Meillä on käynyt aina hyvä tuuri hotellien kanssa. Tai no tuuri ja tuuri, ehkä olemme vain osanneet valita hotellimme hyvin. Odotukset eivät ole koskaan pettäneet, vaan päinvastoin, ne ovat jopa ylittyneet monen hotellin kohdalla. Koskaan emme ole joutuneet pettymään hotellivalintaamme (pitääkö nyt koputtaa sitä päätä tai puuta?), joten jotain me kai osaamme tehdä oikein hotelleja vertaillessamme. Vähiten tyytyväinen olen ollut hieman yllättäen USA:n reissun hotelleihimme. New Yorkin hotellihuoneessa haisi vahvasti tupakka ja Miamin hotellikin oli vanhuudessaan jo hieman kulahtanut. Hintansa väärti se oli kuitenkin ehdottomasti ja tärkeä siinäkin mielessä, että Miamin hotellin mustakeltaisesta kylpyhuoneesta on tullut meidän keskinäisissä puheissamme jo varsinainen legenda. ”Yeah, aaha, you know what it is, black…

Lauantaipäivä Amsterdamissa jatkuu Rijksmuseumin kanavataksipysäkillä, jossa pomppasimme seuraavan aluksen kyytiin. Samalla hetkellä kun istahdimme osittain avoimen paatin penkille, alkoi aurinko paistaa ja voi että miten ihanasti se lämmitti vielä syyskuun lopullakin. Ihana kesäinen hetki! Alus lipui kaikessa rauhassa kohti Centraalia. Ohitimme hulppeat kanavan varrella olevat rakennukset, joiden hintaa saatoimme vain arvailla. Se on varmasti tosi paljon, nämähän muistuttavat sekä kooltaan että ulkonäöltään linnaa eikä sijaintikaan ole hullumpi. Ketäköhän näissä asuu? Istuskelimme kanavaristeilijän kyydissä ja mietimme mitä tekisimme seuraavaksi. Centraalista lähtisi sinisen linjan alus, joka kiertäisi pitkän reitin muun muassa De Gooyer -tuulimyllyn ohi. Maisemat olisivat reitillä varmasti näkemisen arvoiset, mutta koska molemmat kameran akut vilkuttivat punaista ja laturi jäi tietenkin…

Lauantaiaamu Amsterdamissa valkeni pilvisenä, mutta hissin seinään tulostetun säätiedotuksen sade loisti onneksi poissaolollaan. Minä aamuvirkku pomppasin ylös hyvissä ajoin ja riensin heti ensitöikseni ikkunaan katsomaan miltä Amsterdam näyttää näin varhain aamulla. Kaduilla oli muuten hiljaista, mutta tien ylitti kaksi reipasta aamukävelijää. Heidän peräänsä tuli heti kaksi lisää, ja hetkinen, kävelijöitähän on kokonainen lauma ja niitä kipittää tien yli jatkuvalla syötöllä kuin muurahaisia ikään. Mikähän juttu tämä on? Paikallinen naisten ja miesten kymppi? Kun olin tehnyt aamutoimet alkoi vatsa kurnia niin vaativasti, että oli pakko lähteä etsimään aamiaispaikkaa, vaikka mietimmekin onko tähän aikaan viikonloppuaamuna vielä mikään paikka auki. No, se selviää jalkautumalla kaduille. Lähdimme kävelemään kohti Anne Frankin museota, jonne ajattelimme…

Perjantaina 20. syyskuuta koitti vihdoin se ihana päivä, kun parsansyöjät lähtivät palkintomatkalleen Amsterdamiin. Herätyskello soi ihan tuhottoman aikaisin jopa minun aamuvirkun mittapuulla ja kuuden jälkeen istuimme jo perinteisellä lähtöoluella Oak Barrelissa. Finnairin kone nousi ilmaan kasin jälkeen ja parin tunnin kuluttua se laskeutui Schipholin lentokentälle kyydissään kaksi iloista bloggaajaa. Yksi on ehkä vähän innoissaan. Lennolla tarjoiltiin brie-juustolla täytettyjä croisantteja, joissa oli mukavan paljon juustoa suhteessa leipään, mutta eihän näin pieni eväs riitä varsinkaan raavaalle miehelle kovin pitkäksi aikaa. Suunnitelmanamme olikin matkustaa kentältä junalla Amsterdamin keskustaan, käydä hotellilla heittämässä matkalaukku säilytykseen jos ja kun huoneemme ei olisi vielä valmis, ja etsiä sitten heti ruokapaikka, jossa söisimme lounaan. Ensinäkymät kaupunkiin Centraalista. Turisti taapertaa…