Amalfista Sorrentoon – Italian matkapäiväkirja jatkuu

Amalfi Drive kutsuu! Oli aika jättää taakse kaunis Amalfin kylä ja siellä sijaitseva hulppea hotellimme. Seuraavat majapaikkamme olisivat hieman vaatimattomampia, mutta kohteet sen sijaan ei.

Upea värikäs Sorrento sitruunoineen, näkymineen aina Napoliin ja Vesuviukselle asti sekä kauniine maisematerasseineen on seuraava tukikohtamme. Sen jälkeen viettäisimme vielä yhden yön ihanassa Roomassa.

Amalfi Drivea pitkin Sorrentoon

Amalfi Drivea on kehuttu yhdeksi upeimmaksi tieksi mitä on – ja samalla varoitellaan aina sen ruuhkaisuudesta. Moni muukin haluaa kiemurrella pitkin kaunista Amalfin rannikkoa. Lähdimme matkaan innokkain ja odottavaisin mielin, sekä varautuneina myös siihen, että navigaattorin lupailema 1,5 tunnin matka voisi kestää tuplasti enemmänkin.

Syyskuussa oli kuitenkin niin väljää, että matka taittui joutuisasti. Ihailimme maisemia, jotka oli kieltämättä todella upeat. Odottelimme milloin juuttuisimme ruuhkaan, mutta niin ei käynytkään. 

Teimme pienen pysähdyksen läpi ajamaamme pikkykylään, jossa täydensimme vesivarastomme, ostimme sitruunanameja matkaevääksi ja erään hotellin respa antoi ystävällisesti minun käyttää naistenhuonettaan. Hyvä ettei saattanut kädestä pitäen sinne asti. Ja minä kun ajattelin etten kehtaa edes kysyä (en kehdannutkaan, mutta Jani kehtasi puolestani).

Perillä Sorrentossa

Olimme perillä Sorrentossa jopa hieman yllättäen. Ai nytkö se tie jo loppui! No mutta kiva, nythän meillä on runsaasti aikaa tutustua Sorrentoon jo tänään. Vaikka Sorrento tuli vastaan nopeasti, ei hotellille löytäminen ja autosta eroon pääseminen ollut ihan niin nopeaa.

Navigaattori ohjasi meidät muun muassa niin kapean yksisuuntaisen tien kautta, että loppupäässä piti vetää sivupeilit sisään. Muuten emme olisi mahtuneet. Emmekä yhtään isommalla autolla. Onneksi tyydyimme tähän pikkuiseen vuokra-autoa valitessamme.

Hotelli Sorrento City löytyi lopulta Corso Italialta. Jätimme auton tielle, josta henkilökunta kävi viemässä sen jonnekin parkkiin. Lähtiessämme se tuotiin takaisin hotellin eteen. Kätevää. Kätevää oli myös aivan hotellin vieressä sijaitseva ruokakauppa, jolle tuli käyttöä jo samana iltana.

Ennen iltaa ehdimme tutustua Sorrentoon, jonka kaduille riensin lähes innosta hyppien. Olen halunnut käydä täälläkin jo niin pitkään! Suuntasimme kauniin puutarhan läpi erään huippuhotellin ravintolan terassille, jota reunustivat valkoisina hohtavat patsaat. Ne antoivat upean kontrastin taustalla kimmeltävän Napolinlahden siniselle vedelle ja sen yllä hohtavalle pilvettömälle taivaalle.

Merimaisemia, portaita, iltakävely ja rento iltapala hotellilla

On kliseistä sanoa, että maisema salpaa hengityksen, mutta juuri niin haluan tässä kohtaa teille kertoa. Tämä on epäilemättä yksi Italian kauneimmista paikoista. Sorrento ja koko sen upea niemimaa.

Jatkoimme matkaamme toiselle näköalaterassille, jossa tilasimme pientä purtavaa. Tänään olisimme loppupäivän täällä Sorrentossa, mutta huomenna voisimme tehdä päiväretken Caprille. Käydäänkö tutkimassa mistä lautat lähtee, mistä saa lippuja ja onko jossain aikataulua, johon voi luottaa?

Näin teimme ja ihailimme samalla Sorrenton maisemia alhaalta rannasta käsin. Sinne pääsi mukavasti alamäkeen laskettelemalla, mutta takaisin ylös piti kiivetä ihan hullun pitkiä portaita. Emme ole maailman huonokuntoisimpia ihmisiä, mutta kyllä se meilläkin pohkeissa tuntui ja hiki puski pintaan. On jossain hissikin, joten ethän kuitenkaan jätä Sorrentoa väliin portaiden kiipeilyn pelossa.

Selvittyämme naureskellen ja huohottaen raskaasta porraskiipeilystä päätimme palkita itsemme isoilla oluttuopeilla. Tarjoilija varoitti nauraen, että “ne on sitten oikeasti isot”. Ei haittaa, sanoimme me ja hetken päästä hihittelimme litran tuoppien ääressä.

Okei, on ne aika isot. Tässä taitaa vierähtää tovi. Vaan eipä se haitannut. Mikäs siinä oli istuskellessa.

Reissaaminen on ihanaa, mutta tähän reissuun pienen sivuharmituksen toi flunssa, jonka olin itse sairastanut jo kotona. Jäljellä oleva yskä vähän häiritsi, mutta enemmän häiritsi se, että Jani alkoi vaikuttaa flunssaiselta. Päätimme ottaa illan iisisti ja mennä ajoissa nukkumaan.

Kävimme kuitenkin vielä pienellä iltakävelyllä Sorrenton vanhassa keskustassa. Ihastelin erään koruliikkeen ikkunassa olevia sitruunakorvakoruja ja pian olinkin sisällä kourassani ne kaikista upeimmat sitruunakorut pakattuna kauniiseen rasiaan. “Hyvää syntymäpäivää!”, toivotti Jani paketin minulle ojentaessaan. Itse en olisi mitenkään raaskinut. Niistä tuli kertaheitolla lempikorvikseni.

Iltapalan nautimme hotellihuoneen terassilla. Ostimme alakerran ruokakaupasta pientä suolaista purtavaa. Juustoa, leikkeleitä ja manteleita. Ne maistui hyvältä punaviinin kanssa. Pelasimme samalla Smart10 -peliä ja katselimme alla olevan kadun vilinää.

Aivan ihana ilta tämäkin. Rento ja ihan toisenlainen kuin huomenna, jolloin meillä oli pöytävaraus hienoon Michelin-tähden ravintolaan (jossa se yskäkohtaus muuten todellakin hieman häiritsi).

Kerron siitä sekä päiväretkestämme Caprille seuraavilla päiväkirjan sivuilla. Pysythän siis mukana matkassamme!