Taivas näytti siltä että sää hytisyttäisi luita ja ytimiä. Tummanharmaat pilvet ja tuuli puiden oksissa saivat pukemaan päälle hieman enemmän lämmikettä kuin olin ensin ajatellut. Päiväkodin piha on tuulinen, mutta lapsia kotiin hakiessani tunsin kaikkea muuta kuin kylmyyttä. Oli kuin helteisen kesäpäivän kostea ukkosta enteilevä ilta.

Oli vasta toukokuu, mutta lempivuodenaikani tuoksui jo ilmassa.

Kesä on tosiaan jo ihan nurkan takana. Perinteisesti lomakauden matkasuunnitelmat on meillä tässä vaiheessa jo pitkällä. Tänä vuonna niin ei kuitenkaan ole, vaikka kesän reissuja onkin mietitty ja vaihtoehtoja puntaroitu jo hyvän aikaa. Lähes mitään ei ole varattuna ja se vähän ahdistaa.

Olemme selailleet kotimaan kohteita ja miettineet mitä teemme perheenä ja mitä aikuisten kesken. Millä kokoonpanoilla tehdään päiväretkiä ja mikä porukka lähtee pidemmille matkoille. Italia ja muut ulkomaan kohteet ovat olleet jo varovaisesti mielessä, mutta eivät vielä kesän suunnitelmissa kuitenkaan.

Kotimaa kutsuu myös tänä kesänä

Pikkubloggaajat ovat kesällä lomalla peräti viisi viikkoa. Yrittäjä minussa on hieman kauhuissaan sen aikaisesta toimeentulosta, vaikka kyllähän minä ja me pärjäämme. Totuus pitkän loman kauhusta taitaa todellisuudessa olla se, etten tiedä miten maltan olla tekemättä töitä. Pidän työstäni edelleen niin paljon etten haluaisi lomailla siitä pitkään, vaikka toisaalta tiedän ja opin jo viime kesänä, että myös unelmaduunista täytyy pitää lomaa.

Siispä aion lomailla perheeni kanssa ja hoitaa lomaviikkoina vain välttämättömimmät työt. Huomaatteko kun jätin itselleni ovelasti takaoven auki pienelle työnteolle lomankin aikana..

Onneksi matkailumedian pyörittäjälle myös matkustaminen on työtä. Aionkin ottaa teidät mukaan kesän matkoillemme normaaliin tapaan. Jaan löytämämme kätketyt helmet, välitän rehelliset reissutunnelmat riemusta itkuun ja kirjaan Tasty Travelissimoon kaikki parhaat ja mahdollisesti myös surkeat matkavinkkimme.

Varattuna ei vielä tosiaan ole mitään muuta kuin yhden yön lähimatka Tuusulanjärven rannalle ystävän kanssa. Mietinnässä on kuitenkin ollut hieman pidempi perhematka johonkin melko lähelle. Tänä vuonna kenties Hämeenlinnan ja Tampereen suuntaan. Myös Pohjanmaasta on puhuttu, mutta katsotaan mihin lopulta päädymme.

Mietimme jo anopinkin kanssa, että voisimme tehdä lasten kanssa vastaavanlaisen matkan kuin minkä teimme viime kesänä Lahteen. Pitäisi vaan keksiä kohde, joka olisi helppo saavuttaa joko junalla tai autolla ja jossa ei olisi liian pitkiä välimatkoja käveltäväksi kahden pienen lapsen kanssa. Ideoita?

Haluan viedä myös kuopukseni kahdenkeskiselle äidin ja pojan matkalle. Samanlaiselle jollaisella olin esikoisemme kanssa silloin kun hän oli samanikäinen kuin kuopuksemme nyt eli noin 3,5-vuotias. Uhmaikä on paras ikä matkustaa. NOT.

Esikoisen kanssa menimme kahdenkeskisellä reissullamme höyryjunalla Helsinkiin erääseen keskustan hotelliin. Kävimme kauppakeskuksessa, pidimme eväsretken hotellihuoneen lattialla, leikimme paljon, söimme ravintolassa ja nautiskelimme prinsessa-aamiaisen hotellihuoneessamme. Siinä oli ihan riittävästi mukavaa puuhaa ja muisteltavaa pidemmäksikin aikaa.

Kuopukselle täytyy keksiä jotain vastaavaa. Soveltuisikohan se Helsingin rautatieaseman uusi hotelli äidin ja pojan yhteiselle reissulle? Voisimme bongailla junia ja käydä Kaisaniemen puistossa jos emme jaksa seikkailla sen pidemmälle.

Italiaa uskaltaa jo ajatella

Vihdoin koronatilanne alkaa näyttää niin lupaavalta, ettei minun tarvitse enää vaientaa päättäväisellä ja jopa agressiivisella otteella kaipuutani Italiaan. Olen ollut pitkään väkisin ajattelematta lempimaatani.

Korona-aikana kirjahyllyyn on kerääntynyt kasa Italiasta kertovia kirjoja, joihin en ole uskaltanut tarttua musertavan Italia-ikävän pelossa. Myös vuoden Mondot on lukematta. Siellä ne odottavat siistissä pinossa sitä kun matkustamista uskaltaa taas kunnolla ajatella. Kenties tartun kesälomalla lehtipinoon ja alan täyttää jo entuudestaan liian pitkää matkailun ämpärilistaani.

Nyt olen uskaltanut avata Italia-kirjoista ensimmäisen ja viime viikonloppuna innostuimme fiilistelemään ystävän kanssa Italiaa. Kuuntelimme italialaista musiikkia ja puhuimme Italiasta ja italialaisista.

Mietimme mikä kohde olisi sopiva ystävälle, joka ei ole aiemmin käynyt Italiassa ja mikä taas olisi kohde, johon minä haluaisin seuraavaksi. Minne menemme yhdessä? Suunnatako jonnekin tuttuun paikkaan vai ihan uuteen? Minulla on suunnaton ikävä sekä Roomaan että Venetsiaan, mutta aina kiinnostaa nähdä myös uusia paikkoja.

Saisinko pitkän Italian kiertomatkan siis kiitos! Ja risteilyn maailman ympäri. Ja pari talvikotia jostain lämpimämmästä maasta. Tai vaikka saaren Malediiveilta. Siellä on kuulemma ollut paljon etätyöntekijöitä perheineen korona-aikaan. Ei huono idea.

Miltä sun kesän reissusuunnitelmat näyttää? Tuutko mukaan etätyöparatiisiin Malediiveille?