Disgusting Food Museum ja muut Berliinin erikoiset museot

En luokittele itseäni museoihmiseksi, mutta tietynlaiset yleensä hieman erikoiset museot kiinnostavat. Listaan reissusuunnitelmia tehdessäni usein muutaman kiinnostavan sisätekemisen sadepäivän varalle ja jos kohteessa on erikoisia museoita, löytyvät ne mitä todennäköisimmin listaltani.

Berliinin reissullekin olin listannut muutaman mielenkiintoisen museon. Arvelin niille tulevan käyttöä, sillä matkamme ajoittui viileään ja usein myös sateiseen talveen tammi-helmikuun vaihteessa. Säät kuitenkin yllättivät suosimalla muun muassa keväisellä auringonpaisteella. Näin ollen kävimme vain yhdessä museossa. Se olikin melkoinen tapaus.

Disgusting Food Museum

“Täällä haisee vähän pahalle”, oli ensimmäinen ajatukseni kun astuimme Disgusting Food Museumiin. Otin vastaan meille ojennetut oksennuspussit, joita tulisi kuulemma käyttää tarpeen vaatiessa.

Varsinaisen museon puolella on tuoksuteltavia purkkeja ja kiertelyn jälkeen pääsee syömään ällöttäviä maistiaisia. Kivaa, eiköhän mennä peremmälle!

Museossa kierrellessämme totesimme pian, että se mikä on ällöttävää, riippuu paljon henkilöstä ja on varmasti kulttuurisidonnaistakin. Juustokiekon sisällä olevat elävät toukat ja muut ötökät puistattivat, mutta salmiakki, hummeri, verimakkara ja haggis ovat minun luokitteluni mukaan herkkua.

Lepakoita, pallokalaa, marsua tai koiraa sen sijaan en söisi. Tai no, pallokalaa voisin maistaa ehkä sitten mummona ollessani muutenkin kuoleman kynnyksellä, kun ei olisi enää niin suurta väliä mikäli kokki ei olisikaan osannut hommaansa.

Mielenkiintoisinta antia olivat tuoksu-, tai pitäisikö sanoa hajupurkit. Pääsimme haistamaan muun muassa duriania ja surströmmingiä eli hapansilakkaa. Niitä en käyttäisi huonetuoksuina, mutta homejuustojen tuoksuista alkoi ruokahalu herätä.

Maistelubaarissa laatta lentää

Museokierros päättyy maistelubaariin, jossa on tarjolla vaihtuvia herkkuja. Seinällä olevassa kyltissä luki vierailumme aikana, että edellisen kerran baarissa on oksennettu vain päivä sitten. Kyltin alareunan tukkimiehen kirjanpito kertoi, ettei kyseinen yrjö ole suinkaan ainoa laatuaan.

Me olemme kumpikin kehuneet olevamme kaikkiruokaisia ja maistavamme mielellämme mitä vaan. Se testattaisiin nyt kun astelimme maistiaisten pariin. Yrjöpussit mukaan ja ruokahalua herättelemään illallista varten.

Ensin meitä vastassa oli rivi purkkeja, joiden sisällä oli kuivattuja matoja, toukkia, heinäsirkkoja ja muita ötököitä. Minä vanha sirkkojen paistelija tiesin jo suunnilleen mitä odottaa, joskin nämä olivat kuivempia kavereita kuin makuöljyssä aikanaan paistamamme sirkat. Popcornimainen fiba tuli näistäkin ja myös jano, niin kuivaa pureskeltavaa ötökät olivat.

Ötököiden jälkeen vastaan tuli salmiakkia, duriania ja jotain juustoa. Päätimme säästää ne jälkkäriksi ja siirryimme maistelemaan hapankaalimehua sekä punaista mehua, jossa oli ainakin punajuurta ja chiliä. Kumpikin upposi helposti.

Durianin haistamisen ja maistamisen sekä hapansilakan haistamisen lisäksi museo täytti toiveeni Vegemiten muodossa. En ole koskaan maistanut kyseistä töhnää, mutta nyt siihen tuli tilaisuus. Vegemiten ja Marmiten välille oli tehty pieni kilpailu, jota Vegemite johti. Meistäkin se oli parempaa, vaikkei oluen hiivajätteistä valmistettujen levitteiden välillä suurta eroa ollutkaan.

Durian maistui paljon paremmalta kuin miltä kyseinen hedelmä haisi ja pahanhajuinen juusto oli myös odotetusti hyvänmakuista. Ihan paras herkku oli kuitenkin suolainen islantilainen salmiakki, jota ostimme mukaan ahmiaksemme sitä myös kotona. Lapsille veimme tuliaiseksi matotikkarit ja putkilollisen kuivattuja ötököitä. Vuoden äiti- ja isäpalkintoja odotellessa.

Muita mielenkiintoisia museoita

Disgusting Food Museumin lisäksi listallani oli kolme muutakin kiinnostavaa ja tuttujen suosittelemaa museota. Tietokonepelimuseoon on kuulemma hyvä varata aika ja sinne suuntaisin mielelläni sadepäivänä vaikka koko perheen kera. Museossa vanhoja pelejä pelatessa aika kuluisi mukavasti ja tulisi varmasti myös melko nostalginen (lue: vanha) olo.

David Hasselhoff -museo nostaa jo ajatuksena hymyn huulille ja päässä alkaa soida “I’ll be looking for freedom”. Hasselhoff-museoon suuntaan seuraavalla kerralla samalla kun kiertelen pohjoisen ja keskisen Mitten kaupunginosan ruokapaikkoja.

Kolmas museo, johon melkein menimme, mutta vastapäinen irkkupubi imaisikin meidät täysin yllättäen sisäänsä, on Berliinin muurista kertova Die Mauer / The Wall – Asisi Panorama Berlin. Se on kuulemma toteutukseltaan hieno ja aidontuntuinen teos. Niin oli myös irkkupubin eteisessä oleva kolikolla toimiva ennustajanukkekin. Eiku..

Kaupungissa on paljon muitakin historiallisista tapahtumista kertovia museoita, jotka ovat varmasti mielenkiintoisia. Vaikka mekin kiertelimme Berliiniä varsin rennoissa merkeissä, ei kaupungin historiaa voinut sivuuttaa. Ajatukset olivat vähän väliä sodassa, jaetussa Berliinissä ja Hitlerin hirmuteoissa.

Mikä on sun lempimuseo Berliinissä? Kiinnostaisiko Disgusting Food Museum ja tulisiko siellä yrjöpussille käyttöä?