Elämysmatkailu
Minä matkailijana
Pysähdyin eräänä päivänä miettimään minkälainen olen nykyään matkailijana. Matkailijaidentiteettini on muuttunut vuosien varrella ja tekee sitä varmasti tulevaisuudessakin elämäntilanteiden vaihtuessa. Siinä missä parikymppinen Martina suuntasi mieluiten bilelomalle Ibizalle, Rodokselle, Agia Napaan tai Bulgarian Kultahietikolle, kaipaan nykyään auringossa lekottelun rinnalle enemmän aktiviteetteja, elämyksiä ja tekemistä ylipäätään.
Elämyksiä etänä
Kaupallisessa yhteistyössä Doerz. Elämysmatkailu on meidän juttumme. Kukapa ei haluaisi kokea matkoillaan jotain, jota muistella vielä pitkään. Jotain, joka opettaa uutta, vie uudenlaisiin kuvioihin, saa tuntemaan tunteita ja jää ilahduttavana hetkenä muistojen arkkuun. Elämyksiä voi kokea myös ilman matkailua. Ihan sieltä kotisohvalta käsin. Kun ei nyt ole viime aikoina tullut kauheasti matkusteltua, sattuneesta syystä. Elämysten jano ei ole silti kadonnut minnekään, joten jotain oli tehtävä.
Wienin näköalapaikat
Näköalapaikat, kirkontornit, kattoterassit ja kaikki muut korkeat paikat, joista on hienot näkymät ympäröivään maisemaan kutsuvat minua luokseen. Näin siitäkin huolimatta, että korkeanpaikankammoni on melkoinen ja alan jännittää korkeuksiin nousemista usein jo etukäteen. Kattoterassit ovat kenties helpoimpia sietää, mutta kaikki liikkuvat/huojuvat ja korkealla ulkoilmassa olevat paikat kammottavat. Silti löydän itseni usein korkeuksista. Niin kävi Wienissäkin. Kiipesimme heti ensitöiksemme kirkontorniin, jonka kapea ja hämärä portaikko oli hitusen ahdistava. Pahempaa oli kuitenkin kurkata tornin pienistä ikkunoista ulos ja nähdä kuinka korkealla kiipeän. Itse näköalapaikka sijaitsi kokonaan sisätiloissa ja ulos näki vain suhteellisen pienistä ikkunoista, joten kammo ei päässyt enää siellä valloilleen. Huomaan usein käyvän myös niin, että kun olen tarpeeksi korkealla, pelko väistyy.…
Lammi kaikilla aisteilla
Kokoonnuimme lokakuun lopulla Lammin rauhaan Hervon viehättävään huvilaan yhdessä kolmen muun työkseen kirjoittavan yrittäjän kanssa. Kun ilta hämärtyi työpäivän päätteeksi suljimme kukin läppärimme ryhtyen saunanlämmityspuuhiin, ruoanlaittoon ja ruoanlaittoviinin maisteluun. Kävimme päivien aikana myös ulkoilemassa yhdessä ja erikseen. Toiset pitivät samalla palaveria kun taas toiset juosta läähättivät hiki hatussa. Kaikki nauttivat luonnosta. Idea kirjoitusleiriin lähti viattomasta Instagram-kommentista ja eskaloitui yllättäen huvilan varaamiseen. Kohta me jo huristimme Hervon huvilan pihaan molempien autokuntien kesken sattumalta täysin samaan aikaan. Vietimme huvilan rauhassa kaksi yötä töitä tehden, inspiroituen ja rentoutuen. Ne oli hienoja hetkiä ne. Hetket Lammin lokakuussa.
Du hast mich – Yllätysmatka Riikaan
Kello on 04:00 eräänä elokuisena tiistaiaamuna kun hätkähdän unestani niin rajusti, että valot päälle laittanut Henkkakin säikähtää. Hän kuvaa minua kännykällään ja kysyy, mitä silloin tapahtuu jos herätetään keskellä yötä. Että olisikohan silloin joku yllätysreissu tiedossa. Tämä ei nimittäin ole ensimmäinen kertamme matkayllätysten parissa. Ensimmäinen kerta tosin, jolloin minut yllätetään. Raotan silmiäni puoliunessa ja ihmettelen miehen höpinöitä. Kelaan nopeasti mielessäni ettei tänään ole syntymäpäiväni, vuosipäivämme eikä hääpäivämme, joten tämän täytyy olla unta. Suljen silmäni ja käännän kylkeä. Henkka kuitenkin jatkaa kertoen, että aikaa on pari tuntia pakata kamat kahden yön reissulle. Yhtäkkiä olen ihan hereillä, hymyilen vähän ja kysyn tarkemmat ohjeet. Samanlaisen sään vaatetta kuin mitä täällä kotonakin tarvitaan ja…
Syksyn lumoa Mäntsälässä
Kaupallinen yhteistyö Elämyksen Taika ja Panimo Kiiski. Aamun harmaus on jo väistynyt kun ajamme kohti Sarvikotaa. Astun ulos autosta ja katselen ympärilleni. Komea kota seisoo ylväänä nurmella ollen jo itsessään vaikuttava näky. Ympäröivä luonto kruunaa näyn. Jos en tietäisi olevani Mäntsälässä, veikkaisin olinpaikaksemme Lappia. Kaikesta näkee, että Sarvikota ympäristöineen on rakennettu rakkaudella. Jokainen pienikin yksityiskohta on tarkkaan mietitty tukemaan erätunnelmaa ja silmä lepää mihin vaan katseeni suuntaankin. Kunnes näen pihalla pötköttelevän kanoottirivistöön. Hui! Alan heti arvioida kuinka helposti tuollainen kippaa ympäri. Näyttää tukevalta, mutta ensikertalaista jännittää silti edessä häämöttävä melontaretki.
Hetkiä Tuusulanjärvellä
Kaupallisessa yhteistyössä Pescator Villas, Visit Tuusulanjärvi, Gustavelund, Sportuna, Elämyksen Taika, Kickbike Oy, Festa Zannoni, Viinilinna, Maku Brewing ja Historiapelit. Elokuinen aamuaurinko herättää minut lempeällä valollaan. Nousen ylös ja vaikka unet jäivät vain muutamaan tuntiin, tunnen oloni pirteäksi. Edessä on kiva aamupäivä yhä nukkuvien matkabloggaajakavereiden seurassa kunhan he malttavat heräillä. Saan hetkeksi koko Villa Lohen itselleni. Astun makuuhuoneesta suoraan yläkerran terassille, jossa tervehdin aamusumuista Tuusulanjärveä. Hengittelen hetken ulkoilmaa karistaakseni viimeisetkin unihiekat silmistä. Päivästä on tulossa lämmin. Sen tuntee jo nyt. Vedän kesämekon ylleni ja sidon hiukset ponnarille. Sitten hiippailen alakertaan keittämään kahvia ja täyttämään tiskikonetta. Kyllä näissä puitteissa asuisi pidempäänkin mietin kotoisia aamuaskareita majapaikkanamme toimineessa Pescator Villas -huoneistossa tehdessäni.
Tuusulanjärvi – Muutakin kuin museoita ja pyöräilyreittejä
Kaupallisessa yhteistyössä Pescator Villas, Visit Tuusulanjärvi, Gustavelund, Lottamuseo, Sportuna, Elämyksen Taika, Kickbike Oy ja Historiapelit. Ihan ensimmäisenä minun pitää näin järvenpääläisenä korjata eräs yleinen harhaluulo: Tuusulanjärvi ei nimestään huolimatta sijaitse pelkästään Tuusulassa vaan järven pohjoisosaa ympäröi Järvenpää. Siitä kotikaupunkini on saanut nimensäkin: Järvenpää sijaitsee Tuusulanjärven päässä. Järveä ympäröivistä nähtävyyksistä muun muassa Ainola, Ahola sekä Kallio-Kuninkala kesäkahviloineen sijaitsevat Järvenpäässä. Tuusulan puolella sen sijaan sijaitsevat muun muassa Halosenniemi, Krapi, Gustavelund ja Lottamuseo. Tekemistä siis riittää sekä Tuusulan että Järvenpään puolella useammaksikin reissuksi. Olen ottanut asiakseni perehtyä kotiseutujeni matkailuantiin, sillä havahduin keväällä 2019 toteamaan, että olen tutustunut Tuusulanjärven alueeseen hävettävän vähän niiden neljän vuoden aikana, joina olen Järvenpäässä asunut. Nyt siihen tulee muutos…
Vierailulla Sukuloiden viinitilalla Piemontessa
Aurinkoinen terassihetki kotona. Kirjoitan sähköpostia Riikka Sukulalle. Sovimme vierailusta hänen ja hänen miehensä Jyrki Sukulan viinitilalla Serralunga d’Albassa. Kun ajankohta on lyöty lukkoon alan suunnitella muuta reissuohjelmaa viinitilavierailun ympärille. Olen aika innoissani. Yksi matkaunelma on käymässä toteen kesäkuussa 2019. Aurinkoinen terassihetki Albassa. Käyn läpi sähköpostejani samalla kun Henkka tilaa meille viiniä. Riikka Sukula on lähettänyt viestin, jossa kysyy voisimmeko siirtää tastingvierailun torstailta perjantaille, jolloin Jyrki pääsisi isännäksemme. Vastaan sen sopivan meille loistavasti. Majailemme loppureissun siinä heidän naapurissaan Cascina Meriamessa, joten päivällä ei ole väliä.
Huippukylmä – 3 minuuttia 120 pakkasasteessa
Yhteistyössä Hotelli Haikon Kartano & Spa. Oli toukokuinen lauantaiaamu kun lähdimme ajamaan tuttua reittiä kohti Porvoota. Minä tiesin minne olemme tarkalleen ottaen menossa, mutta Henkka ei, sillä olin järjestänyt hänelle yllätyksen hääpäivän kunniaksi. Pian Henkalle selvisi, että yllätyksen tapahtumapaikkana toimii Haikon Kartano & Spa. Mukaan hänen oli pitänyt pakata uimahousut. Onkohan yllätys kylpyläkäynti? Ehkä jokin hemmotteluhoito? Hieronta? Jotain ihanaa? Ei, vaan tyrkkään aviomieheni -120 asteeseen jäähtymään.
