Yö vankilassa – Hotel Katajanokka
Vanhan vankilan paksujen kiviseinien läpi ei kuulu inahdustakaan. Ei vaikka kuinka huutaisit. Sen voit kuitenkin kuulla, kuinka joku painaa keskellä yötä huoneesi ovenkahvaa alas. Jos kurkistat käytävään, ei siellä näy ketään. Tarinat kertovat myös vesihanan menneen päälle keskellä yötä samalla kun kylpyhuoneen ovi on sulkeutunut itsestään. Hella Wuolijoen sellin kohdalla voi valokuvaan ilmestyä nainen vanhoissa vaatteissa.
Katajanokan vanha vankilarakennus on täynnä kummitustarinoita. Ne sopivat tähän miljööseen hyvin. Katajanokan vankila eli Skatta tai Nokka rakennettiin vuonna 1888. Siitä tehtiin ulkoa mahdollisimman uhkaavan ja sisältä mahdollisimman ahdistavan näköinen. Me menimme sinne vapaaehtoisesti.
No okei, tiedoksi niillekin jotka eivät vielä tiedä, että Katajanokan vankilassa toimii nykyään hotelli. Ihan näin ankeaa menoa ei siis ole tiedossa, vaikka uskoisikin kummitustarinoihin. Päinvastoin hotelli tuntuu suojaisalta kotipesältä, jonka paksujen seinien sisällä on hyvässä turvassa. Tummilla sävyillä sisustettu vastaremontoitu huoneemme on kotoisa ja sen sänky ihanan muhkea. Tyynyvalikoimastakin löytyy juuri passeli tyyny.
Kummitustarinoista huolimatta nukuin Katajanokan vankilahotellissa yöni kuin tukki. Vanhan vankilan paksujen seinien äänieristys todella toimii eivätkä edes ulkona kolistelevan raitiovaunun äänet kantautuneet sisään. Täällä on ihmisen hyvä yöpyä. Nykyään.
Yö vankilahotellissa
Kun saavuimme Katajanokan vanhan vankilarakennuksen pihaan, nousi sen takaa pahaenteisen tummia pilviä. Näky oli kieltämättä melko karmaiseva ja täydellisesti miljööseen sopiva. Pian alkoi sataa rakeita ja kipitimme niitä pakoon hotellin aulaan, josta meidät ohjattiin huoneeseemme.
Huoneessamme odottaneet punaviinipullot sekä lakritsipussi olivat kiva yllätys. Niitä oli mukava maistella samalla kun valmistauduimme illan blogigaalaa varten. Olimme onneksi ymmärtäneet jättää myös hotellin kiertelyyn ruhtinaallisesti aikaa. Rakennuksessa on nimittäin paljon katseltavaa ja vanhan vankilan käytävillä haahuilu on jo itsessään mielenkiintoinen ohjelmanumero.
Niinpä emme jääneet vain omaan huoneeseemme kökkimään, vaikka se niin viihtyisä olikin, vaan kävimme tekemässä kierroksen myös muissa hotellin tiloissa. Ulkona oleva terassi näytti kivalta, mutta sateinen keli ei houkutellut ulos. Taivaalta satoi vuorotellen rakeita, vettä ja lunta. Välillä paistoi aurinko ja silloin kävimme kiertämässä rakennuksen ympäri ja ihailimme sen pihaa, joka oli ympäröivistä muureista huolimatta tunnelmaltaan yllättävän seesteinen.
Sellivierailu
Pidämme siitä että rakennuksen historiaa on kunnioitettu jättämällä näkyville mahdollisimman paljon vankilaa. Hotellin keskikäytävä muistuttaa vankila-ajoista ja en tiedä onko se vain minun mielikuvitukseni vai harkittu juttu, mutta alimman kerroksen maton punaiset sävyt tuovat mieleeni veriläikät. Ihan kuin ylemmistä kerroksista olisi hypätty alas tai vaihtoehtoisesti käyty kunnon tappelu vankien kesken. Karmivaa tavallaan, mutta niin hyvin tänne sopivaa.
Ryhmäselli
Alakertaan on jätetty vanha ryhmäselli, jota pääsee katsomaan. Selli on todella karu, pimeä ja matala. Katonrajassa on vain pieni ikkuna ja lattia on epätasaista kivetystä. Täällä on ollut parhaimmillaan 30-40 vankia kerralla. Enpä haluaisi olla heidän joukossaan.
Eristysselli
Alakertaan ravintolasalin perälle on jätetty myös eristysselli, jota kävimme katsomassa. Eipä kovin hääppöinen majapaikka tämäkään, totesimme katsellessamme kovaa punkkaa ja kylmiä seiniä. Ikkuna on sentään vankilaolosuhteisiin nähden jopa ruhtinaallisen iso. Jotenkin selliin astuminen ahdisti ja pelkäsin seinäkirjoituksia lukiessani jonkun pamauttavan oven takanani kiinni.
Katajanokan vankilassa tapahtunutta
Katajanokan vankila oli entisten vankien mukaan haiseva ja ahdas, mutta tunnelmaltaan kuitenkin hyvä noin niin kuin vankilaksi. Skatta oli aina yliasutettu. Parhaimmillaan 160 vankipaikan vankilassa oli 600 vankia. Ei ihme jos oli ahdasta.
Skatta lienee ainoa lajissaan, jossa (mies)vangit ovat kaivaneet tiensä, eivät ulos, vaan osastolle jossa on naisvankeja. Mitäpä sitä vapaudella kun viereisellä osastolla on naisia.
Katajanokan vankilassa oli myös paljon erilaisia harrastekerhoja, kuten shakkikerho, englanninkielen kerho ja voimistelukerhoja. Liittymällä mieskuoroon pääsi esiintymään jumalanpalvelukseen. Puusepän verstaassa voi rakentaa vaikkapa tikapuut, joilla paeta muurin yli, kuten eräs vanki teki.
Täällä on myös vedetty köyden avulla keskikerroksessa keitettyä kiljua muihin kerroksiin maistiaiseksi, niin että porukka oli lopulta aivan tillintallin. Toki Katajanokan vankilassa oli myös surullisia kohtaloita, itsemurhia ja ahdistuneisuutta. Missäpä vankilassa niitä ei olisi.
Tunnetuimpia Katajanokan vankeja ovat olleet Remu Aaltonen, Risto Ryti, Hella Wuolijoki ja Volvo Markkanen. Tutkintavankilana toimineen Nokan toiminta loppui vuonna 2002, jolloin Vantaan vankila otti Katajanokan hommat hoitaakseen. Katajanokan hotelli aukesi vuonna 2007 ja vuoden 2017 alussa tehtiin remontti, jonka lopputulosta olimme nyt tulleet katsomaan.
Ravintola Linnankellari
Hotelli Katajanokan ravintolassa olen käynyt vuonna 2008 firman pikkujouluissa ja pidin teemaravintolasta silloin kovasti, vaikka päällimmäisenä muistona onkin eräs silloinen työkaveri, joka päätti viinipäissään avautua minulle ujolle juuri työelämään astuneelle tytölle kaikesta siitä, mikä häntä ärsytti olemuksessani. Olihan hän tuntenut minut peräti muutaman kuukauden, emmekä olleet tuona aikana oikeastaan edes työskennelleet yhdessä. Lähinnä vaan istuneet kerran samassa lounaspöydässä. Ah, naiset..
Tällä kertaa luvassa oli hieman valoisampia muistoja nykyään Linnankellari nimellä toimivasta ravintolasta, jonne menimme nauttimaan kolmen ruokalajin illallisen. Tunnelmallinen ravintola hurmasi heti kun istahdimme pöytäämme, johon kantautui juuri sopivasti ulkoa hieman luonnonvaloakin. Kuvaaja kiittää. Vesi kaadettiin peltimukeihin, joista juodaan myös aamiaisella mehua. Pieni hauska historiasta kertova yksityiskohta tämäkin.
Friteeratut kampasimpukat
Illallisemme oli kerrassaan mainio. Omaksi lempparikseni muodostuivat alkupalaksi tarjoillut friteeratut kampasimpukat älyttömän maukkaan misokastikkeen kera. Myös vohveli siianmätineen oli herkkua. Kaikki missä on mätiä on herkkua, jos minulta kysytään.
Poroannos
Pääruokalistalta oli pakko päästä maistamaan poroa, suklaata, palttua ja mannapuuroa yhdistelevää annosta, joka kuulosti vähintäänkin mielenkiintoiselta. Yhdistelmä oli hauskan erilainen ja maistui hyvältä, mutta vielä parempaa oli hiiligrillissä valmistettu härän marmorifilee perunoiden, papujen ja voikastikkeen kera. Perinteinen annos voi olla jonkun mielestä tylsä, mutta kunnon pihvi toimii aina, etenkin jos se on valmistettu hiiligrillissä.
Creme brulee
Jälkiruoaksi maistoimme tyrnivanukasta lämpimän suklaakakun kera sekä lakritsista creme bruleeta sitrushillon kanssa. Pidän kovasti creme bruleesta, lakritsista ja sitruunasta, joten annos oli oikein mieluinen. Yleensä minua häiritsee jos creme bruleen rapeaksi paahdetulle pinnalle kasataan asioita (sillä se pilaa Amelie-hetkeni), mutta täällä se ei haitannut. Sain silti kopsautettua pinnan rikki eikä sen rapeus ollut ehtinyt mössööntyä sulavan jäätelön alla.
Samaisessa ravintolassa tarjoiltiin myös mainio aamiainen, josta parhaiten mieleeni jäivät juustot, hedelmät sekä marjasmoothie ja mustikkakeitto. Tarjolla oli kaikkea mitä kunnon hotelliaamiaisella tulee olla ja vähän enemmänkin. Pidimme myös hämyisestä tunnelmasta, joka kätki juuri heränneillä pienen lapsen vanhempien kasvoilla paistavat väsymyksen merkit. Oli kiva valua puolinukuksissa hämärään ravintolasaliin, jonka valot eivät häikäisseet liikaa. Pimeään nurkkapöytään voi maastoutua silloin kun ei ole vielä valmis kohtaamaan koko maailmaa.
Viivytimme lähdön hetkeä mahdollisimman pitkään ja totesimme, että olisipa mahtavaa jos meillä olisi ollut vielä toinenkin yö täällä. Emme saaneet vankilahotellista vielä tarpeeksemme vaan olisimme voineet jäädä hotelliin ihan vaan hengailemaan vielä toiseksikin vuorokaudeksi.
Olisin voinut kölliä sängyssä kirjan kanssa pitkälle iltapäivään, jolloin olisin käynyt kenties loungessa nauttimassa jonkun juoman ja sen jälkeen kävelyllä Katajanokan ihanissa maisemissa. Lähistöllä sijaitsevat ainakin jäänmurtajat ja Uspenskin katedraali. Viikonloppuisin lämpiävä aamusauna ja kuntosali houkuttelisivat myös. Astuessani vankilan ovista ulos olisin toivonut ettei minua olisi vielä päästetty vapauteen.
Yhteistyössä Hotel Katajanokka