Matka alkaa – Rooman kautta Amalfin rannikolle

Mietin pitkään minne haluaisin lähteä synttärimatkalle juhlistamaan pyöreitäni. Kohteeksi valikoitui lopulta lempimaani Italia ja siellä upea Amalfin rannikko sekä Sorrento. Piipahdimme myös Napolissa, Caprilla ja Roomassa. Kirjoitin matkakokemukset ja -vinkit päiväkirjamaiseen muotoon. Palaahan siis kanssani syksyyn 2024 kun aikainen aamulentomme oli juuri laskeutunut Roomaan ja seikkailu sai alkaa.

Ajamme vuokra-autolla Roomasta kohti etelää. Aurinko paistaa ja tuntuu vielä ihan kesältä, vaikka kotona Suomessa oli jo syksy. Aikaisesta aamiaisesta Helsinki-Vantaalla on jo aikaa, muistuttavat kurnivat vatsamme.

Jani ajaa ja minä tutkailen samalla karttaa. Laskeskelen että olemme Castel Gandolfon kohdalla sopivasti juuri lounasajan alkaessa. Pidetään siellä pieni ruokatauko.

Lounastauko Castel Gandolfossa

Castel Gandolfo on tunnettu paavin kesäpaikasta ja kauniista järvimaisemista. Se on sopivan lähellä Roomaa, jotta siellä voi yöpyä ennen tai jälkeen Rooman lentokentälle siirtymisen, kuten moni Italiaa autolla tutkiva matkailija tekeekin.

Me pysähdyimme helteiseen Castel Gandolfoon tosiaan lounaalle. Pinsapaikan rouva puhui mieluiten italiaa ja sitä mekin yritimme sönköttää, vaikka taidot olivat lievästi sanoen ruosteessa. Saimme kuitenkin tilauksen tehtyä ja nautiskelimme herkullisen pinsan pienten oluiden kera terassilla Castel Gandolfon vilinää katsellen.

Syömisen jälkeen kävelimme pienen matkan näköalapaikalle ihailemaan järvimaisemaa ja nauttimaan auringon lämmöstä ihollamme. Kaunis paikka, mutta nyt on taas päästävä tien päälle. Amalfiin on vielä matkaa.

Matka jatkuu kohti Etelä–Italiaa

Seuraavan tauon pidämme huoltoasemalla, josta nappaamme mukaan ihania italialaistyylisiä välipaloja, joista parhaiten jää mieleen juustoa ja oliiveja sisällään pitävä pikku välipalapakkaus. Nautimme sen autossa miettien samalla miten upeaa olisi jos Suomessakin olisi huoltoasemilla tällaisia eväitä tarjolla.

Automatkailu Italiassa maistuu hyvälle ja matka taittuu vauhdilla. Pian näemme jo Vesuviuksen hahmon kohoavan horisontissa. Olemme saapumassa Napoliin, jonka halki hurautamme aivan siitä Vesuviuksen vierestä. Onpa hieno näky!

Poistumme isolta tieltä ja lähdemme ylittämään Sorrenton niemimaan Monti Lattari -vuoristoa sekoiltuamme ensin hieman suunnissa ja tietulleissa. Pian meidän on suorastaan pakko pysähtyä ihastelemaan hetkeksi maisemaa, jonka iltapäivän aurinko värjää kauniin keltaiseksi luoden näkymään yhä piteneviä varjoja ja syvän lämpimiä sävyjä. 

Vesuvius näyttää upealta ja sen alle levittäytynyt Napoli valtavalta. Tuo saari tuolla on luultavasti Capri. Käydään sielläkin reissun aikana, samoin Pompeijissa, joka sai kokea tulivuoren mahdin joskus aikoja sitten. Muistan kuulleeni siitä jo ala-asteella ja hurja tarina tuhkaan peittyneestä kaupungista jäi lähtemättömästi pienen Martinan mieleen.

Saapuminen Amalfiin

Jatkamme matkaamme kohti Amalfin rannikkoa ja siellä sijaitsevaa ensimmäistä majapaikkaamme rannikolle nimensä antaneessa Amalfin kylässä. Vuoristomaisemat ovat edelleen upeat ja meri elementtinä aina yhtä henkeäsalpaava, kun laskeudumme alas kohti Amalfia.

Ohitamme Ravellon kylän, jonne aiomme niin ikään tulla vielä seikkailemaan reissun aikana. Nyt emme kuitenkaan malta pysähtyä, sillä aurinko alkaa painua yhä alemmas ja haluamme nähdä omin silmin miltä kuuluisat Amalfin maisemat näyttävät.

“Tuon kallionkulman jälkeen pitäisi näkyä Amalfi”, totean innostuneena kun ajamme rantatietä skootterin perässä. Pian kulman takaa aukeaa maisema Amalfin kylään. Vau, miten upea! Jos joskus tekee mieli nipistää itseään tarkistaakseen olenko varmasti täällä vai unessa, on tämä se hetki. Näky on niin hieno.

Vähän luksusta lomaan – Hotel La Bussola

Ajamme rantakatua vuoren rinteille nousevan Amalfin kylän toista laitaa kohti. Bongaamme hotellimme La Bussolan jo kaukaa. Sen taakse on jäänyt juuri sopivasti yksi vapaa parkkipaikka.

Parkkipaikalle johtavalla seinällä oleva toinen kyltti hieman epäilyttää, mutta on tämä meidän hotelli. Sen kanssa saman parkkipaikan taitaa vaan jakaa jokin muukin toimija.

Tämä taitaakin todella olla hieman parempi hotelli, tuumin kun meidät ja matkatavaramme hoidetaan hotellin henkilökunnan toimesta huoneeseen, joka esitellään samaan syssyyn. Huoneemme on supersuloinen, sen värit muistuttavat sitruunasta, tilaa on vähintäänkin riittävästi ja pieneltä parvekkeelta aukeaa maisema rantakadulle.

Aika luksuspaikka, mutta niin tällä alueella melkein kaikki on, etenkin jos haluaa yöpyä keskeisillä mestoilla. Ei tämäkään mikään halpa majoitus ollut, mutta ei alueen kalleinkaan. Ja onhan se nyt kiva aloittaa synttärimatka vähän hienommin. Seuraavat majapaikat olisivat sitten hieman vaatimattomampia.

Ilta Amalfissa ja pizza nimeltä Martina

Ehdimme ihailemaan auringonlaskun värejä hotellin kattoterassille, jossa maistelemme erinomaiset cocktailit ja pieniä suolapaloja. Ihana paikka. Tänne tulemme nautiskelemaan lomasta Italiassa vielä uudestaankin. Nyt kutsuu kuitenkin itse Amalfin kylä ja sieltä valitsemamme illallisravintola.

Amalfi on tunnelmallinen ja kaunis vanha kalastajakylä Salernonlahden rannalla. Sen eloisilla aukioilla parveilee iloisia turisteja ja paikallisiakin. Kylän pienet kapeat kujat kutsuvat luokseen ja lähdemmekin kipuamaan ylemmäksi mielessämme eräs tietty pizzeria.

Pizzeria Donna Stellaa ei ole ihan helppo löytää, mutta lopulta kiipeämme portaat sen terassille sitruunapuiden katveeseen, josta löytyy pienen jonottamisen jälkeen tunnelmallinen pöytä kahdelle. Takanani olevalla seinällä kiipeilee köynnöksiä ja ainakin yksi lisko. Tunnelma pizzeriassa on ihanan italialainen.

Listalta löytyy Martina-niminen pizza, jota on tietysti maistettava. En ole koskaan aiemmin törmännyt nimikkopizzaani. Miten hauska sattuma, että se tapahtui juuri täällä 40-vuotispäiväni kynnyksellä. 

Martina-pizza pitää sisällään munakoisoa, makkaraa sekä grana padano -juustoa – ja on herkullista. Myös toinen pizzavalintamme on maukas ja illallishetkemme iloinen, tunnelmallinen sekä yhdellä sanalla kuvaillen onnellinen. Nämä hetket ovat juuri niitä, joita matkailussa rakastan.

On kutkuttavan ihana tunne ajatella, että unelmieni matka Italiaan pyöreitä viettämään on vasta alussa. Huomenna näkisimme lisää Amalfin rannikkoa ja pääsisimme reippailemaan vuoren rinteille upeaksi kehutulle patikointireitille. On kiva päästä liikkumaan lentokoneessa ja autossa istutun päivän jälkeen.

Mahat täynnä pizzaa tallustelemme takaisin pimenneeseen rantaan ja sieltä lyhyen matkan hotellillemme. Uni maittaa pitkän ja antoisan reissupäivän jälkeen. Olen varma että nukahdan hymy huulillani.