Italian viehättävät pikkukylät
Missä tahansa Italiassa liikkuukaan, tulee vastaan toinen toistaan suloisempia pikkukyliä. Italian suuret tunnetut kaupunkikohteet ovat toki maineensa veroisia myös. Ei siitä pääse mihinkään. On ihanaa ihmetellä Rooman ikiaikaisia katuja, Venetsian omalaatuista tunnelmaa tai Firenzen monipuolista antia, mutta vähintään yhtä elämyksellistä on antaa ajan kadota pienien italialaiskylien kaduilla kuljeskellessa. Italialaisissa pikkukylissä vallitsee usein pysähtyneen rauhallinen tunnelma, joka on kuitenkin jokaisessa kylässä hieman erilainen. Toisia kyliä ympäröi villinä pauhaava meri, toisia lumoava järvi ja toisia kumpuilevat viinialueet. Olen suunnitellut tämän artikkelin kirjoittamista pitkään. Halusin koota viehättävimmät italialaiset pikkukylät yhteen, mutta odotin aina että käyn vielä muutamassa ja voin esitellä teille vielä pari helmeä lisää. Nyt päätin kuitenkin että on aika koota tähänastiset…
Portovenere, Italia
Alus lipuu suojaisaan lahteen ja kannella olevat ihmiset heräävät katselemaan ympärilleen. Kameroita kaivetaan esiin ja osoitellaan maisemaa. Heti vasemmalla vuoren rinteellä kohoaa korkea linnoitus, edessä lahdenpoukamassa hohtaa valkoisia huvijahteja ja rantakatua reunustavat hauskan värikkäät korkeat ja kapeat talot. Ne ovat ominaisia Portoveneren maisemalle.
Ravintola Dau Cila, Riomaggiore
Cinque Terren eteläisimmässä kylässä Riomaggioressa on erityisen hyvä kalaravintola. Aivan rannasta nousevan pääkadun alussa on tunnelmallisen näköinen terassi. Valkoisten aurinkovarjojen alta voi katsella kaunista merimaisemaa samalla kun tarjoilija kantaa pöytään tuoreita meren antimia. Dau Cilaan kannattaa tehdä pöytävaraus. Näkyvällä paikalla sijaitsevaa suosittua ravintolaa suositteli myös hotellimme pitäjä ja terassi näytti olevan joka päivä täynnä. Enkä yhtään ihmettele miksi. Ruoka oli erinomaista ja maisemat mitä upeimmat.
Monterosso al Mare, Cinque Terre
Hiekkarantaa lähes silmänkantamattomiin. Tai ainakin paljon enemmän kuin muissa Cinque Terren kylissä. Aurinkovarjot siistissä rivissä, meressä polskivia lomalaisia ja rantabaarin vilinää. Siitä tunnistaa Monterosso al Maren. Ainoan Cinque Terren viidestä kylästä, jossa on kunnon puitteet rantaelämälle.
Pestocrostinit
Olimme kiertäneet koko päivän veneellä pitkin Ligurian kaunista ja jylhää rannikkoa. Olimme nähneet Portoveneren ja kaikki Cinque Terren kylät mereltä päin kun hyppäsimme pois aluksen kyydistä viimeisessä Cinque Terren kylässä. Monterosso al Maren illassa kävellessämme tuumasimme, että taitaa olla välipalan aika. Kuuman päivän päätteeksi pitäisi saada jotain suolaista. Niinpä istahdimme kivan näköiselle terassille. Tilasimme tarjoilijalta crostineita. Minulle anjoviksilla ja toiselle tomaateilla. Myöhemmin saman loman aikana tilasimme Chiantin pikkukylässä vielä lautasellisen erilaisia crostineja ja viimeistään silloin päätimme, että näitä pitää tehdä kotonakin.
Corniglia, Cinque Terre
Pysähdyn hetkeksi vetämään henkeä. Hiki valuu ja portaat jatkuvat loputtomiin. En halua edes katsoa paljonko niitä on vielä jäljellä. Tiedän vastauksen muutenkin: Paljon. Maisema on kuitenkin kaunis. Rinteessä appelsiinipuun vieressä aukeaa vihreät viiniviljelmät, alhaalla kimmeltää sinistäkin sinisempi meri, aurinko porottaa ja Italian kesä on parhaimmillaan.
Manarola, Cinque Terre
Siinä se nyt on. Tätä maisemaa olen tuijottanut koko pitkän talven työpaikkani seinällä. Leikkasin sen irti seinäkalenterista, kiinnitin sermiin ja aloin laskea päiviä häämatkaamme. Kuvassa on Manarola, ehkäpä kaikista kaunein Cinque Terren viidestä kylästä.
Riomaggioren yö, Cinque Terre
Aurinko on jo laskenut ja turistit ovat lähteneet aikoja sitten parveilemasta Riomaggioren kaduilta. Veneet on tuotu rantaan. Vatsa on täynnä illallisen jäljiltä. Simpukoita valkosipulisessa liemessä, vastapyydettyä kalaa ja kylmää valkoviiniä. Huokaan tyytyväisenä.
Vernazza, Cinque Terre
Vanhat kivirappuset kiemurtelevat kapeampaakin kapeammilla kaduilla. Portaat ovat epäilemättä vanhat, samoin niitä reunustavat talot. Pysähdyn vähän väliä ihastelemaan kauniita yksityiskohtia, värikkäitä kukka-asetelmia, vanhoja ovia ja edessä aukeavaa maisemaa. Matkaa on kuitenkin jatkettava, sillä perillä odottaa maisemat alas Vernazzan kaupunkiin.
Riomaggiore, Cinque Terre
Juna pujahtaa esiin tunnelista ja pysähtyy asemalle. Astun ulos ja suolainen meri-ilma vyöryy kasvoilleni. Katson kaiteen yli ja näen turkoosin meren, joka iskee vaahtopäisiä aaltojaan lähes pystysuorina nouseville kallioille ja rannan kivikkoon. Karua ja kaunista. Maisemaa täydentää kukkien väriloisto, enkä malta odottaa että näen enemmän.
