Keltainen keittiö

Kauan aikaa sitten, kun minä olin vielä niin pieni, että asuin äidin luona, aloin haaveilla ikiomasta keittiöstä, johon tulisi paljon keltaisia asioita. Okei, en ollut oikeasti silloin enää kovin pieni, sillä muutin omaan kotiin opiskelujen jälkeen vasta 23-vuotiaana. Ehdin kuitenkin haaveilla omasta kodistani pitkään. Ensimmäisen kerran muistan suunnitelleeni tulevan kotini sisustusta 16-vuotiaana.

Ajatus keltaisesta keittiöstä sai siis kipinänsä todella hyvissä ajoin. Halusin keittiööni keltaisia sävyjä, sillä ne muistuttaisivat minua auringosta ja piristäisivät aamulla silmät vielä unesta sirrillään taapertavaa aamuherääjää, joka tallustaa aamulla heti ensimmäiseksi keittämään itselleen teetä. Olen edelleenkin sitä mieltä, että keltainen on hyvä väri keittiöön, mutta seuraavasta keittiöstämme tulee silti hillitymmän värinen – harkittuja keltaisia yksityiskohtia unohtamatta.

Vuoden 2008 kesänä minä sitten muutin vihdoin sinne ihan ikiomaan kotiini ja paloin halusta purkaa muuttolaatikoihin valehtelematta jo vuosia keräämäni keltaiset asiat keittiön kaappeihin ja hyllyille. Touhuttuani keittiössä yötä myöten, oli keltainen keittiö vihdoin valmis ja voi miten suloinen se olikaan. Oma pieni aurinkoni. Olin niin ylpeä.

Saman vuoden syksyllä näki päivänvalon myös oma pieni ruokablogini, eli tämä kaveri tässä, jota juuri parhaillaan luet, ja se sai nimensä tietysti oman rakkaan keittiöni mukaan. Blogi nimeltä ”Keltaisessa keittiössä” oli syntynyt ja se tulee jatkamaan alkuperäisen keltaisen keittiön muistoa vielä siinäkin vaiheessa, kun joudun jättämään hyvästit ensimmäiselle omalle keittiölleni. Eli ihan pian. Nyyh.

Vaikka pieni keittiömme onkin saanut aikojen saatossa myös vähemmän mairittelevia lempinimiä, kuten ”tyhmä”, ”ahdas”, ”huono”, ”p*ska”, on se kuitenkin todella tärkeä ja ansaitsee tulla ikuistetuksi. Eikä se oikeasti edes ole mitenkään huono. Rakkaalla lapsella on vaan monta nimeä, vai miten se menikään.. Tervetuloa siis aitoon ja alkuperäiseen keltaiseen keittiöön.

Heti ensimmäisenä vasemmalla sijaitsee jääkaappi, pakastin ja niiden yläpuolella viinakaappina toimiva yläkaappi. Viinakaapissa majailevat muun muassa lahjaksi saadut viskit ja konjakit sekä se yksi shampanjapullo, joka pitäisi juoda pian pois. Kaapin perällä on myös tämän vuoden ensilumiviini, eli perinteisesti viinakaappiin edellisenä talvena piilotettu punkku, joka juodaan sitten kun seuraavan talven ensilumi on satanut maahan. Tätä perinnettä olen noudattanut koko sen ajan kun olen asunut omillani ja se on muuten oikein mukava perinne se. Suosittelen kaikille muillekin punaviinin ystäville.

Jääkaapissamme on aina ainakin maitoa, mehukeittoa, sipuleita, liemikuutioita, hilloja, chilikastikkeita, oliiveja, kapriksia, wasabia, ketsuppia, sinappia, voita ja aika usein myös juustoa, kananmunia ja muita elintarvikkeita.

Jääkaapin ja pakastimen vieressä on sääntöjen vastaisesti astianpesukone ja sen päällä mikro. Mikron eteen jää pieni taso, jossa voidellaan ahtaasti leipiä ja pilkotaan paprikaa. Myös mikron päällinen toimii tilanpuutteessa säilytystilana. Yleensä siinä on ainakin leipää ja keittiövaaka. Tällä kertaa näköjään myös basilikaa. Mikron ja seinän väliin on tungettu leikkuulaudat, ja jossain siellä välissä majailee myös lempparikeittiöveitsemme, jota käytämme kaikista eniten.

Yläkaappien kahdella alemmalla hyllyllä hengailevat lautaset. Ylemmät hyllyt taas toimivat kuiva-ainekaappina, kätkien sisäänsä muun muassa jauhot, riisit, kahvia, teetä, leipomisaineita ja muuta sälää.

Vain vähän aikaa sitten ostetun tiskikoneen vieressä möllöttää uuden pesuvempaimen vierellä ruman vanhalta näyttävä uuni ja liesi. Lieden viereen ahtaaseen tilaan mikron kainaloon on tungettu veitsiteline, joka on aina ihan rasvassa ja liassa. Lieden yläpuoleisessa maustehyllyssä komeilevat aarteeni: Kaksi Santa Marialta saatua maustesarjaa, joista pienempiä purkkeja sisältävä More-sarja on parhaillaan tehotestissä. Ylimmällä hyllyllä on muutama koriste, mutta olen miettinyt jos siirtäisin toisen mausterivin tuosta edestä sinne, vaikken yletykään ylimmälle hyllylle ilman tuolin apua.

Lieden yläpuoli on muuten huono paikka etenkin sellaisille mausteille, joita käytetään harvoin, sillä lieden rasvakäryissä seisovat mausteet voivat mennä ajan kuluessa kokkareiseksi, varsinkin jos purkit eivät ole tiiviitä. Me kuitenkin käytämme näitä mausteita sellaisella vauhdilla, etteivät ne ehdi mennä huonoksi epämukavassa säilytyspaikassaan. Ja kun ei meidän pienessä keittiössä oikein ole muualla tilaa.

Maustehyllyn viereinen kapea yläkaappi on niin kutsuttu sekalaiskaappi, jossa on sulassa sovussa lisää mausteita, öljyjä, sokeria, siirappia, hunajaa, lisää leipomistarvikkeita, hammastikkuja ja muuta sekalaista sälää. Tänne tungen aina asiat, joille en keksi muuta paikkaa.

Säläkaapin alapuolella olevassa kaapissa on kattiloiden paikka ja se on ihan hirrrveän epäkäytännöllinen. Hermo menee kun kaikki kattilat ja varsinkin niiden kannet sälähtävät yhtäaikaa lattialle kaappia kaivellessa.

Ja sitten tulevatkin ne keltaisen keittiön varsinaiset murheenkryynit: Kulmakaapit! Ylempi kulmakaappi yrittää olla edes jonkunlaisessa järjestyksessä ja uskon tietäväni sen perimmäisetkin asukkaat melko hyvin. Tai ainakin luulen tietäväni ettei tämän kaapin perälle ole unohtunut mitään.. Kaappi sisältää hurjan määrän muoviastioita, kertisastioita, uunivuokia, leivontavuokia, tarjoilukulhoja, salaattilingon (tärkeä!) ja onpa siellä perällä myös muutama mukamas unohtunut pähkinä- ja keksipakettikin. Tiedän niiden toki olevan siellä, mutta koska en näe niitä, ei minulle iske niitä kohtaan armottomia ruokahimoja, kuten tapahtuisi, jos ne olisivat jossakin näkyvillä. Enkä ole ainakaan vielä toistaiseksi syönyt niitä unissanikaan, kuten on käynyt niin monelle heidän edeltäjälleen..

Tiskialtaiden alapuolelta aukeava hankalan muotoinen kulmakaappi on keittiömme kamalinta antia. Sen perälle valtavan muovikassimeren taakse tiedän unohtuneen montakin asiaa, mutten jaksa ottaa selville, mitä siellä on. Ehkä ruumiita. En nimittäin millään viitsisi repiä kaikkia muovikasseja lattialle ja kontata kaapin sisään, varsinkin kun siellä on myös haiseva roskis. Unohtuneiden tavaroiden, muovikassien ja roskiksen lisäksi kaapissa on myös ainakin urheilijan lisäravinteita (joista lempparini on banaanin makuinen proteiinijauhe), kastelukannu, tiskiainetta ja ylähyllyllä kunniapaikalla koiran vesikippo meillä kyläilevää harmaata koirakaveria varten.

Tiskialtaiden yläpuolella on luonnollisesti astiankuivauskaappi, jossa säilytämme arkimukeja ja -laseja. Alimmalla hyllyllä majailee sekalainen seurakunta shakereita, perunahanskoja, purkkeja ja purnukoita. Täällä sijaitsee myös siivilän vakituinen koti ja johonkin pitäisi myös mahtua pestyt kattilat ja muut astiat kuivumaan. Ahdasta on, kyllä vain.. Ylimmälle hyllylle olen tunkenut matalia tarjoiluastioita ja kulhoja.

Viimeinen ylähylly oikealla on aamukaappini ja sen ovi unohtuu aina auki. Kaapin alimmalla hyllyllä asuvat vitamiinipurteloni sekä kaikkea muuta sekalaista. Tännekin tulee nimittäin tungettua kaikkea sellaista, jolle ei ole vakiintunutta paikkaa. Yläkaapissa on myös oma tilansa puuroille, mysleille, siemenille ja leseille ja kaikista ylimpänä majailevat erilaiset säilykkeet, kuten ananaspurkit, nuudelit, purkkihernari (nam!) ja muut tavarat, joiden unohtuminen ei haittaa ihan heti. Päiväystä nimittäin riittää.

Alalaatikoissa on oma laatikko kauhoille, lastoille, kaulimelle ja muille sellaisille kavereille. Seuraavassa laatikossa sijaitsevat sen sijaan hieman pienemmät välineet, kuten pihviveitset ja -haarukat, muita veitsiä, purkin avaajia ja kaikenlaista pientä ja hyödyllistä sälää. Ihan alimmassa isoimmassa laatikossa on paikka pakastepusseille, leivinpaperille, muffinssivuoille ja muille sellaisille jutuille.

Lieden vierestä alkavalle tasolle on koottu tilan puutteen vuoksi jos jonkinlaista sälää. Ensimmäisessä keltaisessa kulhossa pönöttävät aterimet. Seuraavassa pienemmässä kulhossa on pussimausteiden paikka. Seuraavaksi rivissä on oranssi aluslautanen, jonka päällä komeilee osa öljyistä, etikoista ja suoloista. Tällä hetkellä siinä on myös aarteeni, vielä avaamaton vaahterasiirappi, joka täytyy avaamisen jälkeen siirtää jääkaappiin turvaan. Perimmäisenä on vielä iso purkillinen iskältä saatuja kuivattuja sieniä. Vastakkaisessa nurkassa tiskialtaiden toisen puolen nurkassa möllöttävät ahtaasti leivänpaahdin, vedenkeitin sekä kahvinkeitin.

Alunperin tyhjä liedenkäyttäjän selän taakse jäävä seinäkin on otettu hyötykäyttöön. Asensimme sille pienen söpön ylähyllyn, jonka laatikoissa säilytämme pastapussukoita. Laatikoiden yläpuolelle jäävällä tasolla on muutama koriste-esine, kahvimylly sekä lisää teetä ja kahvia. Kaapin alapuolella koukuissa roikkuvat patalaput, keittiöpyyhe, esiliina, viinipullon avaajat sekä sakset, sikäli mikäli oranssit Fiskarsit sattuvat olemaan omalla paikallaan. Yleensä ne eivät ole.

Koska keittiö on pieni ja minulla on paha tapa hamstrata siitä huolimatta kaikkea kivaa keittiökamaa itselleni, on keittiömme laajentunut myös olohuoneen puolelle. Tv-tason viereisissä vitriineissä komeilee lasikokoelmamme ja yhden vaatekaapin ylähyllyt ovat saaneet kunnian säilyttää muun muassa etanapannuja, sauvasekoitinta sekä erilaisia aakeita ja laakeita astioita. Myös eteisen yläkaappi kätkee sisäänsä muistaakseni ainakin muutaman kulhon, mutten mene nyt sinne tunkeilemaan ja tarkistamaan asiaa, etten vaan masennu kaappien epäkäytännöllisestä ahtaudesta.

Oikeastihan keittiömme, niin kuin koko muukin kämppä, on fiksun mallinen ja yhdelle asukkaalle jopa hyvinkin tilava. Kahdellekin se on ihan sopiva sikäli mikäli ajatukset eivät olisi jo vinksahtaneet uuden kolme kertaa isomman talon puolelle. Kerrostaloasunto tuntuu nyt niin kovin pieneltä kun mielessä siintää jo tuleva omakotitalomme ja sen jättimäinen keittiö. Tiedän kuitenkin ikävöiväni tätä nykyistä kämppää hurjan paljon sitten kun en enää asu täällä ja toivon kovasti, että kämpän seuraavatkin asukkaat ymmärtävät asunnon arvon ja pitävät hyvää huolta aarteestani.