Italia
Ratanà, Milano
Milanon matkan viimeisenä päivänä meinaa iskeä paniikki. Vakavanlaatuinen sellainen. Emme nimittäin ole vielä maistaneet risotto alla milanesea! Sahramilla maustettu risotto on yksi lemppareistamme, joten pitäisihän herkkua päästä maistamaan kullankeltaisen risoton kotipaikassakin. Aikaa ei olisi enää kuin puolikas päivä. Taidamme tietää mitä syömme tänään lounaaksi.
I Salentini, Milano
Tapojemme vastaisesti emme olleet suunnitelleet syyskuista Milanon reissuamme juuri lainkaan, mutta yhteen ravintolaan olimme varanneet pöydän. I Salentinin bongasimme samasta Mondon artikkelista kuin Lissabonin huippukivan Bastardon, emmekä joutuneet tälläkään kertaa pettymään. Ilta oli jo pimentynyt kun kuljimme halki syksyisen lämpimän Milanon. Käännyimme kadulle, jossa ravintola sijaitsee ja hämmästyimme hieman. Onko täällä muka jossain ravintola? Alueella on hiljaista ja rauhallista. Suurlähetystöt seisovat ylväinä eikä turisteja näy mailla halmeilla. Kas, tuossa on I Salentini.
Pastificio, Rooma
Via Della Grocella käy kuhina. Pienen pastakaupan eteen on kerääntynyt jono. Ovi aukeaa yhdeltä, jolloin saatavilla on Rooman hinta-laatusuhteeltaan parasta pastaa. Pastificion lounas on etenkin paikallisten suosiossa, ja siellä missä paikalliset, siellä myös Martina ja Henkka.
Hotel Sol Levante, Riomaggiore, Cinque Terre
Cinque Terreen suuntaavan kannattaa alkaa tutkia majoitusvaihtoehtoja ajoissa. Itse kylissä on suhteellisen vähän hotelleja ja suurin osa matkaajista yöpyykin esimerkiksi La Speziassa, josta on kyllä helppo tulla Cinque Terren alueelle junalla, mutta alueen ulkopuolella yöpyessä jotain oleellista jää puuttumaan. Silloin ei pääse nauttimaan Cinque Terren yöstä, myöhäisestä illasta ja varhaisesta aamusta, jolloin turistit eivät ole vielä vallanneet kalastajakylien kapeita katuja. Noina hetkinä Cinque Terre näyttäytyy aidoimmillaan.
Hotel Lilium, Rooma
Häämatka, Rooma ja kesä. Kihisen onnesta. Olemme juuri saapuneet lempikaupunkiini. Taakse on jäänyt hääkiireet ja arkinen aherrus. Seuraavat 2,5 viikkoa vietämme Italian auringon alla. En voisi olla onnellisempi. Tätä on odotettu.
Mercato Metropolitano, Milano/Torino
Pullo lambruscoa kiitos! Viini on nyt valittu. Vielä pitäisi päättää mitä haluamme syödä ensimmäisenä. Kävelemme pitkin hallimaisen rakennuksen pitkää käytävää ja luemme ruokakojujen listoja. Pizzaa, panineita, kanaa, lihaa, juustoja, salaatteja, mereneläviä.. Kaikkea mitä kuvitella saattaa. Ihanat tuoksut valtaavat nenän ja päätös pitää tehdä mahan murinasta päätellen nopeasti. Aloitamme herkutteluhetken wingseillä, jotka kannamme yhdessä viinipullon kanssa Mercato Metropolitanon pihan värikkäälle terassille ja istahdamme alas. Aurinko tulee esiin pilvien takaa ja lämmittää mukavasti, vaikka syyskuu on jo pitkällä. Kaadamme laseihin viiniä ja maistamme wingsejä. Todella hyvää.
Aperitivo
Jos saisin kopioida jotain Italiasta Suomeen, niin se olisi aperitivokulttuuri. Italiassa lähes paikassa kuin paikassa saa alkuillasta tiettyyn aikaan juoman lisäksi pöytään erinäisen valikoiman suolaisia naposteltavia, jotka kuuluvat juoman hintaan. Joskus se voi olla pelkkiä oliiveja, joskus taas esillä on runsas buffet-pöytä, josta voi hakea purtavaa. Me tutustuimme aperitivoihin häämatkallamme oikein toden teolla. Istahdimme monena iltana terassille, tilasimme Aperol Spritzit ja maistelimme suolaisia herkkuja. Sillä siirsi helposti orastavaa nälkää, jotta illallisen voi nauttia italialaiseen tapaan myöhään, ja terassilla aika kului kuin huomaamatta. Astelisin mielelläni Suomessakin työpäivän jälkeen drinkille ja napostelisin pieniä suolaisia juomani kanssa.
Minun Milanoni
Milano. Muodin mekka. Pohjois-Italian suurkaupunki. Pukumiehiä, malleja, tyylikkäitä ihmisiä. Iso kirkko ja sen edustalla paljon lintuja. Harmaata, väritöntä ja tylsää. Mutta silti kivaa, koska se on kuitenkin Italiaa. Jotain tällaista pyöri mielessäni kun varasimme hotellia Milanosta.
Borghesen puisto, Rooma
Tuleeko sinulle mieleen sanasta Rooma vilkkaana sykkivä suurkaupunki? Autojen seassa kiemurtelevat vespat, töötti joka laulaa ja ikkunasta huitovat karvaiset kädet. Jalkakäytävälläkin on ruuhkaa. On kiireisen näköisiä italialaisia ja urpoina vaeltavia turisteja. Kasa aasialaisia keskellä katua kartta kädessään. Meteliä, ihmisiä ja rauhaton olo. Et varmaan ole käynyt Borghesen puistossa?
Corniglia, Cinque Terre
Pysähdyn hetkeksi vetämään henkeä. Hiki valuu ja portaat jatkuvat loputtomiin. En halua edes katsoa paljonko niitä on vielä jäljellä. Tiedän vastauksen muutenkin: Paljon. Maisema on kuitenkin kaunis. Rinteessä appelsiinipuun vieressä aukeaa vihreät viiniviljelmät, alhaalla kimmeltää sinistäkin sinisempi meri, aurinko porottaa ja Italian kesä on parhaimmillaan.
