Porvoo
Talvinen Porvoo
Pakkanen puraisee nenänpäätä heti kun astun ovesta ulos. Kävelemme pari askelta ja olemme Jokikadulla, joka on toinen Vanhan Porvoon pääkaduista. Näin aikaisin aamulla putiikit ovat vielä kiinni eikä lumisella kadulla näy ketään. Vedän pipoa syvemmälle päähän ja askeleet vievät meidät rivakasti kohti siltaa ja toiselle puolelle jokea. Jäätyneellä joella on pari pilkkijää ja vastaan tulee muutama punaposkinen lenkkeilijäkin. En tiedä johtuuko se auringosta vai siitä että olemme kävelleet reippaasti, mutta pakkanen ei tunnu enää yhtä kylmältä ja hetken tuntuu jopa keväältä, vaikka onkin vasta tammikuu. Hanki kimaltelee auringossa ja pastellinväriset vanhat talot ovat saaneet ylleen kauniin lumikuorrutuksen.
Cafe Postres, Porvoo
Loppukesän päivä Porvoossa. Vanhoilla mukulakivikaduilla kulkee lähinnä ulkomaalaisia turisteja ja lounastauolla olevia paikallisia. Koulut ovat jo alkaneet ja suurin osa suomalaisista on palannut työpaikoilleen. Sitten ollaan me, joita arjen alkaminen ei tänä vuonna koske. Minä ja vaunuissa nukkuva vauva. Ja toki mukana on myös viimeistä kesälomapäiväänsä viettävä Henkka. Porvoossa paistaa aurinko, mutta taivaanrannasta kohoavat tummat pilvet kehottavat etsiytymään sisätiloihin. Kohta sataa ja paljon. Olemme juuri nauttineet aamiaisen Zum Beispielissa ja sen päälle maistuisi vielä jokin makea herkku. Kahviakin voitaisiin vielä nautiskella kupilliset, sillä meillä on koko päivä aikaa nauttia kiireettömästä loppukesän päivästä. Sillä sipuli -blogissa oli kehuttu Cafe Postresin tarte tatinia siihen malliin, että herkkua oli pakko päästä maistamaan. Niinpä…
Aamiaisella Porvoossa – Zum Beispiel
On Henkan viimeisen kesälomapäivän aamu. Olen nukkunut yöllä ennätyksellisen vähän vauvan valvotettua äitiä mahakivuillaan, mutta olen silti yllättävän pirteä. Syykin on selvä: Tänään lähdetään retkelle! Suuntanamme on ihana Porvoo ja aiomme nauttia siellä aamiaisen. Pakkaamme itsemme, vauvan ja rattaat autoon ja lähdemme matkaan. Perillä saamme valita pöydän lähes tyhjästä Zum Beispielistä, sillä lempiravintolamme lounashulina ei ole ihan vielä alkanut. Istahdamme ikkunan eteen ja hoksaamme tämän olevan vauvan ensimmäinen kerta ravintolassa. Pikkubloggaajalta meinaa tulla alkuun pieni itku, mutta syli lohduttaa ja keinuvaan turvakaukaloon on hyvä nukahtaa sillä aikaa kun isi ja äiti syö. Valitsemme aamiaislistalta Frühstück -nimisen annoksen sekä Dagen efterin ja tunnen kuinka vesi herahtaa jo kielelle. Pöytään tuodaan lasilliset…
Ruokamatkalla kotimaassa – 10 ruokatärppiä Etelä-Suomeen
Olemme kuluvan vuoden aikana innostuneet ihan uudella tavalla kotimaan matkailusta. Osittain tämä on tapahtunut olosuhteiden pakosta (möhömaha ei ole jaksanut reissata kauemmaksi), mutta osittain myös siksi, että kotimaammehan on täynnä ihania matkakohteita, joiden koluamiseen saisi kulumaan useammankin kesän. Ja talven, syksyn ja keväänkin. Suomi on ihana. Kuten reissuillamme yleensä, olemme matkanneet kotimaassakin pitkälti ruoan perässä ja löytäneet monta upeaa ruokamatkakohdetta ihan tästä Etelä-Suomestakin. Listasimme tähän 10 herkullista suosikkiamme Etelä-Suomessa. Ota lista talteen kesän reissuja varten! Vaikka kohteet on numeroitu, eivät ne ole silti paremmuusjärjestyksessä, sillä kaikki olisivat ansainneet ykköspaikan.
Zum Beispiel, Porvoo
Aurinkoinen kesäpäivä vanhassa Porvoossa. Kävelemme pitkin mukulakivikatuja, istahdamme terassille kahville ja piipahdamme sisään muutamaan antiikkiliikkeeseen etsimään rekvisiittaa ruokakuvausta varten. Löydämme kivoja vanhoja aterimia ja poistumme liikkeistä mitään rikkomatta, vaikka minulla onkin möhömahani kanssa todellinen “Norsu posliinikaupassa” -olo. Ihme että kauppiaat päästivät norsun ylipäätään sisään.
Wanha Laamanni, Porvoo
Porvoon kirkon kupeessa, Kirkkotorin kulmassa Edelfeltin patsaan takana on vanha notkahtanut puutalo, joka on nököttänyt paikallaan jo vuodesta 1790 asti. Ilman asiasta kertovaa kylttiä ei arvaisi tässä olevan hienon ravintolan, mutta portaita pitkin nousemalla ja pienen sisäpihan terassin lomitse kulkemalla saapuu Wanhaan Laamanniin, jonka valoisa vanhaa aikaa henkivä aula toivottaa tulijan tervetulleeksi uudistuneeseen ravintolaan. Wanha Laamanni tarjoilee modernia skandinavialaista fine diningia upeassa perinnemiljöössä. Annokset on tarkkaan harkittuja kokonaisuuksia, joissa on kaikki kohdallaan. Maut toimivat täydellisesti yhteen, annoksissa on kivasti erilaisia tekstuureja ja niiden ulkonäkökin on kaunis. Täältä saa vähän parempaa ruokaa erityisiin hetkiin.
Haikon kartano, Porvoo
Haikon kartanon historia ulottuu satojen vuosien taakse. Milloin vanha kartano on kuulunut Viipurin dominikaaniluostarille, milloin kartanon lähes 100 vuotta omistanut von Etterin suku on kestinnyt siellä Venäjän keisarisuvun jäseniä ja milloin Albert Edelfelt on viettänyt kartanon mailla lukuisia kesiä maalaten ympärillään kukoistavaa saaristolaismaisemaa. Haikon kartanon nykyinen päärakennus on nähnyt päivänvalon vuonna 1913 ja kartanohotellina Haikko on toiminut vuodesta 1966 alkaen. Haikon Kartano viettääkin vuonna 2016 juhlavuottaan palveltuaan jo huikeat 50 vuotta kartanohotellina. Koko tuon ajan Haikon Kartano on ollut Vuoriston perheen omistuksessa. Onnea 50-vuotiaalle!
Gabriel 1763 Bar & Restaurant, Porvoo
Porvoon vanhat mukulakivikadut kylpevät auringossa. Kävelemme pitkin Jokikatua sitä reunustavia suloisia vanhoja puutaloja ihastellen. On lounasaika ja etsimme taloa numero 20. Keltaisen talon seinässä oleva kyltti kertoo meidän saapuneen perille Gabriel 1763 Bar & Restaurantiin, jossa meidän on tarkoitus nauttia pizzalounas. Edellämme oleva seurue käännytetään ovelta, sillä ravintola on täynnä. Onneksi meillä on pöytävaraus, tuumimme kun astelemme tarjoilijan perässä ikkunapöytään. Ikkunasta aukeaa näkymä takapihalle, naapuritalon vanhaan puuseinään ja aina joen toisella puolella olevalle Näsin kivelle asti. Aurinko paistaa lämpimästi ja hymyilen onnellisena. Onpa kerrassaan ihanaa olla viikonloppulomalla. Söpö vanha Porvoo, kaunis ilma, hyväntuulinen aviomies ja mahassa potkiva vauva. Kaikki on oikeastaan tosi hyvin juuri nyt.
