Aasian-risteily – Singapore, Malesia ja Thaimaa
Moni on risteillyt Karibialla ja Välimerellä, Ruotsin ja Tallinnan laivoista puhumattakaan. Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että vastaavanlaisia risteilyitä järjestetään myös muualla maailmassa? Minä olen haaveillut, ja haaveilen yhä, risteilystä maapallon ympäri. Norjan vuonoristeilyt sekä Keski-Euroopan jokiristeilytkin ovat olleet mielessä. Aasian-risteilyä en ollut kuitenkaan tullut ajatelleeksi.
En oikeastaan edes tiedä miksi en ollut tutustunut Aasian-risteilyihin ennen kuin nyt. Pidän risteilymatkustamisesta ja Aasia kohteena kiinnostaa. Ehkä se johtuu siitä, etten ollut käynyt koskaan Aasiassa, mikä sekin on hieman erikoista. Asialle piti tehdä jotain. Niin me sitten varasimme lennot Singaporeen sekä neljän yön risteilyn Singaporesta Malesiaan ja Thaimaahan. Yhteensä reissu tulisi kestämään viikon verran, mikä on sopivasti juuri se aika, jonka uusperheemme lapset viettävät toisissa kodeissaan.
Vietimme Singaporessa kaksi yötä ennen risteilyä ja vielä yhden sen jälkeenkin. Lennot oli mukavasti Finnairin suorat yölennot. Risteilyaluksenamme toimi Royal Caribbeanin Anthem of the Seas ja hemmottelimme itseämme ihanalla parvekehytillä.
Miten Aasian-risteily eroaa Välimeren ja Karibian vastaavista – vai eroaako?
Aasian-risteilyssä oli hyvin paljon samaa kuin tutuksi tulleissa Välimeren- ja Karibian-risteilyissä, mutta aasialaisia vivahteitakin oli nähtävillä. Risteilyohjelmassa se näkyi ehkä eniten – sekä tietysti kanssaristeilijöiden kansallisuuksissa.
Risteilyn ohjelmassa oli selvästi aasialaisia vieraita kiinnostavaa aktiviteettia, kuten karaokea isolla lavalla ja yhteistanssia milloin missäkin laivan aulassa, allasalueella ja kävelykadulla. Kohokohta näytti olevan aina Rosén ja Bruno Marsin APT.–biisi, jonka tanssikoreografian kaikki tuntuivat osaavan. Sen esittivät myös illallisravintolan henkilökunta omassa showssaan.
Sen sijaan esimerkiksi lipputietovisassa oli vain yhdysvaltalaisia ja eurooppalaisia osallistujia, samoin viskitastingissa. Lyhyen risteilyn formal night oli viimeisenä iltana, mikä saattoi olla osasyy sille, ettei odottamaamme pukuloistoa ollut samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi Karibialla ja Välimerellä on aina ollut. Vai onko sekin jokin aasialainen juttu, ettei formal nightiin panosteta?
Siinä missä muilla risteilyillä lähes kaikki ovat pukeutuneet formal nightina parhaimpiinsa ja pukuloisto on silmiinpistävän erottuvaa muista illoista, ei formal night erottunut täällä juurikaan muista illoista.
Ensimmäisenä pysähdyspaikkana toimi Malesian Penang
Ensimmäinen stoppimme oli Malesian Penangissa. Emme olleet maissa kovin kauaa, mutta ehdimme tallustella muutaman tunnin verran helteisen George Townin kaduilla hiki hatussa Malesian meininkiä ihmetellen. Kävelimme vanhassakaupungissa ja ainakin siellä pääsi hyvin paikalliseen tunnelmaan.
Kävimme syömässä vastaan tulleessa paikallisten suosimassa ravintolassa riisiä ja lihakastikkeita, joista toinen oli muistaakseni tuttu ja turvallinenbutter chicken tai vastaava, ja toinen hieman tulisempi tapaus. Juomaksi otimme kylmät mangolassit jääpaloilla – ja ne maistui ihanilta Malesian kevään kuumuudessa.
Jääpalat saattoi kuitenkin olla virhe, näin jälkikäteen ajateltuna, sillä toin reissulta tuliaisena minua ikuisesti (lue: pari viikkoa) piinanneen vatsapöpön, jota veikkaan joksikin salmonellan tapaiseksi. Saattoi se tosin tulla muualtakin, kuten vaikkapa Thaimaan jääpaloista. En ollut yhtään järkevämpi sielläkään.
Penangin George Town tunnetaan nokkelasta katutaiteestaan, jossa taidokkaisiin seinämaalauksiin on yhdistetty myös esimerkiksi polkupyörä tai seinällä oleva pieni ikkuna-aukko.
Maalausten lisäksi George Townin kaduilla voi bongata myös mustista terästangoista taivuteltuja teoksia, jotka kuvastavat elämää kaupungissa ennen ja nyt. Katutaidetta ihaillessa se päivä sitten pitkälti menikin.
Kiertelimme myös vastaantulevia kauppoja. Paikallisesta vähän hienommasta korukaupasta lähti mukaan korvakorut illalllisravintolamme tarjoilijalle, jonka nimipäivän tiesimme koittavan risteilymme aikana.
Ostokokemukseen kuului hauskana yksityiskohtana se, että ostoskassin sai koristella itse leimoilla. Korubrändin nimi on Jaksaa, jonka leimasimme tietysti kaksi kertaa tarjoilijalle kiikuttamaamme paperipussiin. Kerroimme toki mitä se Suomessa tarkoittaa.
Minulle löytyi tuliaiskorvikset hieman vaatimattomamman näköisestä putiikista. Valitsin rönsyilevän koristeelliset aasialaiset keltaiset isot korvikset, jotka piristävät aina kun laitan ne korviini.
Kiertelimme myös ruokakaupassa ja toimme mukanamme aivan ihanaa garam masala -maustetta, jota olisi pitänyt tuoda paljon enemmänkin. Se on niin paljon maukkaampaa kuin kotimaasta saatavat versiot.
Phuketissa koimme mahdollisimman paljon Thaimaata yhden päivän aikana
Seuraavan päivän vietimme Thaimaan Phuketissa, jossa ehdimme tehdä ja nähdä paljon. Aloitimme päivän Patong Beachilta, johon yhteysalus meidät jätti. Kävelimme rantakatua pitkin Bangla Roadille, jossa söimme kevyen lounaskeiton.
Keiton kaveriksi tarjoilija kantoi pöytäämme kolme Guinness-olutta, sillä heillä oli tarjous ”kolme kahden hinnalla” – ja mehän olimme tosiaan tilanneet kaksi olutta. Ei kait siinä sitten, meni se kolmaskin alas.
Istuimme terassilla katsellen legendaarisen kadun päivävilinää. Illalla täällä on ilmeisesti – miten sen nyt sanoisi – hieman erilaista, joskin näkyi kadulla nytkin jos jonkinlaista vipeltäjää. Keittolounaan jälkeen jatkoimme matkaa, piipahdimme tuliaisostoksille ja etsimme thaihierontapaikan, jollaista halusimme kokeilla.
Siistin ja valoisan näköinen paikka löytyikin pääkadulta. Olin kuullut että sivukaduilla olisi niitä enemmän miesten suosiossa olevia hierontapaikkoja. Me menimme kuitenkin ihan tavalliseen thaihierontaan. Kokemus oli kummallekin ensimmäinen laatuaan enkä oikein tiennyt mitä odottaa.
Pölähdimme noin tunnin kuluttua takaisin Bangla Roadin vilinään pillijuomia päät pökkyräisinä imien. Hieronta oli tehnyt hyvää, mutta oli se hieman erikoistakin huomata silmiä raottaessaan, että Janin hieroja seisoo hänen päällään ja polkee jaloilla selkää. Hierojat taittelivat meidät välillä kaksinkerroin ja kääntelivät milloin mihinkin suuntaan. Päätä venytettiin ja sormet ja varpaat käsiteltiin niin että naksahtelu vaan kuului.
Oli se paljon myös perinteisen hieronnan tuntuista, joskin siihen käytettiin käsien lisäksi ihan koko kroppaa. Kokemus oli oikeastaan juuri sitä mitä toivoinkin: erilainen vähän hassu hierontakokemus, joka teki kuitenkin niiiin hyvää ja sai kropan jumit aukeamaan.
Hieronnan jälkeen halusimme ehtiä vielä rannalle rentoutumaan. Päätimme suunnata Karon Beachille, jonne halusimme matkata tuktukilla. Hengailimme aurinkotuoleillakin, mutta enemmän meressä, jonne Thaimaan kuumuus meidät houkutteli.
Kun nälkä iski, pakkasimme kimpsumme ja kampsumme. Alkoi muutenkin olla jo aika siirtyä takaisin risteilyaluksen suuntaan. Koko päivän hengailu kuumassa auringossa sai hieman uupuneeksi (lue: olin hetken luultavasti kuumeessa, tai ainakin siltä tuntui), mutta siitä huolimatta olin iloinen siitä, miten paljon ehdimme tehdä ja nähdä yhden Thaimaa-päivän aikana – ja miten hauskaa meillä oli. Ennen yhteysalukseen astumista istahdimme vielä läheisen ravintolan terassille syömään paikallista sapuskaa ja juomaan kylmät juomat.
Meripäivänä ehtii nauttia risteilyaluksen annista
Viimeinen päivämme risteilyllä oli meripäivä, jolloin meillä oli mahdollisuus viettää aikaa laivan allasalueella ja nauttia aktiviteeteista. Tekemistä laivalla on niin paljon, ettei kaikkea ehtinyt taaskaan millään kokea.
Olimme varanneet paikat North Star -kapseliin päivälle, mutta yllemme vyörynyt ukkoskuuro siirsi ajankohdan myöhemmäksi. North Staria ei voinut pitää ukkosella auki.
Alun pienen hämmennyksen jälkeen se osoittautuikin ihan täydelliseksi käänteeksi päiväohjelmassamme. Ensinnäkin aasialainen ukkonen oli jotain mitä olin halunnut kokea. En ikinä valita ukkosesta, vaikka se siirtäisikin jotain muuta aktiviteettiamme.
Ukkosta enteili lupaavasti risteilymatkustajien sähköisinä törröttävät hiukset sekä horisontista vauhdilla vyöryvät tummat pilvet. Itse ukkoskuuro oli raju ja meinasi tulla ihan kiire siirtyä aurinkokannelta allasalueen katetulle osastolle ihastelemaan ukkosen jylyä ja trooppista rankkasadetta.
Henkilökunta kuivasi kansia minkä ehti ja laittoi kulkuväylille mattoja, jotka estävät liukastumisen. Me löhöilimme drinkit kädessä sohvilla ja ihailimme luonnon esitystä. Oli edelleen ihan lämmin ja kuten arvata saattaa, todella kostea ilma. Näytös oli pian ohi ukkoskuuron kaikotessa aluksemme päältä yhtä nopeasti kuin oli siihen tullutkin.
Onni ukkoskuurossa oli myös se, että pääsimme näköalakapseliin sopivasti juuri auringonlaskun aikaan. Miten täydellinen ajankohta! Paljon parempi kuin aiempi päiväaikamme.
Jännitin etukäteen sitä, miten pahasti korkeanpaikankammo pitäisi otteessaan, kun hissimäinen kapseli nostaisi meidät 90 metrin korkeuteen ja kierrättäisi laivan ympärillä. Vaan ei siellä lopulta ollutkaan mitenkään kovin jännittävää. Enemmän jännitti etukäteen kun en tiennyt miten reagoin. Lopulta pystyin nauttimaan rauhassa upeista merimaisemista, aluksemme ihailusta yläilmoista käsin ja kauniista auringonlaskusta puolison kainalossa.
Lähtisinkö uudestaan Aasian-risteilylle – tai kenties jonnekin muuallekin?
Lähtisinkö uudestaan Aasian-risteilylle? Lähtisin, ehdottomasti ja mieluummin hieman pidemmälle sellaiselle. Neljä yötä on lyhyt aika – tosin en ole ehtinyt tehdä ja nähdä kaikkea haluamaani edes kahden viikon Karibian-risteilyllä. Ehkä tällaisilla risteilyillä jää aina tunne, että aika loppuu kesken. Ja sitten on varattava taas uusi.
Parasta risteilyissä on tunne hemmoteltavana olosta ja se, miten monta eri kohdetta risteilyn aikana ehtii nähdä. Aamulla ollaan aina uudessa paikassa, ilman että tarvitsee istua junassa/lentokoneessa/autossa tai kantaa matkatavaroita mukanaan. Risteilyllä siirtyminen uuteen kohteeseen tapahtuu kuin huomaamatta kaiken kivan laivalla olevan aktiviteetin taustalla.
Jos totta puhutaan niin tällaisilla risteilyillä kaikki on niin helppoa ja vaivatonta, että se tuntuu varsinkin aluksi jopa vähän väärältä ja kiusalliselta. Ei minua varten tarvitsisi ihan tällaista.. Pian siihen kuitenkin tottuu ja hemmottelusta osaa nauttia.
Risteilyn alkaessa on ihanan kutkuttava ja riehakas tunne, jonka tunnen vatsanpohjassa jo pelkästään ajatellessani sitä fiilistä, kun laiva irtoaa lähtösatamasta. Nytkin – iik! Reissun edetessä huomaa rentoutuvansa aivan täysin ja kaikki arkinen katoaa taka-alalle.
Seuraava risteily onkin jo odottamassa tulevana syksynä kun astumme maailman suurimman risteilyaluksen Legend of the Seasin kyytiin Barcelonassa. En malta odottaa! Oletko sinä risteillyt Välimerellä, Karibialla, Aasiassa tai jossain muualla? Minne haluaisit seuraavaksi tai onko jotain kenties jo varattuna?
