Terrazza Brunelleschi, Firenze
Aurinko laskee tunnin kuluttua, mutta Firenzen kaduilla on edelleen tukahduttavan kuuma. Kostea ilma vyöryy kasvoillemme kun astumme hotellin viileydestä kadulle, jota lämmin ilta-aurinko valaisee lähes vaakasuorassa. Laskeva aurinko häikäisee silmiä ja askel hidastuu kun hiki alkaa virrata selkää pitkin. On Toscanan kesän superhelteinen ilta ja haluamme hakea siihen viilennystä Firenzen kattojen yläpuolelta.
Lähellä hotelliamme sijaitsee kehuttu kattoterassi. Terrazza Brunelleschi on Grand Hotel Baglionin katolla sijaitseva ravintola, jossa voi nauttia myös pelkkiä cocktaileja, kuten meillä on aikomuksena. Aurinko laskee alemmas ja meillä alkaa olla jo hieman kiire jos haluamme nähdä auringonlaskun.
Terassia ei ole ihan helppo löytää, vaikka se sijaitsee sinänsä ihan näkyvällä paikalla Piazza dell’Unità Italianalla lähellä juna-asemaa. Missään ei lue Terrazza Brunelleschin nimeä ja kuljemme hotellinkin oven ohi kerran, kunnes ymmärrämme mennä siitä sisään. Aulasta pääsee hissillä kattoravintolaan ja sieltä pitää vielä löytää tiensä ravintolan läpi ulos kattoterassille. Onneksi hotellin ystävällinen henkilökunta opastaa meidät perille ja saattaa haluamaamme pöytään.
Henkäisen ihastuksesta kun näen Duomon kupolin nousevan massiivisena Firenzen kattojen yllä taustanaan kauniin värinen iltataivas. Valitsemme paikkamme korkealta tasanteelta, jolla ei ole muita ja nautin tuulenvireen vilvoittavasta tunnusta ihollani. Kattojen yllä on hieman viileämpää kuin alhaalla kaduilla ja helteisen päivän aiheuttama tuskaisen kuuma olo alkaa helpottaa.
Vilkuilemme ympärillemme ja huomaamme ravintolan olevan paremman väen suosiossa. Tyylikkäät miehet puvuissaan ja kauniit naiset mekoissaan istuutuvat pöytään syömään ja mietimme hetken, mahtavatko cocktailit olla ihan törkeän hintaisia. Tilaamme kuitenkin Aperol Spritzit kun tänne on kerran tultu.
Tarjoilija on huomattavan ystävällinen ja mukavan rento eivätkä drinkitkään maksa maltaita. Niiden kaveriksi tulee pientä suolaista purtavaa ja häämatkalaisista pidetään hyvää huolta, vaikkemme selvästikään ole ihan yhtä hienoa kansaa kuin alhaalla ravintolan pöydissä illallistavat asiakkaat. Onneksi laittauduin hieman hotellilla ennen tänne tuloa.
Maisemat Firenzen keskustan laidalla sijaitsevalta kattoterassilta ovat huikeat. Duomo vie suurimman huomion, mutta myös toisessa suunnassa horisontissa kumpuilevat kukkulat ovat kauniit. Valtava määrä lintuja lehahtaa ilmaan juuri kun aurinko on laskemassa horisonttiin ja tunnelma on jopa hieman taianomainen. Tämä on ehdottomasti yksi reissun upeimmista illoista.
Joka suunnassa riittää katseltavaa ja seison pitkään paikallani maisemaa ihaillen. Se muuttuu auringonlaskun edetessä. Ensin taivas hehkuu lämpimän keltaisissa ja oransseissa sävyissä ja jäämme tuijottamaan kukkuloiden taakse katoavaa aurinkoa. Kun käännän katseeni takaisin Duomoon huudahdan Henkalle ihastuksissani “Katso!”. Kyseistä sanaa ei muuten kannata viljellä Italiassa, sillä se tarkoittaa italiaksi jotain aivan muuta, eikä ole paikallisista kovin kaunista kuultavaa. Mutta ei mennä siihen nyt sen enempää, ettei ihana auringonlaskun tunnelma mene pilalle.
Sillä aikaa kun tuijotimme auringon vajoamista horisonttiin, oli toinen puoli taivaasta värjäytynyt hempeillä vaaleanpunaisilla sävyillä ja Duomo näytti entistä upeammalta pastellista taivasta vasten. Istuin penkilläni typertyneenä kaiken sen kauneuden edessä. Pitkä lomareissu oli saanut minut rentoutumaan täysin ja kerrankin osasin vain olla ja nauttia hetkestä.
Istuimme kattoterassilla niin pitkään että pimeys laskeutui. Tilasimme vielä toiset juomat ja valuimme lopulta alas kadulle ja siitä lyhyen matkan hotellillemme. Mikä ihana ilta! Tällaista häämatkalla kai pitääkin olla.
