Amalfin rannikon pikkukylät- Maiori, Minori, Ravello ja Amalfi

Amalfin aamu valkeni taas kauniina ja aurinkoisena. Eilen olimme patikoimassa Portofinon suunnalla, joten tänään lähtisimme itään katselemaan mitä sieltä löytyy. Toivoimme kokevamme upeita maisemia, söpöjä pikkukyliä ja ihania pieniä hetkiä, joita muistella Suomen harmaassa talvessa. Vuokra-auto alle ja menoksi siis!

Hyvä etten hyppinyt ja pomppinut pelkääjän paikallani, niin innoissani olin kun Jani ohjasi meidät rantatielle. En osannut päättää ihailenko upean Amalfi Driven maisemia kameran linssin läpi vai ilman kameraa. Ei se kuitenkaan näytä kuvissa samalta, mutta toisaalta halusin myös muistoja talteen somen puolelle.

Löydät niistä koosteen tämän linkin takaa.

Aamupäivä Maiorin rantamaisemissa

Olimme suunnitelleet reittiä hieman aamupalan aikana ja suuntasimme kohteistamme kauimmaiseen – Maioriin. Täälläkin olisi patikointireitti nimeltä Sentiero dei Limoni, mutta annoimme jaloillemme vapaapäivän ja suuntasimme rinteiden sijaan rannalle. Autolle löytyi paikka Via degli Ortin parkkialueelta, jonka henkilökunnan huomaan jätimme auton hyvillä mielin.

Oli vasta aamupäivä, mutta sää oli trooppisen kuuma ja kostea. Enteileeköhän tämä ukkosta? Vähän näyttäisi siltä kun katselee vuorille nousevia tummia pilviä. 

Kävelimme Maiorin hiljaisia katuja pitkin rantakadulle. Istahdimme terassille kahville ja katselimme hiekkarantaa sillä silmällä. Harmi ettemme tajunneet ottaa uimakamppeita autoon mukaan. 

Täällä olisimme mieluusti käyneet pulahtamassa. Se olisi virkistänyt, vaikka kyllähän pelkkä syyskuinen meri-ilmakin helpotti kuumuudessa tallustavaa reissaajaa. Uimisen sijaan aloimme pohtia lounasta. Päätimme nauttia sen seuraavassa kohteessamme, niin ikään rannalta Amalfi Driven varrelta löytyvässä Minorin kylässä.

Lounashetki suloisessa Minorissa

Ajoimme lyhyen matka Minoriin, joka näytti ihan supersöpöltä. Tallustelimme hetken ihastuttavia katuja pitkin. Pysähtelimme kuvaamaan milloin mitäkin yksityiskohtaa.

En sano että Maiori oli tylsä tai ruma. Ei sinne päinkään, mutta siihen verrattuna Minori oli vaan jotenkin vielä suloisempi. Tai sitten vaan osuimme täällä juuri niille idyllisimmille huudeille.

Lounasnälkä alkoi tosiaan jo olla ja koska oli kaunis aurinkoinen päivä, halusimme ehdottomasti terassille syömään. Niin oli halunnut moni muukin, mutta löysimme meille lopulta söpön pienen terassipöydän keltaisena hohtavan Basilica di Santa Trofimenan kupeesta bistrosta nimeltä Taberna 33.

Mereneläviltä ja sitruunalta maistuvat pastat oli hyvä lounasvalinta kuumaan päivään. Paikallisia makuja parhaimmillaan.

Istuimme siinä hyvän tovin Trivial Pursuit -korttien kysymyksiä pohtien (ei koko korttia oikein tällä kertaa) sekä kesäsäästä nauttien. Syyskuu Campaniassa on suomalaisittain vielä ihan kesä. Ei liian kuuma vaan juuri sopiva, kaunis ja aurinkoinen.

Kun vatsat oli täynnä kävelimme takaisin tien viereen jättämämme auton luokse katsomaan onko se yhä kunnossa ja löytyykö sakkolappua. Kaikki hyvin, joten matka sai jatkua ylemmäksi rinteeseen samaa reittiä, jota ajoimme aiemmin Napolista kohti Amalfia.

Gelatot ja maisemia upeassa Ravellossa

Ravelloa moni oli kehunut lempparikseen näillä tienoilla, joten pitihän se nähdä. Tie sinne on kapeaa serpentiinitietä, jossa saattaa joutua hetken odottelemaan liikennevaloissa, kun kapeassa kohdassa päästetään liikennettä vain yhteen suuntaan kerrallaan. Meitä ei odottelu haitannut ja aika nopeasti siitä pääsi taas liikkeelle.

Perillä jätimme auton tienvarsiparkkiin ja ihailimme hetken siitä aukeavaa maisemaa alas laaksoon ja merelle asti. Vau mikä paikka jo nyt! Jatkoimme matkaamme kohti Ravellon sydäntä ja saimme katsella taas ihastellen ympärillemme.

Kapealla kadulla oli suloisia putiikkeja – ja niin paljon porukkaa, että jatkoimme matkaa sen enempää pysähtelemättä kohti Duomon aukiota ja siellä olevia näköalapaikkoja. Pian olimmekin perillä ja pääsimme taas ihastelemaan maisemia. Päivä oli hujahtanut vauhdilla ja alkoi olla jo alkuilta. Maistuisiko gelato?

Gelato maistuu aina ja lasi kuohuvaa myös. Nautimme ne aukion terassilla ja minut valtasi taas sellainen ihanan kiireetön, iloinen ja rentoutunut olotila, minkä lomareissulla parhaimmillaan voi saavuttaa. Mikäs täällä on ollessa, Amalfin rannikon upeissa maisemissa hetkestä nauttimassa ja vielä on monta upeaa reissupäivää edessä. Ihanaa!

Aamupäivän fiiliksemme ukkosta enteilevästä kostean painostavasta ilmasta osui oikeaan. Illalle on luvattu ukkosta ja ihan reipasta sadettakin. Olisi kiva ehtiä käydä syömässä ennen sitä. Myräkkä alkaa vasta myöhemmin, jos sääennustukseen on luottaminen, joten aikaa on vielä.

Takaisin Amalfiin illalliselle

Ajoimme Ravellosta takaisin Amalfiin. Kävelimme keskustan vanhoille kaduille, ostimme muutamia tuliaisia ja valitsimme illallispaikaksemme ravintola S.Andrean terassin kiikkerän ja ahtaan (eli ah, niin italialaisen!) reunapöydän. Tilasimme pizzan puoliksi ja jälkkäriksi limoncellot – oltiinhan me sitruunoistaan kuululla Amalfin alueella. Ja minä rakastan kaikkea sitruunaista.

Sadealue lähestyi, joten jatkoimme illalliselta matkaa suoraan hotellille. Kattoterassi oli yhä auki, joten suuntasimme sinne yömyssylle. Saimme juuri tilattua cocktailit kun taivas repesi ja henkilökunta ohjasi meidät katokseen. Vettä satoi ja se oli oikeastaan aika tunnelmallista. Kippistimme hymyillen ja sama hymy oli huulillani kun painoin pääni tyynyyn.

Seuraavana päivänä ottaisimme taas auton alle kun vaihtaisimme tukikohtaa Amalfista Sorrentoon. Odotin kovasti sekä Sorrentoa että sinne vievää tienpätkää, jota on kehuttu yhdeksi maailman kauneimmista. Niihin kuviin ja tunnelmiin siis seuraavaksi.