Keltaista keittiötä ilahdutti vierailullaan itse herra soppamies – ei kuitenkaan Harri Syrjänen, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Miehen värkätessä herkullista pastaa iltaruoaksemme, minun osuudekseni jäi välineiden ojentelu, kuormasta maistelu kesken kaiken, sekä nyökkääminen ja joon hokeminen aina kun kysyttiin jotakin. ”Laitetaanko valkosipulia?” -JOO!, ”Laitetaanko kaikki pekonit?” -JOO!, ”Laitetaanko lisää valkosipulia?” -JOO!    Tavoitteena oli tehdä jotakin kevyehköä, sillä liian usein olemme saaneet aikaiseksi niin järjettömän hyvää ruokaa, että ähkyhän siitä on seurannut. Joskus ei vaan ymmärrä lopettaa ajoissa, tai olla ahmimatta, jos on oikein kova nälkä.   Niin, no, olihan tämän kertainen ruokamme kevyttä.. Kerma oli 2 prosenttista (eli tosi kevyttä, voidaan laittaa koko purkki), valkosipuli on kasvis (?), herkkusieni…