Valkosipulivoipasta
Valkosipulivoipastaa varten valmistetaan ensin valkosipulivoi, jota sekoitetaan pastaan pannulla. Voita jää yli, joten pääset nauttimaan valkosipulivoisista ruoista seuraavinakin päivinä. Annos viimeistellään pitkään kypsytetyllä vuohenjuustolla ja ruohosipulilla. Salainen ainesosa on tilkka omenaviinietikkaa. Me nautiskelimme valkosipulivoipastan eräänä lauantai-iltana samaisessa valkosipulivoissa paistettujen jättikatkarapujen, paahtoleivän ja hyvän valkoviinin kera. Ylimääräisen valkosipulivoin sekoitimme seuraavana päivänä lasten makaroniruokaan.
Farfalle con gorgonzola – Pippurinen sinihomejuustopasta
Meillä on tapana tehdä joulukinkun valmistumista odotellessamme pastaa pahimpaan nälkään. Tälle on oikeastaan hyvin käytännöllinen syy, sillä kinkun köllöttäessä uunissa, on vaihtoehtona vain liedellä valmistuvat ruoat. Hiilaripitoinen pasta täyttää sopivasti mahaa, mutta jättää tilaa myös myöhemmin illalla tai yöllä nautituille kinkkumaistiaisille. Syömme tavallaan aterian hiilarit ensin pastan muodossa ja proteiinin sitten myöhemmin kun tappelemme uunituoreista kinkkuviipaleista. Joulukinkku maistuu muuten ehdottomasti parhaalta tuolloin. Aattoa edeltävänä yönä juuri uunista tulleena. Namskis. Se joulukinkusta, nyt on kuitenkin jo tammikuu. Kinkunodottelupasta sopii kuitenkin mainiosti mihin vuodenaikaan tahansa, joten tässäpä olisi ihanan täyteläisen sinihomejuustopastan resepti. Pippuri tuo pastaan potkua ja resepti on peräisin mistäpä muualtakaan kuin pastanystävän raamatusta eli Aglio e Olio -kirjasta.
Cacio e pepe – italialainen suosikkipasta juustosta ja pippurista
Eräs juuri Italiassa lomaillut tuttavapariskuntamme esitti elokuun lopulla tanssituissa häissä hieman ohimennen pienen toiveen siitä, että sivustolleni tulisi cacio e pepen ohje. Kyseinen pasta on ollut To do -listallani jo pitkään, joten täytyyhän sitä nyt tehdä jos pastaohjetta kerran ystävien taholtakin toivotaan. Ja eihän siinä sitten mennytkään kuin kaksi kuukautta että sain tehtyä pastan, ja siitä vielä pari viikkoa, että julkaisen sen reseptin blogissa. Onneksi en luvannutkaan reseptiä nopeasti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Ja eikö vaan nyt syksyn synkkyydessä olekin ihana muistella kesäisiä ruokahetkiä Italian auringon alla? Cacio e pepe on taas kerran yksi italialainen taidonnäyte siitä, miten yksinkertainen on usein parasta. Laadukkaat raaka-aineet takaavat sen, että…
