Ravintolat
Kuurna, Helsinki
Eräänä perjantaina pitkän työviikon päätteeksi hyppeli toimistolta ulos iloinen tyttö. Aurinko paistoi kuumasti, jalassa oli kesäsandaalit ja päällä uusi henkäyksen ohut kesätoppi. Kipitin kohti Espan puistoa, jossa tapasin ystäväni Maajussin morsiamen ja Vilukissan, joiden kanssa meillä oli aikeena suunnata terassille ja siitä Kuurnaan illalliselle. Moni muukin oli nauttimassa kesäisestä perjantaista terassilla, joten vapaata pöytää sai hetken etsiä. Lopulta Sasson terassilla tärppäsi, istuimme alas ja tilasimme kuohuvaa. Kippistelimme kesälle ja kaikelle mahdolliselle. Kun lasit oli juotu tyhjiksi lähdimme tallustamaan kohti Kuurnaa. Hiljaiselta sivukadulta löytynyt Kuurna hurmasi sisääntulijan heti söpöllä olemuksellaan. Meidät ohjattiin ikkunapöytään, jossa ihailimme ravintolan kaunista kaarevaa kattoa, liitutaulupylvästä ja kaikkea muuta söpöä, mitä ravintolan sisustukseen oltiin keksitty laittaa. Tässä…
Graniittilinnassa hehkuu
Ensimmäisen loman jälkeisen työpäivän ahdistusta helpotti kummasti se seikka, että tiesin saavani illalla hyvää ruokaa. Meidät oli nimittäin kutsuttu 10-vuotissynttäreitään juhlivaan Graniittilinnaan maistamaan ravintolan uuden puuhiiligrillin inspiroimia herkkuja, ja niinpä aikaerorastituksesta kärsineet bloggaajat astelivat innoissaan sisään jo tutuksi tulleeseen ravintolaan. Ennen kuin pääsimme herkkujen kimppuun ihastelimme ravintolan uudistunutta sisustusta. Paikka näytti tavallaan samalta kuin ennenkin, mutta silti paljon oli muuttunut. Valkoiset pöytäliinat olivat vaihtuneet mustaan nahkaan ja seinillä komeili upeat härkäteokset. Tunnelma oli kuin hyvässä pihviravintolassa konsanaan ja keittiökierroksella näkemämme Inka-puuhiiligrilli vahvisti ajatuksiamme siitä, että uuden ruokalistan pihvit ovat varmasti maistamisen arvoisia. Pihvien lisäksi puuhiiligrillissä paistetaan kalaa ja grilli antaa makua myös kasvislisukkeille sekä muun muassa alkupalalistalta löytyvälle bruschetta-leivälle. Ruokavalintoja…
Graniittilinnan Suomi-viikot
Meidät kutsuttiin maistelemaan Ravintola Graniittilinnan Suomi-viikkojen herkkuja ja tokihan me vastasimme kutsuun innoissamme, sovimme päivän ja riensimme sovittuun aikaan Hakaniemeen Säästöpankinrantaan ja astelimme upean vuonna 1908 valmistuneen kivirakennuksen ovista sisään. Meidät otettiin lämpimästi vastaan, ohjattiin ikkunapöytään ja tarjottiin lasilliset kuohuvaa. Pöydässä meitä odotti myös Suomi-viikkojen esite ja menu, joita aloimme heti tutkia. Olimme kurkkineet menua jo etukäteen ravintolan nettisivuilla onnistuen oikeastaan toteamaan vain sen, että valinta tulee olemaan vaikea. Valittavana on nimittäin toinen toistaan mielenkiintoisempia kotimaan makuja. Listalta löytyy muun muassa muikkuja, poronpaistia, jokirapukeittoa, haukipyöryköitä ja grillattua häränseläkettä. Jälkiruokaosastokin näyttää lupaavalta. Vai mitä sanotte esimerkiksi valkosuklaa-tyrnimarjakakusta, kotimaisista pientilajuustoista tai apteekkarin salmiakilla maustetusta creme bruleesta? Voi veljet mitä makuja! Annoksista on…
Wanha Mylly
1700-luvulla rakennetun Herttoniemen kartanon pihapiirissä sijaitsee upean puutarhan ja muiden vanhojen rakennusten lisäksi vanha pehtorin tupa. Vanha talo kammareineen ei tosin ole enää tilanhoitajan käytössä vaan siinä toimii ihastuttava Wanha Mylly -niminen ravintola. Minulta on mennyt ohi oikeastaan koko Herttoniemen kartanon olemassaolo, joten Wanha Myllykin oli aivan uusi tuttavuus kun astuimme sinne sisään kaverin polttareissa. Tänne täytyy tulla kiertelemään joskus paremmalla ajalla uudestaan, sillä paikka näytti jo pikaisen silmäyksen perusteella ihanan kauniilta ja idylliseltä keitaalta keskellä Itä-Helsingin ghettoa. (No okei, ei Herttoniemi ole todellakaan sieltä pahimmasta päästä, mutta Itä-Helsinkiä kuitenkin.) Täällä viettäisi mielellään kauniin kesäpäivän. Sirkuskoulun väsyttämät temppuilijat nauttivat tosiaan lounaan Wanhan Myllyn peräkammarissa ja miljöö oli niin ihastuttava, että…
Roslundin burgerit
Sovimme eräänä päivänä lounastreffit Teurastamon portille Roslundiin. Olimme kuulleet lukuisia kehuja paikan hampurilaisista, joten pitihän ne päästä testaamaan ihan omallakin makuaistilla. Minä tilasin paikan nimikkopurilaisen Rosburgerin ja Henkka otti Pulled pork burgerin. Luonnollisesti maistelimme purilaisia myös toistemme lautasilta. Hampurilaisten valmistumista odotellessa katselimme ympärillemme. Seinällä olevassa hyllyssä oli vaikka mitä kivaa purkkikamaa ja tiskeissä möllötti vedet kielelle nostavia makkaroita, upean näköisiä lihoja ja olipa esillä myös muutama herkullisen näköinen lounassalaatti ja -patonkikin. Rosburger Pian valmiit purilaiset kannettiin pöytäämme ja pääsimme upottamaan ruokailuvälineemme niihin. Syvä hiljaisuus laskeutui yllemme kun keskityimme nauttimaan ruoasta. Minun hampparini pihvi oli jätetty täydellisesti sisältä hieman roseeksi ja maku oli todella herkullinen. Koko burgeri oli muutenkin ihanan mehevä…
Lasipalatsin parsaviikot
Teemaviikot on kivoja. Me olemme käyneet viime aikoina ainakin Cantina Westin hampurilaisviikoilla, Lasipalatsin bliniviikoilla, Tony’s Delin risottoviikoilla ja nyt oli vuorossa Lasipalatsin parsaviikkojen lehdistötilaisuus. Lasipalatsin parsaviikot alkavat heti pääsiäisen jälkeen tiistaina 2.4., ja kuten bliniviikoillakin, myös parsaviikoilla on mukana hauska kilpailu. Kilpailun voittaja saa kahden hengen matkan Amsterdamiin lentoineen, majoituksineen ja illallisineen, eli nyt on todellakin tavoittelemisen arvoinen palkinto kyseessä. Toisin kuin bliniviikkojen kilpailussa, parsaviikoilla ei etsitä suursyömäriä, joka jaksaa ahtaa kerralla paljon ruokaa napaansa, vaan kaikilla pienimahaisillakin on yhtä suuret mahdollisuudet voittaa kilpailu. Voittaakseen tarvitsee vain syödä enemmän parsa-annoksia kuin muut parsaviikkojen aikana (2.4.-25.5.) Lasipalatsissa ruokailevat. Syödyistä parsa-annoksista kerätään leimoja parsapassiin, ja vaikka tarjoaisit sadalle kaverillesi parsaillallisen, saat leiman…
Illallinen pimeässä
Saimme kunnian osallistua Elämyslahjojen ja Cantina Westin kutsumina Illallinen pimeässä -konseptin lanseeraustilaisuuteen. Pimeitä ravintoloita on ollut maailmalla jo jonkun aikaa, ja nyt olemme saaneet sellaisen myös Helsingin Kasarmikadulle Cantina West -ravintolaan. Oli aivan mahtavaa päästä kokemaan näin huikea elämys ensimmäisten joukossa, ja odotimmekin illallista pimeässä todella innoissamme. Illallinen myös mietitytti melko paljon etukäteen. Mielessä pyöri ainakin se, miten löydän ruoan lautaselta ja miten osaan ottaa sitä haarukkaan tai lusikkaan. Kuinka monta tyhjää haarukallista työntäisin illan aikana suuhuni? Ja kuinka paljon ruokaa löytyisi illallisen jälkeen sylistäni. Arvelin myös huitaisevani ainakin pari juomalasillista kumoon, ja mietin kuinka todennäköistä on, että erehdyn käymään naapurin lautasella tai juomalasilla. Mielenkiintoista oli myös makujen tunnistaminen. Tiesimme,…
