Postauksessa mainitut Festa Zannonin, Pescator Villas -huippuhuoneistojen, Elämyksen Taian, Maku Brewingin sekä Sportunan elämykset ja tuotteet on saatu kaupallisessa yhteistyössä Tuusulan blogipäivillä. Myös majoittuminen M/S Fredrikalla oli kaupallinen yhteistyö.

Yllä olevan kuvan hetkestä se vasta alkoi. Kesä 2019. Oli toukokuu kun istuin aamusaunan rentouttamana ja aamu-uinnin virkistämänä Porvoon punaisten ranta-aittojen terassilla valmiina siirtymään seuraavaksi aamiaisen kimppuun. Saunominen Porvoon aamussa oli kesän mieleenpainuvin elämys, vaikka muitakin upeita hetkiä oli paljon.

Listasin tähän kesän 2019 parhaimmat palat ja kuulisin mielelläni sinunkin vastaavat. Jätä siis omat kesämuistosi kommenttiosioon, tai jos olet bloggaaja, tee vaikka kokonainen postaus kesäsi parhaimmistosta. Lukisin mielelläni kesäisiä muistoja syksyn painaessa päälle.

Kesän 2019 parhaat:

Paras ravintola:

Riikan ravintolatarjonta yllätti positiivisesti. Kaikista hyvistä ravintoloista paras oli ehdottomasti Restoran 3 ja sen upouusi puuaiheinen tasting menu, jota saimme kunnian maistaa ensimmäisinä.

Paras ruoka:

Uudet perunat, savulohi ja piparjuuriranskankerma. Mieluiten omalla terassilla nautittuna. Resepti löytyy täältä.

Paras ulkomaan matkakohde:

Piemonte. Sen kesäkuu oli kaunis ja värikäs. Yllätyin hieman siitä, miten lämpimästi Piemonte otti vastaan tuntuen heti ihan kodilta. Vaikka ei kai minun pitäisi enää yllättyä syvistä tunteistani Italiaa kohtaan.

Paras kotimaan matkakohde:

Naapurikunta Tuusula tarjosi tänä kesänä eniten hienoja hetkiä. Valtaosasta on kiittäminen Tuusulan blogipäiviä, mutta vietin aikaa Tuusulassa blogipäivien ulkopuolellakin enemmän kuin koskaan aiemmin.

Paras makea herkku:

Festa Zannonin herkullinen mascarponejuustokakku ihan ehdottomasti. Onneksi annos oli niin reilun kokoinen, että sain kunnon ähkyn vedettyä. Tätä kakkua syö mielellään liikaa.

Paras elämys:

No sehän oli se postauksen alussa kuvailemani raukean tunnelmallinen aamuhetki Porvoonjoen varrella saunan ja uinnin merkeissä.

Paras yllätys:

Parhaan yllätyksen koin eräänä elokuisena aamuna kello 04:00 kun Henkka herätti minut ja kertoi, että lähdemme muutaman tunnin kuluttua reissuun. Määränpääksi paljastui vasta lähtöportilla Riika ja illalla odotti vielä toinen yllätys, kun suuntasimme Rammsteinin keikalle. Tästä kaikesta aion kertoa vielä lisää myöhemmin.

Paras irtiotto:

Tyttöjen viikonloppu Långvikissa tarjosi ihanan rentouttavan irtioton, jonka aikana nauraa käkätimme, pelasimme erilaisia piha- ja lautapelejä, söimme hyvin, lilluimme loputtomiin porealtaassa ja ei-niin-loputtomiin kylmäaltaassa, saunoimme, kuuntelimme Hohto-elokuvan tunnaria hotellin käytävillä ja yllätimme ystävämme vauvakutsujen merkeissä. Tästä tuskin kirjoitan sen enempää blogiin, sillä yritin pitää samalla myös somevapaata aikaa (siinä huonosti onnistuen, kuten Instagram-stoorejamme kyseisenä ajankohtana seuranneet tietävät).

Parasta luksusta:

Tuusulanjärven rannalla sijaitsevat Pescator Villas -huippuhuoneistot tarjosivat meille tilavan, hulppean ja samalla mukavan kodinomaisen majoituksen Tuusulan blogipäivillä. Villa Lohen suojissa herkuteltiin, kuunneltiin house bandia, pelattiin lautapeliä, saunottiin, juteltiin, naurettiin ja ehkä vähän myös laulettiin ja esitettiin hienoja koreografioita. Mulla ja Henkalla kävi tuuri kun pääsimme majoittumaan huoneiston isoimpaan makuuhuoneeseen, jonka oma sauna houkutteli aamusaunaan ja parvekkeelta oli mukava tervehtiä heräilevää Tuusulanjärveä.

Paras kahvila:

Tuusulanjärven alueella niin ikään sijaitseva Vellikello oli kesän sympaattisin uusi kahvilatuttavuus, jonne suuntaan mielelläni seuraavanakin kesänä kun kahvila taas aukeaa.

Paras piknikpaikka:

Nautimme ehdottomasti eniten piknikejä oman pihamme suojissa, mutta paras piknikpaikka oli silti Håkansbölen kartanon piha, jonka saimme kokonaan omaksemme eräänä kesäisenä maanantaina. Lapset juosta vipelsivät apilaniityllä, kahvi maistui hyvältä mustanakin ja ihmettelin lähistöllä asuvalle äidilleni, miten en ollut koskaan aiemmin käynyt Håkansbölen kartanolla, vaikka vietin koko lapsuuteni ja nuoruuteni Itä-Vantaalla. Koulunikin sijaitsi kivenheiton päässä kartanosta, mutten ollut silti kuullutkaan tästä hurmaavasta paikasta aiemmin.

Paras juoma:

Tähän oli tunkua, sillä tutustuin kesän aikana useisiin hyviin juomiin, kuten Barberaan, Limoncello Spritziin (oi kyllä!!), Riga Balsamiin (tämä saattaa olla vitsi) ja Maku Brewingin Lemon Pale Aleen. Kesän 2019 parhaaksi juomaksi nimeän kuitenkin piemontelaisen Arneis-valkoviinin, joka maistui upealta nimenomaan kesäisiä maisemia ihaillen.

Parasta liikuntaa:

Elämyksen Taian vetämä kickbike-retki Tuusulassa oli hauskin lenkki koko kesänä. En ollut ennen huristanut potkupyörällä yhtään missään, mutta nyt painelin menemään innoissani sekä päällystetyllä tiellä, hiekkatiellä että hurjan hauskalla metsäpolulla Sarvikallion kupeessa. Hiki tuli ihan huomaamatta ja naama oli leveässä virneessä varmaan koko reissun ajan.

Paras saavutus:

Päätin joskus alkuvuodesta että juoksen tänä vuonna pitkästä aikaa 10 kilometrin lenkin. Moiset suoritukset ovat olleet raskauksien takia pannassa muutaman vuoden, mutta nyt viimeisestä synnytyksestä oli kulunut riittävästi aikaa, jotta pääsin kokeilemaan kuinka pitkälle lenkkikengät kantaa. Eräänä kesäisenä päivänä sitten päätin, että nyt juoksen sen kympin ja niin myös tein, vaikka se oli todella työn ja tuskan takana ja sattui vääriin paikkoihin. Järkevä olisi lopettanut ja kokeillut uudestaan myöhemmin, mutta minä en voinut antaa periksi, vaan juoksin hammasta purren koko kympin, ettei minun vaan tarvitse ryhtyä samaan puuhaan tänä vuonna enää uudestaan. Ehkä vähän tyhmää, mutta olin silti tosi ylpeä itsestäni ja ennen kaikkea saavutuksestani.

Paras idea:

Edelliseen kohtaan hieman ironisesti viitaten, kesän paras idea oli pitää itsestä ja kropasta huolta. Parhaat keinot siihen olivat tutun PT:n palkkaaminen sekä hierojalla käyminen. Sopivasti treeniä ja kehonhuoltoa niin johan jaksaa taas paremmin arjen haasteitakin. Ruokavaliotsekkikin oli ihan paikallaan.

Paras perhekohde:

Tekisi mieli sanoa Korkeasaari tai muu klassikko, mutta me vietimme kyllä riemukkaimmat hetket ihan vaan Keravalla isovanhempien luokse tehdyllä lasten beachilla, jonka pääosaa esitti uima-allas. Ei sitä sen enempää tarvitse että lapset nauttii elämästään riemunkiljahdukset naapuriin asti raikuen.

Paras luontokohde:

Ehdottomasti Sarvikallio järvimaisemineen. Täällä otimme myös ensimmäiset #skumppaakuksasta -kuvamme.

Paras kuva:

Se ei ehkä ole teknisesti paras, mutta yllä olevassa kuvassa näkyvässä sateisessa kesäaamussa oli taianomaista tunnelmaa, jonka halusin yrittää ikuistaa puhelimeni kameralla. Onnistuin ihan hyvin. Haarajoen myllystä ottamani kuva saavutti suuren suosion Facebookin Järvenpää-ryhmissä ja olin siihen itsekin tyytyväinen. Parasta oli kuitenkin kuvan herättämät muistot, joita alueella lapsuudesta asti asuneet jakoivat Facebookissa. Vanha mylly voi totisesti kertoa monta tarinaa.

Paras persoona:

Jyrki Sukula. Ei vaatine perusteluita. Lisää kohtaamisesta voit lukea täältä.

Paras majapaikka:

M/S Fredrika oli ehdottomasti persoonallisin ja elämyksellisin majapaikka, vaikka koimme kesällä muitakin mieleenpainuvia yöpymisiä muun muassa jo aiemmin mainitsemassani Villa Lohessa sekä italialaisella viinitilalla Cascina Meriamessa.

Paras maisema:

Serralunga d’Alban auringonlasku oli upeaakin upeampi näky molempina iltoina, joina kiipesimme viiniköynnösten välistä mutkittelevalle tielle, jonka varrelta illallisravintolamme pienen taivalluksen jälkeen löytyivät. Piemonten viinialueiden maisemissa on vaan sitä jotakin ja kaunis auringonlasku kruunaa näyn.

Paras häiriköinti:

Se oli ihan vahinko vaan kun kiersimme hikisinä salitreenin ja lenkin jälkeen Långvikin terassin kautta huoneeseemme pesulle. Ei me voitu tietää että terassi oli täynnä parhaisiinsa pukeutunutta hääväkeä. Eikä me voitu tietää että sama hääseurue oli vihkiseremoniassa rannalla samalla kun me päätimme pulahtaa uimaan siinä aika vieressä. Se ainakin oli vahinko että ilmoille kajahti yksi kirosana kun vesi oli niin kylmää.

Paras hetki:

Sportunan risteilyllä Tuusulanjärvellä koimme monta upeaa hetkeä, jotka kaiuttimista soiva musiikki kruunasi ja loi. Eniten kylmiä väreitä tuli silloin kun Sibeliuksen Finlandia soi Sarvikallion vieressä lipuessamme.