Leivät
Kinkulla täytetyt quesadillat
Yksi viime vuoden keittokirjasuosikkejani oli Hyvää joulua -kirja, josta tuli testattua talven kuukausina useampaakin reseptiä. Niinpä kun posti toi loppukeväästä kotiin uusimman Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin teoksen, hihkui tämä ruokabloggaaja innosta. Lomaruokaa-kirjassa on helppoja lomareseptejä, jotka sopivat yksinkertaisuudessaan myös simppeliksi, mutta maukkaaksi arkiruoaksi nyt kun lomat on tältä erää ohi. Me testasimme kirjasta ensimmäisenä quesadilloja. Valitsimme täytteeksi kinkkua, basilikaa sekä jalapenoja. Jälkimmäisiä ei kannata ainakaan kinkkuversiossa unohtaa, sillä jalapenoviipaleet kruunasivat makuelämyksen ja toivat sopivaa vipinää quesadilloihin.
Tanskalainen sillivoileipä
Aina kun kuulen sanan sillivoileipä, tai näen sellaisen pötköttelevän edessäni, alkaa päässäni soida Pauli Hanhiniemen ääni. ”Muistan kuinka laitoit sillivoileipää mun krapulaan..” Melko häiritsevää, biisi ei nimittäin kuulu suosikkeihini, vaikka Pauli onkin ihan hauska hemmo ja Kolmannella Naisella on muita ihan hyviä biisejä. Viimeksi sillivoileipäbiisi soi päässäni kun tein postauksen sillivoileipiä Euroviisufinaaliimme. Tai oikeastaan biisi soi päässäni sen jälkeenkin kun käsittelin sillivoileipäkuvia, kun tein blogiaikatauluun tilaa sillivoileipä-postaukselle ja kun kirjoitin tämän postauksen. Että sillivoileipää itse kunkin krapulaan sitten vaan! Olkaa hyvät. Tanskalainen sillivoileipä – maalaisleipää (Kuten kuvasta näkyy, meillä ei ollut maalaisleipää vaan saaristolaisleipää. Mitä pienistä.) – voita tai margariinia – salaatinlehtiä – keitettyä perunaa – keitettyä kananmunaa – valkosipulisilliä…
Kivikauden leipä – gluteeniton herkku siemenistä ja pähkinöistä
Eräs juhannusvieraistamme toi mukanaan gluteenitonta leipää, jota minunkin täytyi päästä maistamaan. Kivikauden leipä yllätti aivan täysin ja herkullista leipää oli saatava heti lisää vielä toinenkin viipale. Pyysin innoissani reseptiä, samoin teki anoppi, ja anoppi tekaisikin reippaana meille heti seuraavalla viikolla uuden kivikauden leivän. Otin herkkuleipää eräänä päivänä mukaani töihin ja herkuttelin sillä sekä mansikoilla ennen esteratsastustuntia. Leivän voimalla jaksoi mainiosti viipottaa yli esteiden ja kerroin siitä myös Instagramissa. Instagramissa esitettiin toive laittaa leivän resepti blogiin, joten tässä se nyt on. Herkullinen ja gluteeniton kivikauden leipä.
Helpot myslisämpylät
Mikään ei voita uunituoreen leivän tuoksua, makua, pehmeyttä ja rapeaa pintaa. Ai että, jos joka päivä saisi tuoretta leipää niin olisiko aika kivaa? Leipää pitäisi leipoa useamminkin, mutta jotenkin se tuntuu niin monimutkaiselta ja vaikealta, ettei siihen tule ryhdyttyä kovin usein. Haluaisin kuitenkin yrittää tehdä tässä parannuksen ja pistän homman heti käyntiin pyöräyttämällä pellillisen myslisämpylöitä. Myslisämpylät – 4 dl vettä – pussi kuivahiivaa – 1 tl suolaa – 3 dl mysliä (minä käytin blogin kautta saamaani Dr Oetkerin Vitalis 7 viljaa Hedelmä & marja -mysliä) – 3 dl sämpyläjauhoja – 3 dl vehnäjauhoja – 2 rkl öljyä Lämmitä vesi 42-asteiseksi, eli vähän lämpimämmäksi kuin kädenlämpöinen. Niin tai jos sinulla sattuu…
Toast skagen
Toast skagen oli yksi ensimmäisistä ruoista, joita kokkailin ihan itsekseni. Katkarapumössön sekoittaminen on sen verran helppoa hommaa, että toast skagenista on helppo aloittaa kokkausharjoitukset, ja lopputuloskin on poikkeuksetta varsin mainio. Muita nuoren Martinan bravuureja olivat ainakin kana-riisi-kanaliemikuutio-hemapa -mössö, pannulla paistetut porsaanfileet, teeleipä (köksän vihkon reseptillä tehty), brownies ja erilaiset täytetyt leivät. Ah, mitä gourmet-ruokaa! Mutta jostainhan on aloitettava. Katkarapuleipä toimii edelleenkin mainiosti alkupalana, pikkunaposteltavana kuohuviinin kera tai vaikkapa rapujuhlien alkuruokana ennen varsinaisiin saksikäsiin tarttumista. Ja kukapa ei olisi joskus parannellut oloaan ruotsinlaivalla iiisolla katkarapuleivällä.
Grillisandwich
Grillikausi on täällä taas ja tarjoamme tänäkin vuonna vaihtoehtoja perinteisille grillipihveille, -makkaroille ja -maisseille, vaikkei niissäkään tietenkään mitään vikaa ole. Ihminen vaan kaipaa vaihtelua. Viime kesän hitti olivat uskomattoman herkulliset grillihampparit ja tänä vuonna soisin jenkkityylisten grillisandwichien lyövän itsensä läpi. Meidän grillisandwich-kokeilut alkoivat broilerin, avokadomajoneesin, jalapenon ja pekonin yhdistelmällä eräänä kesäisenä iltana, kun valtasimme Henkan vanhempien tyhjillään olleen kämpän ja pistimme grillin kuumaksi. Grillisandwichit – ciabattaa tai muuta vaaleaa leipää – broilerin rintafileitä – pekonia – 200 g majoneesia – 1 avokado – 1 lime – 1 tuore jalapeno – jääsalaattia ja tomaattia Tee ensin avokadomajoneesi. Halkaise kypsät avokadot, poista niistä kivi ja kaavi hedelmäliha lusikalla kulhoon. Soseuta avokado haarukalla.…
Rosmariinifocaccia
Tallustin eräänä kauniina päivänä iloisesti hyräillen keittiöön. Nostin kaapista jauhot ja muut leivontatarvikkeet esille, ripustin päälleni essun, kietaisin hiukset kiinni ja aloin vaivata taikinaa. Nautin sormien jauhoon upottamisesta ja leivoin taikinaani kaikessa rauhassa katsellen välillä hymyillen ulos. Vein taikinan saunaan kohoamaan, tuoksuttelin rosmariinipuskaa, istahdin hetkeksi sohvalle kahdestaan mukavan leppoisien ajatusteni kanssa ja jatkoin pian taas taikinani työstämistä. Jonkin ajan päästä nostin uunista herkullisen tuoksuisen rosmariinifocaccian, jota maistoin tuoreeltaan heti kun se oli jäähtynyt tarpeeksi. Pinnalla rouskui merisuolakiteitä ja rosmariini toi leipään ihanaa yrttistä makua. Myöhemmin illalla kun Henkka tuli kotiin leikkasin focacciasta neliön muotoisia paloja, asettelin ne kokoamalleni antipastotarjottimelle ja laitoin leipäpalojen viereen kulhon, jossa on hyvää oliiviöljyä sekä balsamiviinietikkaa…
Elviksen leipä
Elvis oli hieno mies. Hienot miehet, ja hienot naisetkin, pitävät maapähkinävoista, pekonista ja banaanista. Kaikista hienoimmat miehet ja naiset, kuten Elvis ja minä, syömme näitä kaikkia samaan aikaan leivän päällä. Yhdistelmä maistuu juuri niin häiriintyneeltä kuin miltä se kuulostaakin, ja on juuri siksi aika koukuttavaa. Petti Elviksen elimistö sitten mistä syystä tahansa ja mistä kohdasta tahansa, en ihmettele yhtään että niin kävi jos herran muu ruokavalio noudatti samaa linjaa hänen lempparileipänsä kanssa. Suolainen, rasvainen, makea ja tahmean ällöttävä Elviksen leipä on yllättävän hyvää välillä maistettuna, mutta ei tällaista pommia pysty kovin usein syömään. Ellei sitten ole King of rock’n’roll. Tai Martina, joka söi öllöleipää iloisena pari päivää putkeen. Kokeilemisen arvoinen…
Venäläiset valkosipulileivät
Viime keväänä Pietarissa ollessamme tilasimme eräässä kuppilassa välipalaksi valkosipulileipää. Mielessämme oli jokin bruschettatyyppinen valkosipulilla sivelty patonki, mutta se mitä eteemme kannettiin, olikin jotain aivan muuta. Ja se oli paljonpaljon parempaa kuin mielikuvissamme seikkailleet vaaleat leipäpalat olisivat koskaan voineet olla. Annos näytti tältä: Ihania rasvassa rapeaksi paistettuja ruisleipiä runsaalla valkosipulilla, suolalla ja tillillä maustettuna. Voi nam! Itse en olisi osannut yhdistää tilliä valkosipulisiin ruisleipätikkuihin, sillä miellän yrtin lähinnä kalan kaveriksi. Vaan en miellä enää, sillä tilli sopi uskomattoman hyvin venäläisten valkosipulileipien mausteeksi. Näitä pitäisi tehdä joskus kotonakin, muistan tuumineeni suu täynnä ruisleipää, ja niinhän minä sitten teinkin.
Valkosipulinen rahkalevite aka maailman paras levite
Yksi elämän virstanpylväs on nyt saavutettu: Kokkasin ensimmäistä kertaa anopin reseptillä jotakin. Enkä edes ihan mitä tahansa, vaan maailman parasta rahkalevitettä, johon ihastuin heti ensimaistamisella. Levite saa jopa minut hienon ja sivistyneen juhlavieraan (kröhöhöm..) seisomaan pitopöydän vieressä rohmuten aina uuden patonginpalan, jonka päälle levitän ison kasan valkosipulista rahkan ja margariinin seosta. Tämän jälkeen ahmin koko herkun kerralla edelleen sen pöydän vieressä hengaillen. Miten niin muka pitäisi ottaa ruokaa omalle lautaselle ja mennä muualle syömään? Levite todella on niin herkullista ja koukuttavaa, etteivät hyvät ruokatavatkaan pysy enää mielessä. Sen pidemmittä puheitta mennään itse reseptiin. Rahkalevite puoli pakettia voita tai margariinia purkki (esim. Ehrmannin) rahkaa valkosipuli persilja Pilko valkosipuli ja persilja. Kippaa…
