Meisenheim – Saksan söpöin pikkukylä
Ajamme halki Saksan hiljaisen maaseudun tiheiden metsien ja avarien peltojen reunustamaa tietä pitkin. Villisika kipittää ylös rinnettä. Onneksi se on siellä eikä tiellä automme edessä. Tuulivoimalaitokset eivät sovi maisemaan. Navigaattori sanoo meidän olevan pian perillä, mutta ympärillä näkyy edelleen vain peltoa.
Pian näemme kirkon tornin ja arvelemme pikkukylämme sijaitsevan sen ympärillä. Pieni epäilys hiipii puseroon kun nettikään ei toimi. Mihin ihmeen syrjäkylään meidät on laitettu majoittumaan seuraavaksi yöksi? Ajamme pieneen hiljaiseen kylään kun navigaattori sanoo meidän olevan melkein perillä. Jossain on hotellimme, mutta miten sinne pääsee?
Ystävällisen näköinen setä koputtaa auton ikkunaan kun pysähdymme miettimään mitä tehdä. Hän kysyy hyvällä englanninkielellä voiko auttaa ja on pian neuvonut meille tien hotellille. Lähdemme ajamaan kapeaa katua pitkin ja ihmettelen edelleen, voiko täällä muka olla joku majapaikka. Lapset leikkivät parkkipaikalla, jolle pysähdymme. Seinässä lukee Meisenheimer Hof. Tämä on hotellimme.
Kiipeämme portaat ylös huoneen ovelle. Sisältä paljastuu vaaleanpunaisella sävyllä piristetty elokuvateemainen huone. Pöydällä on omenoita ja vettä, tyynyllä suklaata ja seinällä luonnollisesti paniikkinappula. Jostain kuuluu hiljaista musiikkia, joka kuulostaa jotenkin aavemaiselta. Olen yhtäkkiä ihan varma, että kylässä kummittelee.
Tunne voimistuu kun kävelemme pitkin hiljaisen kylän katuja. Tunnelma on aavemaisen hiljainen, vaikka keskustan terasseilla onkin yllättävän paljon ihmisiä. He tuijottavat meitä ja osa tervehtii vieraita naamoja. He tuntuvat selvästi ihmettelevän mistä olemme ilmestyneet heidän pikkukyläänsä.
Teemme kävelykierroksen kaupungilla ja ihastumme söpöön kylään ikihyviksi. Joka nurkan takaa löytyy toinen toistaan söpömpiä vanhoja taloja, kukkaistutuksia ja pieniä yksityiskohtia. Emme tiedä minne pitäisi katsoa. Kamera laulaa kun yritämme taltioida kaiken muistikortille. Tämä on ihana paikka! Kummituksetkin ovat varmasti hyväntahtoisia, totean mielessäni.
Katselemme hetken jokea, joka virtaa vanhankaupungin laidalla olevan vanhan sillan alla. Jatkamme sitten matkaamme kohti kirkkoa, jonka kohdalla minulle tulee taas aavemainen olo. Portaiden kaiteessa on käärmeen, hämähäkin ja liskon hahmot. Kirkonkello alkaa soida ja se soi lähes hallitsemattoman kuuloisesti vaikka kuinka pitkään. Kellonsoittaja on tullut hulluksi tai sitten se on se aave, joka soittaa kelloja.
Jatkamme matkaamme kohti aiemmin bongaamaamme söpöä sisäpihan terassia ja Bierengel & Unterhaus nimistä ravintolaa, jonka alakerran saliin menemme illalliselle. Tarjoilijanainen esittelee huoneeseen kerättyä rekvisiittaa, tuo pikkubloggaajalle kulhollisen vesimelonia ja viihdyttää lasta tanssimalla, juttelemalla ja vilkuttelemalla hänelle. Me aikuisetkin saamme uskomattoman lämminhenkistä palvelua. Ruokakin on hyvää.
Kävelemme halki pimeän kylän kohti hotellihuonetta. Ympärillä on edelleen hiljaista, mutta pimeys ei pelota, sillä aavemaisuudesta huolimatta kylässä on lämmin tunnelma. Tästä tulee koko reissun lempparikylämme. Ihana Meisenheim. Kätketty aarteemme.
Hotellin sadevesisuihkussa pikkubloggaajakin pääsee peseytymään ja nukkumaan mennessämme painamme seinän paniikkinappulaa. Näin saamme viimeisenkin valon sammumaan. Nukumme koko perhe kuin tukki koko yön läpi. Olen aamulla ihan ihmeissäni siitä, etten ole herännyt kertaakaan mahassani myllertävästä vauvasta huolimatta ja pikkubloggaajakin tuhisee sängyssä vielä unisena.
Kävelemme hotellin aamiaistilaan, jossa meille on katettu pöytä valmiiksi. Ketään muuta ei näy koko aamiaisen aikana. Tarjoilija sanoo tuovansa aamiaisen suoraan pöytään, sillä hotellissa on niin hiljaista, ettei buffetaamiaisen kattaminen kannata. Pian edessämme on ihanan tuoreita sämpylöitä, pieniä marmeladipurkkeja, iso tarjottimellinen erilaisia juustoja ja leikkeleitä, tuoreita hedelmiä valmiiksi pilkottuina, kahvia ja lasit herkullista appelsiinimehua. Kalaa ja kananmuniakin olisi saatavilla.
Nautiskelemme aamiaisemme kaikessa rauhassa tunnelmallisessa ikkunapöydässä. Käymme vielä ennen lähtöä hotellin viinipuodissa ostamassa tuliaisia ja toteamme ihastuneemme Meisenheimin pikkukylään ikihyviksi. Toisaalta minun tekisi mieli olla löydöstämme ihan hiljaa, jotta pikkukylän tunnelma säilyy, mutta toisaalta tiedän, että matkailijat tekevät lempikylällemme hyvää enkä malta olla näyttämättä teillekin miten ihana paikka Saksasta löytyy.
Meisenheim sijaitsee aivan tunnettujen Moselin ja Reinin alueiden välissä, joten sinne ei ole pitkä matka piipahtaa autolla. Kylään ajaa Trieristä 1,5 tunnissa ja Rüdesheimistä / Bingenistä Reinin varrelta kolmessa vartissa. Frankfurtistakin on vain 1,5 tunnin automatka. Kylästä löytyy muitakin majapaikkoja kuin Meisenheimer Hof, mutta suosittelemme tyylikästä hyvällä maulla toteutettua leffa-aiheista hotellia ja sen erinomaista ravintolaa. Myös Bierengel & Unterhausissa kannattaa käydä ainakin lasillisella.
Yhteistyössä German National Tourist Board.
