Riomaggiore, Cinque Terre
Juna pujahtaa esiin tunnelista ja pysähtyy asemalle. Astun ulos ja suolainen meri-ilma vyöryy kasvoilleni. Katson kaiteen yli ja näen turkoosin meren, joka iskee vaahtopäisiä aaltojaan lähes pystysuorina nouseville kallioille ja rannan kivikkoon. Karua ja kaunista. Maisemaa täydentää kukkien väriloisto, enkä malta odottaa että näen enemmän.
Nousemme hissillä ylemmälle kadulle ja bongaamme heti sen yläpuolelta pienen kolmen huoneen hotellimme Sol Levanten. Pysähdymme tuijottamaan maisemaa ja henkäisen ihastuksesta. Näin kaunista paikkaa en ole nähnyt ehkä koskaan. Olemme saapuneet Riomaggioreen, eteläisimpään viidestä Cinque Terren kylästä. Tämä on majapaikkamme seuraavat kolme yötä, joiden aikana saamme epäilemättä nauttia yksistä Italian kauneimmista maisemista.
Riomaggiore, kuten muutkin Cinque Terren kylät, on ollut alunperin kalastajakaupunki, joka on rakennettu korkeiden vuorien syleilyyn. Aikoinaan sinne, kuten myös muihin kyliin, pääsi ainoastaan meriteitse, mutta nyt kyliin kulkee myös juna.
Reippaimmat pääsevät Riomaggioreen myös patikoimalla. Cinque Terren tunnetuin kävelyreitti Via dell’Amore kulkee Manarolasta Riomaggioreen ja on helppokulkuinen, mutta valitettavasti se oli reissumme aikana kesällä 2015 edelleen suljettu alueella syksyllä 2012 sattuneiden maanvyörymien takia.
Riomaggioren pääkatu Via Colombo nousee rannasta ylemmäs kaupunkiin ja sen varrella on suurin osa kaupungin ravintoloista, kaupoista ja palveluista. Ylhäällä on upeita näköalapaikkoja, joilta voi ihailla kylän kauniita yksityiskohtia, kirkkaita värejä, jylhiä kallioita ja pittoreskia tunnelmaa.
Rannassa on pieni hiekkapätkä, jota pitkin ainakin yksi pieni italialaispoika meni isänsä kanssa kastautumaan mereen. Hurjapäät ovat hieman kauempana hyppimässä korkeilta kallioilta mereen. Kulman takaa, läheltä yhteysveneen lähtöpaikkaa löytyy myös pieni kivinen ranta, jossa auringonpalvojat makoilevat raukeina. Me katselimme meininkiä isolta rantakiveltä, joka oli asettunut kavereineen aivan pääkadun juureen veneiden viereen. Siitä oli hyvä katsella maailmaa.
Riomaggiore on ihana ympäri vuorokauden, mutta etenkin kylän rauhaisassa illassa on sitä jotakin. Kun turistit ovat lähteneet kohti yöpaikkojaan, jäävät jäljelle vain paikalliset ja ne onnelliset, jotka ovat onnistuneet varaamaan täältä majoituksen. Auringonlasku on kaunis ja sitä varten on monta penkkiä, kivenlohkaretta ja kallionkoloa, joihin voi istahtaa ihailemaan luonnon näytöstä. Jokaiselle löytyy oma paikka. Valkoviiniä muovimukista, kengät potkaistaan pois jaloista ja ollaan vaan ja nautitaan. Katsellaan auringonlaskua.
Riomaggiore on Cinque Terren suosikkini, vaikka lempparin valinta onkin todella vaikeaa. Kaikki kylät ovat upeita, omalla tavallaan erilaisia, mutta silti samanhenkisiä ja niin kauniita, että henki salpaantuu. Odottakaas vaan kun pääsemme esittelemään teille niistä loputkin.
0 kommenttia
Sini
Manarola on ehdottomasti kaunein ja Vernazza toiseksi kaunein ja Monterossossa on paras ranta.
Martina
Monterossossa on kivat puitteet rantaelämälle ja Manarola on ihan huikean kaunis myös. Kaikki Cinque Terren kylät ovat ihania. 🙂
Kohteena maailma
Kivoja kuvia! Tuolla Cinque Terrellä patikointi on kerrassaan upeata. Kesällä 2011 päiväretkellä patikoimme puolison kanssa Riggiomaresta Monterosso al Mareen, ja kyllä siinä kesähelteellä useampi litra juotavaa kului. Kevät ja syksy on patikoinnin kannalta parempaa aikaa, varsinkin kun jollain osuuksilla joutuu tosissaan kiipeilemään. Sinänsä kurjaa on tuo Riggiomare – Manarola -välin rikkoutuminen, sillä se oli kaikista leppoisin osuus niille jotka eivät halua kuin rennosti kävellä. Toki tuonkin välin pääsee rinteen kautta patikoimaan, mutta se on sitten jo paljon rankempi reitti kun tuo amore.
Ajattelin joskus tehdä patikointiretken uudestaan siten, että menen yhden välin kerrallaan ja yövyn joka paikassa. Pääsee siten paremmin tutustuun tähän mielettömän upeaan alueeseen 🙂
Martina
Cinque Terre vaikuttaa olevan kuin luotu patikointiin ja minuakin houkuttaisi palata sinne joskus patikoimaan oikein kunnolla. Tällä kertaa emme voineet kävellä kovin pitkiä matkoja jalkaongelmieni vuoksi, mutta kyllä sitä kiipeilyä tuli silti ihan reippaasti korkeuserojen takia. Patikointireissun voisi tosiaan ajoittaa mieluiten vähän viileämpään aikaan, kenties kevääseen kun luonto vasta puhkeaa kukkaan. Kuulostaa hauskalta idealta tuo, että kulkee yhden välin kerrallaan ja yöpyy jokaisessa paikassa. Sitten pääsisi aistimaan paremmin kylien aitoa tunnelmaa, kun iltaisin turistit kaikkoavat kaduilta lähikaupunkien hotelleihin ja jäljelle jää vain kourallinen ihmisiä ja uneen painuva kylä. Ihastuin Riomaggioreen juuri noina illan hiljaisimpina hetkinä.
Elämää ja Matkoja
Aivan upeita kuvia, Cinque Terre on todella kaunista seutua! Italian ikävä sen kuin kasvaa tämän(kin) postauksen myötä… 🙂
Keväällä on tosiaan sopiva lämpötila patikointia ja pitkiä päiväretkiä ajatellen ja joka paikassa kukoistavat unikot värittävät maisemaa. Meressäkin tarkenee ihan mukavasti virkistäytyä, vaikka paikalliset sitä kylmäksi saattavat moittia. Monesti kyllä mietityttää näiden kallioilta hyppäävien uhkarohkeus – ’Tiedä mihin hyppäät’ -kampanja ei olisi Italiassakaan pahitteeksi!
P.S. Heitin Sinulle #blogisitarina haasteen viimeisimmässä postauksessani!
Martina
Cinque Terre on kyllä ihan superkaunis. Jos (ja kun) lähden sinne joskus patikoimaan, taidan valkata ajankohdaksi juurikin kevään. Uskon sen olevan silloinkin todella kaunis unikoineen kaikkineen.
Jep, minuakin hirvitti katsella kalliolta hyppiviä ihmisiä, etenkin kun koko ranta oli muutenkin melkoisen kivikkoista. Mistä ne voi tietää ettei juuri siinä kohdassa mihin he hyppäävät ole kiveä pinnan alla? Ihan hullua, tyhmänrohkeaa oikeastaan.
Kiitos haasteesta! Paneudun siihen kunhan saan arjen taas Lissabonin reissun jäljiltä pyörimään. 🙂
Mia / Elämää ja Matkoja
Kiva, että koppaat haasteen, laita vaikka linkkiä haastepostaukseeni. Mukava kuulla Sinun blogisi tarina ja tottakai Lissabonin kuulumiset. Omasta visiitistä sinne on vierähtänyt jo 16 vuotta – Huh, mihin tämä aika menee?
Martina
Yritän kirjoittaa nyt heti tuoreeltaan Lissabon-juttuja ylös kun vielä muisti pelaa. 😀 Julkaisen postauksia sitten pikkuhiljaa ja tartun haasteeseen heti kun ennätän. Ja heh, niinpä, aika tuntuu kuluvan koko ajan vaan nopeammin ja nopeammin! Pelottavaa. 🙂
Elämää ja Matkoja
Odota vain, kun 4kymppiä lähestyy ja ylittyy – sitten se aika vasta rientääkin ja muisti sen kun pätkii 😉 Onneksi on PostIt-laput!
Martina
Ounou, neljäkymppiä tulee todella jo vauhdilla vastaan! PostIt-lappuja kuluu jo nyt paljon. Mitenköhän paljon niitä pitää olla kymmenen vuoden kuluttua!? Toisaalta sanotaan, että asioiden kirjoittaminen muistiin vapauttaa aivokapasiteettia ja muisti toimii paremmin, kun sen ei tarvitse koko ajan miettiä mitä pitikään muistaa tai tehdä seuraavaksi, vaan kaiken voi tarkistaa paperilta. Siispä lisää PostIt-lappuja tilaukseen! 😀
Anna K. - Kaukaa haettua
Voi että! Näin ne osat vaihtui – talvella sä kommentoit mun kuvia täältä, nyt mä sun. On se kaunis! Vielä ihanampi kesällä kun valo on kirkkaampaa. Talvella ei ollut ryysistä päivälläkään, mutta olisi silti ollut ihana kokea ilta tuolla ja auringonlasku. Eikä näissä kuvissa ainakaan näy mitään hirveitä turistimassoja, yllättävän rauhallista siis kesälläkin?
Kävin myös Manarolassa, mutta Riomaggioresta tykkäsin enemmän. Upeitahan ne on kumpikin. Voi kun pääsisi uudelleen – toivoa on.
Martina
Mä niin muistan kun katselin sun kuvia ja mietin, että kohta minäkin! Ja nyt ihana Cinque Terren reissu on jo takana. Se ei tosin varmastikaan jäänyt viimeiseksi kerraksi.
Postauksen kuvat on valikoitu ja rajattu tarkkaan pahimmat turistimassat pois jättäen, mutta ei siellä tosiaan ihan älytöntä ryysistä ollut kesäkuussakaan. Pienet kadut vaan tuppasivat näyttämään heti täysiltä kun kymmenen hengen aasialaislauma palloili siinä edes takaisin. 🙂 Tiedä sitten onko elokuussa pahempi ryysis kun Etelä-Euroopan lomakausi on päällä..? No mutta, ryysistä tai ei, Cinque Terre on aivan ihana. Etenkin Riomaggiore. Ja Manarola. Ja kaikki. 😀
Aina matkalla
Voi tuonne olen jo muutaman vuoden halunnut matkustaa. Kertokaapa, mistä olette nuo hotellit varanneet? Tuntuu aika vähän olevan tarjolla. Ja mikä voisi olla paras noista kylistä majoittua?
Martina
Me varattiin omamme ihan Hotels.comista, mutta taisi käydä aikamoinen tuuri että saimme huoneen, sillä vaihtoehtoja ei ollut juurikaan, vaikka olimme todella ajoissa liikenteessä. Hotelleja on kylissä melko vähän, joten suurin osa majoittuu La Speziaan, josta on lyhyt junamatka alueelle.
Suosittelen silti yrittämään saada huone jostakin Cinque Terren kylästä. Riomaggiore on oma suosikkini, mutta myös Manarolassa majoittuisin mielelläni. Monterosso al Maressa on eniten rantaelämää ja palveluja turisteja varten, jos sellaisesta tykkää, ja Vernazzakin olisi varmasti ihan mainio paikka majoittua.
Oikeastaan ainoa kylä, josta en suosittele ottamaan hotellia, on Corniglia ja sekin on vain kylän sijainnin vuoksi. Korkealla kukkulalla sijaitsevaan kylään on pitkä matka juna-asemalta ja portaiden kiipeämisen jälkeen on aivan poikki ilman matkatavaroitakin. Cornigliassa ei ole myöskään rantaa (korkean sijainnin vuoksi) ja paikka on niin pieni, että sen näkemiseen riittää yksi päiväreissu. Söpö sekin on kyllä, mutta vaikea sijainti ei nosta Cornigliaa kärkikahinoihin majapaikkaa valitessa.