Metsäpiknik

Treffipurkin kesälapussa luki ”eväsretki”. Kun Jani nosti lapun purkista, tiesin heti, että haluan viedä hänet metsäpiknikille lähelle kotiamme meille tärkeään paikkaan ja pakata kylmärepun täyteen eväitä.

Viime hetkellä aloin miettiä, onko se liian laimeaa ja pettymys edeltävien treffien jälkeen. Olin vienyt Janin aiemmin Vanajanlinnaan viettämään saunailtaa, Helsinkiin tastingtreffeille ja Turkuun hotelliyötreffeille.

Onko parin tunnin piknik lähimetsässä tylsä? Voisihan eväsretki suuntautua toiseen kaupunkiin – tai vaikka Italiaan jos nyt ihan lähdetään keulimaan. Mutta ei, pysytään metsäpiknik-suunnitelmassa.

Turhia pelkäsin. Metsäpiknik sai ilahtuneen vastaanoton. Treffien sisältö oli tälläkin kertaa yllätys, mutta aika pian Jani arvasi mihin suuntaamme, kun lähdimme reput selässä kulkemaan kohti helteistä perjantai-iltaa.

Perillä ihmettelimme hetken, miten metsä on muuttunut kolmessa vuodessa. Se näytti ihan tutulta, mutta ei sitten kuitenkaan. Tänne me istahdimme toisinaan suhteemme alkuaikojen kävelylenkeillä juttelemaan käsillä olevasta elämänmuutoksesta. Tässä on puhuttu isoja asioita. Tuijoteltu maisemaa. Jäsennelty ajatuksia.

Istuimme alas tutulle kivelle ja aloin tarjoilla meille eväitä repusta. Aluksi kippistimme skumpalla – kuksasta tottakai. Sitten herkuttelimme briellä, prosciuttolla ja viikunabalsamicolla täytetyillä croissanteilla, jotka olin hakenut muutamaa tuntia aiemmin lähi-Alepan paistopisteeltä. Pitää olla tuoretta.

Croissantien jälkeen maistelimme viinirypäleitä, saaristolaisleipiä graavilohella, japanilaista suklaata ja muita makeita suupaloja. Järvenpään Citymarketin laajasta olutvalikoimasta olin valinnut meille metsäteemaisen oluen, josta tuli uusi lempparini.

Parituntisen piknikin aikana ojensin Janille myös lahjan, joka oli vähän hölmö, mutta osoittautui kivaksi ajanvietteeksi. Tietovisio-lehden parissa kului mukavasti muitakin hetkiä viikonlopun aikana.

Ihanat eväsretkitreffit niistä tuli. Ei sen aina tarvitse olla suuri spektaakkeli.