Rakkaudesta Helsinkiin : Vanhakaupunki ja Lammassaari
Kävelimme eräänä päivänä äidin kanssa Arabiasta Toukolan ja Vanhankaupungin kautta Lammassaareen ja minä hullu kävelin siitä vielä kotiin niin, että olin kotiin päästyäni ollut peräti viisi tuntia liikenteessä jalkojeni päällä. Väliin mahtui kyllä yksi kahvitauko ja Arabian tehtaanmyymälöissä kiertelyä, mutta on se silti aika paljon kävelyä yhdelle illalle. Tämän lenkin jälkeen jalat olivat melko väsyneet, ja sanoipa yksi varpaistani myös hetkeksi vuokrasopimuksensa irti plopsahtaen pois paikaltaan jääden tököttämään omituisessa asennossa viereisen varpaan päälle. Sen sai siitä kyllä asetettua kädellä takaisin paikoilleen ihan ilman kipua, mutta varpaan juuressa tuntui pieni särky pari päivää tapahtuneen jälkeen, ja olihan se kieltämättä hieman hämmentävä tapahtuma. Olenkohan ollut huomaamattani ilkeä varpaalleni, vai miksiköhän se halusi…
Rakkaudesta Helsinkiin : Kruununhaka
Niin keskeisellä paikalla kun Kruununhaka onkin, täytyy minun jälleen myöntää nolona, etten ole juuri kierrellyt tässäkään kaupunginosassa aiemmin. Kruununhaka on saanut nimensä siellä 1700-luvulla laiduntaneista kruunun tykistön hevosista. Kaupunginosassa sijaitsee muun muassa kantakaupungin lyhin katu sekä vanhin talo, ja siellä on niin paljon upeita rakennuksia, kauniita kortteleita sekä vanhaa tunnelmaa, että alueella haahuilee mielellään. Jos näitä tekemiämme kävelyretkiä voi mitenkään laittaa järjestykseen, niin Kruununhaka on ollut tähän astisista kierroksista yksi lemppareistani. Ei retkiä tosin voi laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä jokainen on ollut erilainen ja omalla tavallaan upea kokemus. Kaikista paikoista on löytynyt omanlaisensa tunnelma sekä jotakin yllättävää ja mieleenpainuvaa nähtävää tai koettavaa. Brummerin talo Tutustumisretkemme Kruununhakaan alkoi Senaatintorin läheisyydestä Aleksanterinkatu 18:sta…
Rakkaudesta Helsinkiin: Eira ja Ullanlinna
Tämä postaus käsittelee minun ja äidin ensimmäistä kävelylenkkiä Helsingin maisemiin, nähtävyyksiin ja kauniisiin rakennuksiin tutustuen. Edellisissä osissa seikkailimme Kaartinkaupungissa ja Kaivopuistossa, minkä jälkeen pidimme kahvitauon Caruselissa. Vaikka tämä on ensimmäisen kävelylenkkimme viimeinen osa, niin ei hätää, toinenkin turistikierros maamme pääkaupungissa on jo takana ja uusia on suunnitteilla. Helsinki-postauksia on siis luvassa vielä aimo annos tulevien viikkojen ja kuukausien mittaan. Caruselin kahvitauolta suuntasimme suorinta tietä kohti Ullanlinnaa ja Eiraa, jossa ihmettelimme ensin ruohikon laidalla lähimpänä merta kököttävää Villa Ensiä, joka on toiminut ainakin synnytyssairaalana, asuintalona ja palvelutalona, ja josta en näköjään ottanutkaan kuvaa, vaikka luulin niin tehneeni. No, käykää itse katsomassa miltä ruohikon laidalla nököttävä vanha rakennus näyttää, tai etsikää se…
Rakkaudesta Helsinkiin: Kaivopuisto
Minun ja äitini turistiseikkailu Helsingissä jatkuu. Kaartinkaupungin jälkeen köpöttelimme hulppean Venäjän suurlähetystön ohitse Kaivopuistoon, missä meitä odotti monta kaunista rakennusta ja maisemaa sekä kesäisen merelliset tuulet. Kaivopuisto on tullut tutuksi silloin joskus juniorina, kun minä ja muut silloiset pikkukakarat valtasimme pussikaljoinemme, -siidereinemme ja -ofelioinemme puiston ainakin vappuisin ja koulun päättäjäispäivinä. Myös Kaivohuone tuli tutuksi siellä järjestettyjen abi-bileiden ansiosta ja olenpa remunnut puistossa myös AMK:n fuksiaisissa tarzaniksi pukeutuneena. Voi jösses. Niihin muistoihin en halua upota sen enempää, sillä nyt ollaan sivistyneellä päiväkävelyllä, niin kuin kunniakkailla vanhoilla naisilla on tapana. Nuoruuden remuamisissa tutuksi tuli siis lähinnä itse puisto ja Kaivohuone, mutta nyt seikkailimme äidin kanssa hieman muuallakin Kaivopuiston alueella. Itselleni ihan uusi…
Broilerin koipireidet uunissa riisipedillä
Yksi muksuajan parhaista ruokamuistoista ovat ehdottomasti uunissa paistetut kanankoivet riisipedillä. Koivista valittiin aina se, jonka nahka oli mustin ja rapein, ja voi jumankauta sitä huutoa jos isoveli ehti napata parhaan ensin. Vielä vanhempanakin kun äiti kysyi mitä söisimme tänään, suustani kuului usein ”kanaa ja riisiä”. Siitä pikkuvelikin tykkää. Ja isoveljen jo asuessa omillaan, oli minun vuoroni valita ensimmäisenä rapein kananen, ilman että pikkuveli edes huomasi tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Hihhih.. Näiden muistojen siivittämänä laitettiin keltaisessa keittiössä kanankoivet uuniin riisin ja hemapon kanssa, ja jäätiin odottelemaan uunista kantautuvaa tuttuakin tutumpaa viikonloppuruoan tuoksua. Oi niitä aikoja.. Broilerin koipireidet uunissa riisipedillä – broilerin koipia – riisiä – hernemaissiporkkanaa (kai hernemaissipaprikakin juuri ja…
Mitä eroa on sulhaspiirakalla ja karjalanpiirakalla?
Lauantai-iltana alkoi keltaisen keittiön ulkopuolella tuuli viuhua niin kovaa, että täytyi jäädä oikein ihmettelemään sen voimaa. Tuntui että parvekkeen lasit irtoavat hetkenä minä hyvänsä, mutta itsepäisestihän nuo pysyivät kuitenkin kiinni, vaikka kovasti helisivätkin. Hyvähyvä, ovat selvästi tulleet emäntäänsä. Itsepäisyydestä on hyötyä. Olisitko keksinyt lisätä tätä munavoihin? Myrskyillan iloksi laitoin uuniin sulhaspiirakoita ja tein kynttilän valossa niiden seuraksi munavoin, johon lisäsin hieman kaprista. Tai ehkä hieman enemmänkin. Aika tosi älyttömän melko hyvää oli, suosittelen kokeilemaan – ellet sitten satu vihaamaan kapriksen makua. Mitä eroa on sulhaspiirakalla ja karjalanpiirakalla? Eräiden lähteiden mukaan sulhaspiirakka on muuten samanlainen kuin karjalanpiirakka, mutta pienempi ja vaaleampi. Jostakin muistan lukeneeni myös, että sulhaspiirakan tulee olla pyöreä ja…
