Vantaa
-
Ylellisiä herkkuja suoraan kotiovelle
Kaupallinen yhteistyö Crunch Brunch kanssa. Vuosi 2020 on ollut hämmentävä. Koronan takia on otettu isoja harppauksia virtuaalisessa maailmassa ja ihmiset ovat pakonkin edessä viettäneet ennätyksellisen paljon aikaa kotonaan. On rempattu, sisustettu ja muutettu sekä tilattu kaikkea ruoasta lähtien kotiin. Etäpalaverit ovat tulleet jäädäkseen, messuja ja muita tapahtumia järjestetään virtuaalisesti ja pikkujoulujakin vietetään monessa firmassa tänä vuonna kotoa käsin. Eikä siinä mitään. Kotona on kiva olla, kutsua muutama ystävä ja sukulainen kylään tai viettää aikaa oman perheen parissa. Me ollaan nyt syksyllä ja talven kynnyksellä nähty enemmän muun muassa lasten isovanhempia keväällä kärsityn koronaeristyksen jälkeen. Ystäviäkin on ollut ikävä. Nyt jos koskaan haluan ottaa yhteisistä hetkistä kaiken ilon irti. Kun kokoonnumme…
Saatat myös pitää
Helppoa ja herkullista tarjottavaa vieraille
-
Lapsuuden kesät Kuusijärvellä
Mikään ei tunnu paremmalta kuin lempeän lämmin tuulenvire kasvoilla kouluikäisen lapsen polkiessa Suvivirren jälkeen kohti uimarantaa kavereiden viilettäessä vierellä. Reppuun on pakattu evästä, uikkarit ja pikkurahaa. Pyyhe unohtui taas, mutta kesä kuivaa minkä kastelee. Jos ylipäätään malttaa nousta vedestä kuivattelemaan. Taisin polkea silloinkin märällä uikkarilla kotiin. Pikkuraha ei sen sijaan unohtunut koskaan. Sillä voi ostaa Kuusijärven kioskista herkkuja. Ulos kahvilan ulkopuolelle asetetut laarit olivat täynnä erilaisia karkkeja, joiden hintoja pienen ihmisen mieli laski kuumeisesti omaa vuoroa jonottaessaan. Vai ottaisiko sittenkin jäätelön? Muistan vieläkin miltä myyjänä ollut mies näytti ja että seinältä voi lukea veden lämpötilan.
-
Itä-Hakkila – Lenkillä lapsuusmaisemissa
Lapsuusmaisemiin palaamisessa on jotain äärimmäisen haikeaa ja nostalgista. Muistot heräävät henkiin ja vanhoja tuttuja maisemia katsoo uusin silmin. Kaikki näyttää pienemmältä kuin muistikuvissa. Välimatkat ovat lyhyempiä. Vain puut ovat kasvaneet. Kävin tänä vuonna lenkillä lapsuusmaisemissani Itä-Hakkilassa. Lähdin matkaan Nissaksesta Sotungin koulun vierestä. Aikomuksenani ei ollut mennä niin pitkälle, mutta yhtäkkiä huomasin olevani päiväkodin takana. Siitä oli vain lyhyt ylämäki Merkkipuuntielle ja sitten olinkin jo vanhalla kotitielläni.
