Mlejnice – Ravintolasuositus Prahaan
Mikä siinä onkin, että aina kun saapuu perille matkakohteeseen, on ihan julmettu nälkä. Vatsa kurnii kuuluvasti, vaikka olisi juuri syönyt lentokoneessa mahansa täyteen ja napsinut päälle vielä eväskarkkejakin. Prahaan saavuttuamme täytimme vatsaamme myös tuopillisilla olutta matkalla hotellille. Silti hotelliin kirjauduttuamme oli nälkä niin kova, että etsimme heti ensitöiksemme sapuskaa.
Kyseessä ei muuten ollut ihan mikä tahansa sapuska, vaan Mlejnice-ravintolan kehuttu leipägulassi. Kiitos etenkin Hulille vinkistä! Gulassia myydään vähän joka paikassa pitkin Prahaa, mutta väittäisin vailla pätevää vertailupohjaakin, että Mlejnicessä se on kaikkein parasta. Mlejnicen gulassi tarjoillaan koverretun leivän sisällä ja sen maku on ihan mieletön. Vahva, mausteinen, syvä, herkullinen, maukas, tuhti, lihaisa…muun muassa näillä sanoilla kuvailimme suussamme muhevana maistuvaa gulassia. Tätä kannattaa ehdottomasti maistaa Prahan matkalla!
Toiseksi annokseksi otimme porsasta, joka oli hauskasti letin muotoinen ja keskelle lettiä oli tuikattu valkosipulinkynsiä. Annoksen luvattiin maistuvan valkosipulille ja sitä se totisesti tekikin. Opimme jo tässä vaiheessa, että tsekkiläinen ruoka on täynnä makuja. Tavalliselta kotiruoalta näyttävät liha-annokset on maustettu hyvin ja ruoka on todella herkullista. Tämä päti kaikkiin ruokiin joita maistoimme matkamme aikana.
Mlejnice ihastuttaa myös söpöllä sisustuksellaan. Vanhaa aikaa henkivä ravintola on täynnä kivoja yksityiskohtia. Pöytinä toimii muun muassa vanhat laatikolliset pöydät ja Singerin ikivanhat ompelupöydät. Seinillä on hevosen länkiä ja muita vanhoja esineitä ja katosta roikkuu jos jonkinlaista ruosteista kelkkaa, puukauhaa ja muuta härpäkettä.
Myös palvelu pelaa hyvin ja hinnat ovat edulliset, vaikka ravintola sijaitseekin hyvin keskeisellä paikalla lähellä Vanhankaupungin aukiota. Tai no, keskeinen sijainti on hieman tulkinnanvarainen luonnehdinta, sillä vaikka ravintola on lähellä aukiota, ei sitä ole ihan helppo löytää. Ravintola majailee nimittäin kapealla sivukujalla (osoitteessa Kozna 488/14), eikä sen ohi kulje juurikaan ihmisiä. Tänne ei ihan sattumalta eksy, vaan paikka täytyy tietää.
”Mlejnicessä monta on ihmeellistä yksityiskohtaa, ne hämmästyttää kummastuttaa pientä bloggaajaa..”
Koska Mlejnice oli niin ihana, poikkesimme ravintolaan matkan aikana vielä uudelleenkin, vaikka yleensä haluamme käydä reissuillamme aina uudessa ravintolassa. Lähtöpäivänä hotellin aamiainen jäi väliin, sillä allekirjoittanut makasi pari tuntia kaksinkerroin sikiöasennossa vatsapöpön kourissa. Onneksi lääke auttaa ja neljän tunnin kuluttua join punaviiniä jokiristeilyllä lähes elämäni voimissa. Autuas on hän, joka ottaa Imodium-paketin matkalle mukaan (ja tyhmä on hän, joka mainitsee sanat Imodium ja vatsapöpö ravintola-arvostelussa). Tarkennettakoon vielä, ettei Mlejnicellä ollut mitään tekemistä kipeän vatsani kanssa.
Väliin jääneen aamiaisen ja jokiristeilyn välissä piipahdimme Mlejnicessä täyttämässä tyhjinä ammottavat vatsamme. Minä tilasin varovaisesti sipulikeiton, joka maksoi muistaakseni hurjat pari euroa. Tai vähän alle, en muista ihan tarkkaan. Halpaa se kuitenkin oli, hinta-laatusuhteeltaan varsin erinomaista ja maukas keitto palautti huteravointisen tytön takaisin elävien kirjoihin. Voi sitä tunnetta kun voimat palaavat ja alkaa taas hymyilyttää. Se on kerrassaan ihanaa.
Henkka tilasi toisella vierailullamme kanaa valkosipulikastikkeen ja perunakrokettien kera. Totuttuun tapaan sekin oli herkullista. Kokemustemme perusteella ravintolan listalta voi tilata mitä vaan ja se on hyvää, mutta suosittelemme kuitenkin ennen kaikkea sitä leipägulassia mikäli tienne vie Mlejniceen.
3 kommenttia
Hanne
Voi NAM ja SLURPS!
Martina
Älä muuta sano! Nyt kun saisin tuota leipägulassia eteeni olisin onnellinen. 🙂
Paluuviite: