Värikäs Burano yllättää historiallaan
Venetsia on niin paljon muutakin kuin upeat pääsaarensa. Jo siksikin siellä kannattaa viipyä pidempään kuin päiväturismin merkeissä. Me saarihyppelimme viime Venetsian-reissullamme lasitaiteestaan tunnetussa Muranossa ja sen naapurissa Buranossa.
Burano on enemmän kuin värikäs ensivaikutelmansa, vaikka sekin toki varsin ihastuttava onkin. Näyttää siltä kuin joku olisi ottanut tavallisen kalastajakylän, avannut valtavan värikynäpaketin ja päättänyt käyttää kaikkia sen kirkkaimpia värejä yhtä aikaa. Harmaanakin päivänä Burano suorastaan pursusi värejä.
Värien takaa löytyy muutakin. On historiaa ja kalastajien elämää, johon ne kirkkaan väriset talotkin olennaisesti liittyvät. Vino kellotorni kertoo laguunin pehmeästä maasta, jonka päälle tänne laguunisaarille hunni Attilaa paennut väki joutui vaivalloisesti rakentamaan uuden kotiseudun.
Vanha käsityöläisperinne kertoo sukupolvien työstä. Buranon pitsi oli aikoinaan tunnettua ja arvossaan ympäri Euroopan. Nykyään Buranon pitsimuseo kertoo siitä, kuinka helposti kokonainen käsityöperinne voi kadota. Kanaalit muistuttavat siitä, että täällä meri ei ole pelkkä maisema. Se on ollut osa elämää aina, niin hyvässä kuin pahassakin.
Buranon värikkäät talot
“Minkä värisessä talossa haluisit asua jos asuisit täällä?”, kyselimme toisiltamme rakennusten väriloistoa ihastellen. Buranon toinen toistaan herkullisemman väriset talot saavat haaveilemaan asumisesta täällä Venetsian luultavati värikkäimmällä saarella.
Sininen tai turkoosi ovat lempivärejäni, mutta tuo pinkkikin on ihana. Oranssi taas näyttää kauniilta kanavan vettä vasten ja voisiko koskaan palata väsyneenä kotiin, jos sen seinät hohtavat keltaisina? Niinpä, yritäpä siinä sitten valita lempparia Buranon karkkivärisistä taloista, kun kaikki ovat niin suloisia.
Sanotaan että kalastajat maalasivat kotitalonsa värikkääksi nähdäkseen ne paremmin sumuiselta mereltä. Toiset kertovat värien kuvastavan sukuja, perheitä ja tonttien rajoja.
Nykyään Buranon talojen värit on säännelty. Ne halutaan pitää värikkäinä, mutta sävyä ei voi muuttaa tuosta noin vaan sen mukaan, mikä oma lempiväri on.
San Martinon vino kellotorni on Buranon maamerkki
Aina täällä ei ole ollut näin idyllistä ja kaunista. Venetsia syntyi aikoinaan kun väki pakeni barbaareita laguunisaarien turvaan. He rakensivat paalujen päälle vaatimattomia savihökötyksiä, jotka muuttuivat pikkuhiljaa tukevimmiksi tiilitaloiksi.
Savimaasta kertoo kuitenkin edelleen San Martinon vino kellotorni, joka on päässyt kellahtamaan melko pahannäköisesti pehmeän maan pettäessä alta. Torni oli yksi ensimmäisiä asioita, jotka näkyivät Buranoon saavuttaessa ja hämmensi kaltevuudellaan. Miten se voi pysyä pystyssä?
Moni tietää Brysselin pitsin, mutta tiesitkö Buranon pitsistä?
Jos Buranon naapuri Muranon saari on tunnettu lasitaiteestaan, koskee Buranon merkittävä käsityöläisperinne pitsiä. Sitä on toimitettu täältä Euroopan kuninkaallisille ja muulle ylimystölle. Buranon pitsi oli aikoinaan suuressa arvossa.
Kun teollinen tuotanto myöhemmin kehittyi ja käsintehdyn pitsin hinta nousi korkeaksi, joutui perinteinen käsityö vaikeuksiin. Buranolaiset halusivat pelastaa pitsinsä ja perustivat pitsikoulun elvyttämään saaren hiipuvaa käsityöperinnettä.
Se toimikin. Koulu toimi historiallisessa Podestàn palatsissa Piazza Galuppilla aina vuoteen 1970 saakka. Nykyään samassa rakennuksessa toimii Buranon pitsimuseo.
Burano on pienehkö saari, jonka voi ottaa haltuun omaan tahtiinsa päivän aikana. En silti voi olla pohtimatta, millainen rauha tännekin laskeutuu iltaisin päiväturistien hypätessä viimeisen vaporetton kyytiin. Miltä värikkäät talot näyttävät illan hämärässä ja aamun taianomaisen usvan laskeutuessa Buranon kanaalien ylle?
Tai peräti millaista olisi asua täällä. Minkä värinen sinun talosi olisi?
