia. Olisivat antaneet heille edes penkit, joille istahtaa.

Taustalla Napolin valot.

Kivaa ja helppoa

Parasta tällaisilla risteilyillä on se, miten helppoa kaikki on. Joka aamu ollaan uudessa kohteessa ilman että tarvitsee varsinaisesti matkustaa, kantaa matkatavaroita tai tehdä mitään muutakaan – paitsi nauttia laivalla oleskelusta.

Aluksi ylenpalttinen palvelu saattaa tuntua jopa hieman kiusalliselta. Ei minua varten tarvitsisi. Vaan onhan se ihanaa vaihtelua olla viikko laivalla, jossa ei tarvitse tehdä ruokaa, pestä tiskiä tai pyykkiä ja hyttipalvelija petaa sängynkin puolestani. Teatterissa, allasalueella ja pubiin istahtaessa tullaan heti kysymään, mitä haluaisin juoda, ja valintani tuodaan luokseni. Sitäkään ei tarvitse itse kantaa pöytään.

Olihan se upea risteily taas kerran ja seuraava(t) on jo haaveissa. En varmaan kyllästyisi risteilymatkustamiseen koskaan. Toki risteilyt maksavat lentoineen ja hotelliöineen sen verran, ettei niitä voi ihan kyllästymiseen asti varaillakaan. Toisaalta hintavertailua tehdessä kannattaa ottaa huomioon, että risteilyn hintaan kuuluu myös viihde, ruokailu ja muu sellainen, josta tulee helposti lisäkuluja varsinaisen matkan hinnan päälle.

Oletko sinä ollut risteilemässä Välimerellä tai muualla? Entä onko Legend of the Seas tuttu alus? Kerro mulle sun risteilymuistoja ja -haaveita niin fiilistellään yhdessä.

Ei huonompi tapa viettää synttäreitä.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *