Epätavallinen iltapäivä Alfamassa Lissabonissa
En tiedä osaanko kertoa tätä sanoin niin, että voisin viedä sinut edes lähelle sitä tunnelmaa, minkä koimme. Aion kuitenkin yrittää. Se oli nimittäin hyvin kummallinen katu ja iltapäivä Lissabonin Alfamassa. En ole varma uskonko kummituksiin tai muuhun yliluonnolliseen, mutta sillä kadulla teki mieli kyseenalaistaa koko paikan todellisuus. Antakaas kun kerron millaisen iltapäivän vietimme Jennan kanssa Lissabonissa. Oli ihan tavallinen kuuma kevätpäivä Lissabonin Alfamassa. Vanhankaupungin kapeat kadut kutsuivat meitä luokseen haahuilemaan ja ihmettelemään vanhimman Lissabonin tunnelmaa. Alfama on ainoa kaupunginosa, joka säästyi kokonaan 1700-luvun tuhoisasta maanjäristyksestä, sitä seuranneista tulvista ja tulipaloista. Talot ovat vanhoja ja niissä asuu paljon paikallisia. Ehkä myös kummituksia? Annoimme suuntavaiston kadota (siihen ei tosin allekirjoittaneen osalta paljon…
Tarina portviinistä
Ilta Lissabonissa. Elokuinen helle väreilee yhä ilmassa, mutta tuntuu siedettävältä ilman suoraan iholle porottavaa aurinkoa. Olemme matkalla hotellille kun päätämme nauttia vielä hetken Lissabonin illasta istahtaen keskelle kävelykatua levitetylle terassille. Tilaamme portviiniä. Yhden lasin vaaleaa ja yhden tummaa. Portviini ei varsinaisesti vakuuta, mutta ei se pahaakaan ole. Makuelämys unohtuu nopeasti.
10 Lissabonin lempparia
Yksi viime vuoden parhaista reissuista tehtiin loppukesästä Lissaboniin. Kaunis kaupunki otti meidät avosylin vastaan ja vei sydämemme heti ensikättelyssä. Blogiin onkin ilmestynyt jo iso kasa Lissabon-postauksia (löydät ne kaikki täältä) sekä Lissabonin matkaopas, mutta haluan palata vielä kerran ihanaan Lissaboniin esittelemällä Instagram Travel Thursdayn kunniaksi kymmenen Lissabonin lemppariamme.
Lissabonin matkaopas
Monikasvoinen Lissabon on viehättävä, värikäs ja sielukas kaupunki. Sen kauniisti repsahtaneet vanhat talot, kauniit kaakelit, klubin hämystä soiva fado, maukas viini ja merellinen ruoka saavat tulijan ihastumaan itseensä ensisilmäyksellä. Aurinkoisessa Lissabonissa on paljon näköalapaikkoja, vanhat keltaiset ratikat kolistelevat kaupungin kaduilla samalla kun matkailijat miettivät, viettäisikö vielä yhden päivän kaunista Lissabonia ihaillen, vai suuntaisiko päiväretkelle vaikkapa Sintraan, Cascaisiin tai Estoriliin. Lissabon on valokuvauksellinen ja pitää otteessaan. Portugalin karismaattisen suloinen pääkaupunki tarjoaa jotain jokaiseen makuun, joten ota tästä vinkit talteen ja ala suunnitella reissua kauniisti ikääntyneeseen ihanaan Lissaboniin.
Gracan kukkula, Lissabon
Viimeinen ilta Lissabonissa. Aika on mennyt todella nopeasti. Astelemme ulos illallisravintolasta ja mietimme mitä seuraavaksi. Hei, aurinko ei ole vielä laskenut! Mennään Gracan kukkulalle! Olemme bonganneet Gracan kukkulan Lissabonin muilta näköalapaikoilta ja arvelimme auringonlaskun näyttävän upealta sieltä katsottuna. Olimme ajatelleet vierailevamme näköalapaikalla jonakin iltana auringonlaskun aikaan, mutta kuten sanoin, aika on mennyt todella nopeasti ja hautasimme kaiken muun tohinan keskellä ajatuksen Gracasta. Kaikkea ei voi ehtiä.
Baixa – Lissabonin eloisa keskusta
Lissabonin keskustan Baixan tiukkaa ruutukaavoitusta piristävät viihtyisät aukiot. Baixa on erinomainen alue majoittua. Sieltä on lyhyt matka Bairro Altoon, Alfamaan ja muihin turisteja kiinnostaviin kaupunginosiin. Myös julkiset kulkuvälineet ovat hyvin tavoitettavissa ja onhan alue myös hyvin viehättävä. Baixa tuhoutui kokonaan vuoden 1755 maanjäristyksessä ja sitä seuranneessa tsunamissa. Alue rakennettiin uudestaan ruutukaavaan ja nykyään se on eloisa ja kaunis kaupungin keskusta. Baixasta ei löydy juurikaan korkeuseroja vaan se on tasainen läntti kukkuloille rakennettujen Bairro Alton ja Alfaman välissä. Ei ihme että tulva teki täällä tuhojaan. Vedellä on ollut esteetön pääsy laaksomaiseen kaupunginosaan.
Hotel Brown’s Downtown, Lissabon
On vielä varhainen aamu kun astelemme ulos metrosta Lissabonin keskustassa. Nousemme ylös kadulle, astumme pari askelta ja jäämme odottamaan punaisten valojen vaihtumista vihreäksi. Katselen ympärilleni ja julistan Henkalle pitäväni jo nyt Lissabonista. Hän nauraa, olemmehan olleet kaupungissa vasta pari minuuttia. Mutta niin se vaan on, ensivaikutelma on tyrmäävä ja Lissabon ottaa meidät heti avosylin vastaan. Kävelemme Brown’s Downtown hotellille, jonka aulan vinkeää sisustusta katselen huuli pyöreänä samalla kun kirjaudumme sisään. Huoneemme ei ole vielä valmis, joten jätämme matkalaukut säilytykseen ja suuntaamme kaupungille varhaiselle lounaalle.
Belem, sen torni ja leivonnaiset Lissabonissa
Eletään 1500 lukua. Väsynyt löytöretkeilijä palaa takaisin kotisatamaan. Lukuisien merellä vietettyjen päivien jälkeen horisontissa kohoaa tuttu näky. Belemin torni. Siitä löytöretkeilijä tietää olevansa vihdoin kotona Portugalissa ja tervehtii näkyä onnesta liikuttuneena. Aina se tuntuu yhtä ihanalta. Kotiinpaluu. Belemin tornia pidetään Lissabonin tärkeimpänä nähtävyytenä ja Portugalin maailmanvallan symbolina. Se on Unescon maailmanperintökohde ja sen edessä kiemurtelee pitkä jono turisteja, jotka haluavat tutustua torniin lähemmin, kiivetä sen huipulle ihastelemaan maisemia ja kertomaan muille, että minäpäs olenkin käynyt tuolla.
Jardim de Sao Pedro de Alcantara – näköalapuisto Lissabonin Bairro Altossa
Lissabonia kutsutaan seitsemän kukkulan kaupungiksi, mikä saattaa herättää joissakin mielikuvia kauheasta kipuamisesta joka paikkaan. Kukkulat tarkoittavat ylämäkiä. Vaan ei minulle. Minulle kukkulat tarkoittavat hyviä näköalapaikkoja ja niitä Lissabonissa toden totta riittää. Yksi ihana sellainen on Jardim de Sao Pedro de Alcantara niminen näköalapuisto Bairro Alton laidalla.
Alfama – Lissabonin vanha ja suloinen kaupunginosa
Nostan aurinkolasit silmiltäni, mutta joudun laittamaan ne pian takaisin. Valkoisista seinistä heijastuva auringonvalo häikäisee liikaa. Katselen ympärilleni ja haluan tallentaa kaikki yksityiskohdat mieleeni. Ikkunasta kadun ylle pyykkejä kuivumaan ripustavan mummon, pienen kukka-asetelman oven pielessä, parvekkeen koristeellisen mutta kuluneen metallikaiteen ja sen kissan, joka luikkii tien yli vaanimaan meitä kapean portaikon suojiin. Siihen se lopulta nukahtaa. Keskikesän lämpöisille päiväunille.
