Cul de Sac – Kantapaikkani jos asuisin Roomassa
Sijainnin perusteella en menisi tähän ravintolaan. Cul de Sac sijaitsee aivan Piazza Navonan kainalossa pienemmän aukion laidalla hyvin keskeisellä kulkupaikalla. Sijainti on siis hyvä ja Roomassa sellaiset paikat ovat yleensä hinta-laatusuhteeltaan surkeita. Toisaalta ravintolan ulkoasu lupaa hyvää. Cul de Sac on lähes huomaamaton eikä todellakaan mitenkään suoranaisesti kutsu luokseen. Tämä taasen tietää hyvää.
Olemme kuulleet Cul de Sacista niin paljon kehuja, että teemme sinne pöytävarauksen varmuuden vuoksi ja suosittelen samaa sinullekin kun innostut ravintolasta tämän jutun luettuasi. Jos asuisin Roomassa (ah miten ihana ajatus!), tästä tulisi kantapaikkani. Nytkin jäi harmittamaan ettemme ehtineet vierailla Cul de Sacissa kuin vain yhden kerran. Tänne voi nimittäin tulla yhtä lailla syömään pidemmän kaavan mukaan tai maistelemaan vain pientä suolaista kera viinilasin. Tai kaikkea siltä väliltä. Cul de Sac sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Olemme paikalla jo ennen kuin ravintola aukeaa. Skippasimme aamiaisen, jotta jaksamme varmasti maistella leikkeleitä ja juustoja. Ravintolasta saisi muutakin, mutta me vakuutuimme pitkästä juusto- ja leikkelevalikoimasta niin, että päätämme syödä vain niitä. Meinaan pyörtää päätöksen kun kuulen toistamiseen suositteluja ravintolan jänisragusta, mutta pidämme silti päämme. Otetaan ragua sitten ensi kerralla.
Olen herännyt aamulla kello seitsemältä mahakipuun, joka on pitänyt osaltaan huolen siitä, ettei ruoka ole vielä maistunut. Mahakipu on kuitenkin hellittänyt, sillä Henkka otti sen pois. Älkää kysykö, sillä kerron kysymättäkin, että Henkka ottaa pyynnöstäni kivut ja vaivat pois kädellään ja viskaa ne muualle hassua imaisuääntä samalla pitäen. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin tämä toimii koska uskon siihen. Se toimi jo silloin kun isäni teki samoin ollessani pieni. Oma osansa homman toimimisessa saattaa olla myös sillä, että pyydän ottamaan kivun pois vasta kun sen on mahdollista kadota, eli flunssan vasta parin päivän sairastamisen jälkeen jne. Kokeilkaapa! Tunnette itsenne todella tyhmäksi niin tehdessänne.
Tälläkin kertaa mahakivusta siis päästiin, kiitos Henkan taikavoimien. Samalla kun kipu teki katoamistemppuaan herättelimme nälkää Campo de’ Fiorilla ja sitä ympäröivissä herkkukaupoissa kierrellen. Niinpä nälkä on jo aivan valtava kun istumme tasan kello 12 Cul de Sacin terassille. Valitsemme pitkältä listalta neljä juustoa ja neljä leikkelettä ja kirjoitamme ne tarjoilijan pyynnöstä pöytäliinaan. Jo tässä vaiheessa harmittaa ettei vatsamme vedä rajattomia määriä ruokaa. Listalta tekisi mieli maistaa kaikkea.
Seuraavaksi pitäisi valita viini ja siinä vasta onkin pohdittavaa, sillä pöytään lätkäistään kokonainen kirjallinen viinejä. Valitsepa siitä sitten. Tutkimme Amarone-valikoimaa, mutta päätämme kuitenkin maistaa jotain uutta. Tarjoilija auttaa meitä mielellään. Pyydämme jotain laziolaista, vaikka alueen viinejä etukäteen googlaillessani en olekaan ihan vakuuttunut niistä. Haluamme silti antaa paikalliselle viinille mahdollisuuden ja parhaan mahdollisuuden se saa Cul de Sacin kaltaisessa viiniparatiisissa.
Kuvailemme hieman millaisesta viinistä pidämme ja mainitsemme myös lempparimme Amaronen. Tarjoilija saa heti kiinni mieltymyksistämme ja tuo pöytään täydellisesti makuumme sopivan viinin. Lepanto Cesanese del Piglio Superiore Riserva DOCG on tosiaan hieman amaronemainen, mehukas, hilloinen ja sopivan tuhti, mutta silti pehmeä. Viinistä tulee kertaheitolla uusi lempparini. Ja taas harmittaa kehon rajallisuus. Tekisi mieli maistaa useampaakin viiniä, mutta meille kävisi varmaan aika huonosti jos vetäisimme viiniä pullokaupalla heti lounasaikaan (päivällisaikaanhan on ihan ok tilata pullo per naama per ruokalaji…NOT). Ensi kerralla sitten lisää viinimaistiaisia, totean taas. Sillä ensi kerran on tultava.
Naapuripöytään kannetaan pastaa ja se näyttää herkulliselta. Annoskateutta ei kuitenkaan pääse tulemaan, sillä juustomme ja leikkeleemme ovat todella herkullisia. Se on kuulkaa mahtava tunne kun pienen mahapöpön jälkeen ruoka maistuu taas ja elämä alkaa voittaa. Olin aika onnellinen tyttö siinä terassilla istuessani, juustoja maistellessani ja herkullista viiniä kaikessa rauhassa siemaillessani. Oikein tunsin kuinka energia alkoi taas virrata kehossani ja olin lounaan jälkeen valmis tutkimaan lempikaupunkiani lisää.
Kuten jo mainitsin, Cul de Sacista tulisi varmasti kantapaikkani jos asuisin Roomassa. Tulisin tänne lounaalle, sopisin tapaamisia viinilasin ääreen, maistelisin lisää juustoja ja leikkeleitä, pyytäisin aina uuden viinisuosituksen tarjoilijalta ja maistaisin sitä jänisragua. Ehkä se hieman yrmyn näköinen tarjoilijamies (omistaja?) hymyilisi lopulta minullekin niin kuin hän hymyili sille viereisen pöydän lapselle, joka esitteli miehelle leluaan. Siinä kuulkaa suli yrmy ilme hetkessä ja tuimiin silmiin syttyi lempeys kun hän silitti lapsen hiuksia ja lelupehmolelun kuolasta kovettunutta nukkaa. Tänne voisi ehdottomasti tulla pikkubloggaajankin kanssa.