Reissu Euroopassa maata pitkin – Ranskasta Italian, Sveitsin ja Itävallan kautta Saksaan Oktoberfesteille

Oletko katsonut Race Across The World Suomi -ohjelmaa?

Me ollaan ja saatiin siitä reissuidea, josta innostuttiin aika isostikin. Haluttiin nimittäin toteuttaa samantyyppinen matka, mutta koska kutsua ohjelmaan lienee turha odottaa, piti meidän järkätä sellainen itse.

Ajatuksena oli, että otetaan lennot jonnekin päin Eurooppaa ja reissataan sieltä maata pitkin kohti kotia. Kohteet, majoitukset, aktiviteetit ja muut selviää vasta matkan varrella.

Pohdimme lähtö- ja paluupisteitä pitkään. Kyselimme niihin apuja myös Tasty Travelissimon Instagramissa ja lopulta päätepisteen määritteli reissun ajankohtaan osuva Oktoberfest Münchenissa. Varasimme lennot kotiin Münchenista lauantai-illalle ja samaan syssyyn nappasimme majoituksen kaupungista perjantain ja lauantain välille, sillä tiesimme että tapahtuman aikaan on todella vaikea löytää majapaikkaa enää paikan päältä.

Lähtöpisteeksi valikoitui Nizza, jonne lensimme maanantaiaamuna. Perillä tiesimme vain, että meidän tulisi olla Münchenissa perjantaina. Kaikki muu oli vielä avoimena. Aikamoinen tilanne kaltaiselleni suunnittelijaluonteelle.

Miten reissu sitten meni? Kokosin tähän pienen päiväkirjan.

Järvenpää 🇫🇮 – Nizza 🇲🇫 – Ventimiglia 🇮🇹

Nizzan aamulentoa odotellessamme nautiskelimme kentällä teeman mukaisen aamiaisen. Kuohuviiniä ja croissantia. Tunnelma oli innokas ja ihmeellisen rento, vaikkei meillä ollut mitään hajua siitä missä vietämme seuraavat 4 yötä.

Perillä Nizzassa rento meininki jatkui. Iloitsimme siitä että rinkat tuli (ehjinä) perille ja etsimme lounaspaikan, jossa aloimme suunnitella tulevaa. Pastan ja roseviinin äärellä totesimme, että suuntamme Italiaan, mutta junalakon takia emme luultavasti pääsisi Ventimigliaa pidemmälle.

Ventimiglia it is! Junaliput taskuun ja menoksi. Toiveena oli nähdä Välimeri ja Alpit. Ensimmäinen löytyi heti ja ihastelimme hetken melkoista aallokkoa Ventimigliassa. Meri 🩵

Ventimiglian majoitus B&B La Terrazza dei Pelargoni sijaitsi hieman korkeammalla rannasta. Hikihän sinne tallustaessa tuli, mutta miljöö ja maisemat palkitsivat. Ventimiglia oli yksi reissun söpöimmistä paikoista. Ehkä jopa söpöin.

Ennen illallista kävelimme hieman kylillä. Piipahdimme ihastelemaan koristeellista pientä kirkkoa ja katselimme auringonlaskua näköalapaikalta. Auringonlaskun värien värjätessä yhä taivaan istahdimme pizzerian terassille nauttimaan syyskuisen Välimeren illan tunnelmasta. Oli lämmintä, rauhallista ja kaunista. Pizza oli herkullista, olut kylmää ja seura parasta.

Ilta oli ihana. Olimme löytäneet supersöpön paikan, reissu oli vasta alkamassa ja kaikki oli mennyt toistaiseksi täydellisesti. Illallisen jälkeen nautimme yömyssyt B&B:n terassilla yhdessä kolmen itävaltalaisen kanssa, jotka olivat kanssamme ainoat majapaikan yöpyjät. He tarjosivat meille lasilliset Arneis-viiniä ja loivat tunnelmavaloa pimeälle terassille kynttilällään.

Ennen kun painoimme pään tyynyyn, avasimme hetkeksi telkkarin. Iltauutiset kertoivat Milanon juna-asemalla olevan mielenosoituksia ja meininki näytti aika villiltä. Huh, juuri tuonne olimme kaavailleet suuntaavamme huomenna päästäksemme lähemmäksi määränpäätämme. Päätimme pohtia aamulla uudestaan haluammeko suunnata Müncheniin Milanon kautta vai harkitsemmeko jotain muuta reittiä.

Lisää kuvia ensimmäiseltä reissupäivältä täällä.

Ventimiglia 🇮🇹➡️ Savona 🇮🇹➡️ Milano 🇮🇹➡️ Como 🇮🇹

Ventimiglian aamu valkeni kauniina. Olimme nukkuneet hyvin ja odotimme innolla seikkailun jatkumista. Italia oli tuntunut Ranskan jälkeen siltä kuin olisi kotiin tullut. Tänään näkisimme lisää Italiaa.

Ventimiglian majapaikkamme oli mielettömän söpö aamiaista myöten. Aamiainen tarjoiltiin pöytään aurinkoiselle terassille toiveidemme mukaisesti. Ihastelimme vanhoja eri paria olevia astioita ja aamun kuulaita maisemia. Hörpimme kahvia ja mehua, haukkasimme croissantia ja makeaa piirasta. Samalla mietimme tulevan päivän suunnitelmia.

Se olisi tänään heipat Ventimiglialle ja matkan pisin reissupäivä edessä. Juna-asemalla selvisi että nopeampi juna pohjoiseen oli jo täynnä, mutta nappasimme liput kolmeen eri junaan, jotka veisivät meidät illaksi Comoon. Tai niinhän me luulimme.

Eka stoppi oli Savonassa. Haukkasimme nopeat lounaspaninit aseman viereisellä kojulla, jonka terassille aurinko paistoi lämpimästi. Pian matka jatkui toisella junalla kohti Milanoa. Matka taittui vaihtuvia maisemia ihastellessa ja matkapelejä pelatessa.

Milanossa oli rauhallista ja mukavaa. Eilisistä mielenosoituksista oli jäljellä vain muutama rikkinäinen lasiovi, muuten ei näkynyt mitään poikkeavaa. Aurinko alkoi laskea kun istahdimme lasilliselle odottamaan viimeistä junamatkaa Comoon.

Asemalle palattuamme saimme kuulla että junat pohjoiseen on peruttu rankkasateiden vuoksi. Bussejakaan ei kulkenut ja hetken meinasi olla pieni epätoivo. Mitäs nyt? Emme halunneet jäädä Milanoon muutenkaan ja koska Comosta oli varattu jo majoitus, päätimme suunnata sinne lopulta Überilla.

Tuntui hyvältä päästä vihdoin Comoon, vaikka se maksoikin odotettua enemmän. Ilta oli jo pimentynyt ja auton ikkunasta oli näkynyt ukkoskuuroja jossain kauempana. Ne olivat matkalla tänne. Majapaikkamme B&B Hotel Como City Center oli siisti, toimiva ja sijaitsi hyvällä paikalla keskustan ja juna-aseman tuntumassa.

Olimme niin myöhään Comossa että suuntasimme heti illalliselle. Pienen kävelymatkan päästä löytyi idyllinen pizzeria, jonka ruutupöytäliinojen ääressä herkuttelimme rasvaista pizzaa ja kuuntelimme vuorilta lähestyvää ukkosta. Terassilla tarkeni vielä hyvin, vaikka pohjoisessa oli selvästi viileämpää kuin Välimerellä.

Takaisin majapaikalle kävellessämme alkoi taivaalta tipahdella sadepisaroita. Ensin muutamia yksittäisiä, sitten vähän enemmän ja lopulta taivas repesi juuri kun olimme päässeet katoksen alle. Seikkailupäivä huipentui upeaan ukkoseen, jonka jyrinän kuuli jopa suihkun läpi. Ihastelimme sitä välillä ulkona, välillä ikkunasta ja lopulta sängystä käsin, kunnes nukahdimme.

Aamu valkeni sateettomana, mutta yöllisen myräkän jäljet oli vielä vahvasti näkyvillä. Osa teistä oli suljettu autoilta kun ylhäältä vuorilta alas valunutta mutaa ja roskia siivottiin teiltä. Hyppelimme lätäköiden ja virtaavien vesivanojen yli suunnatessamme kohti keskustaa ja rantaa. Järvimaisema oli kaunis siitäkin huolimatta, että koko rantavesi oli täynnä ruskeaa roskaa, jota kellui lauttoina metrien pituudelta.

Italiasta ei voinut poistua ennen kun olimme maistaneet grappaa, joten kun junaliput Sveitsiin oli taskussa, istahdimme terassille juomille. Italialaiseen tyyliin mukaan tuli myös tarjottimellinen suolaista purtavaa. Annoimme kinkut niiden kimpussa ahnaasti hyöriville ampiaisille ja napsimme itse muita herkkuja sen verran kun aamiaiselta yhä täysiin vatsoihin mahtui.

Kiitos Italia! Seuraavaksi Sveitsiin.

Lisää reissukuvia toiselta päivältä täällä.

Como🇮🇹 ➡️ Lugano🇨🇭➡️ Zürich🇨🇭

Saimme jo junamatkalla Comosta Luganoon maistiaisen siitä, miten upeita maisemia Sveitsillä on junamatkailijoille tarjota. Tunnelma oli muutenkin helpottunut kun junat kulki ja kaikki oli taas vaivatonta.

Vietimme Luganossa lounaan ja pienen kävelykierroksen mittaisen tauon. Minä tilasin risotto alla milanesen, vaikka oltiinkin jo Sveitsin puolella. Jani nautiskeli ihania mereneläviä. Syömisen lomassa tiirailimme järvimaisemia, jotka pilkottivat aukion laidalla sijaitsevan ravintolan terassille.

Syömisen jälkeen kävimme rannassa ihailemassa näkymää tarkemmin. Maisema oli niin kaunis. Vesi taisi olla vähän korkealla kun laiturit oli osittain tai jopa kokonaan pinnan alla. Myräkkä on mennyt täälläkin edellämme.

Lugano oli yksi koko reissun lemppareistamme. Siellä olisimme viihtyneet pidempäänkin, mutta koska Müncheniin oli vielä matkaa ja perjantai lähestyi kovaa vauhtia, suuntasimme Zürichiin yöksi. Sieltä pääsisimme jatkamaan matkaa heti seuraavana aamuna kohti Itävaltaa.

Matka Sveitsin sisällä sujui mukavasti siistissä ja väljässä ravintolavaunussa. Maistelimme viiniä ja joimme kahvit, jota muuten tuli nautittua ihmeen vähän reissun aikana. Pelailimme samalla matkapelejä ja täyttelimme ristikoita, mikäli henkeäsalpaavan upeiden maisemien ihastelulta maltoimme.

En odottanut Zürichilta paljoakaan. Ajattelin sen olevan kylmä ja kolkko iso pankkikaupunki, mutta löytyihän sieltäkin söpöä vanhojen katujen tunnelmaa, jokimaisemia ja ystävällisiä ihmisiä.

Perille päästyämme lähdimme tallustamaan tomerasti kohti hotellia. Koska halusimme olla ihan ytimessä, jouduimme ottamaan sikahintaisen junior-sviitin, sillä viimeinen normihuone meni nenämme edestä. Sveitsi on muutenkin kallis, joten muutama satanen lisää ei sinänsä tuntunut enää siinä konkurssissa.

Olimme hetken hieman hukassa, kunnes löysimme taas sijaintimme kartalta. Vietimme skumpan pituisen hengailuhetken hulppeassa huoneessamme, minkä jälkeen lähdimme iltakävelylle ja samalla syömään, kuten meillä oli tapana tehdä lähes kaikkien reissupäivien päätteeksi. Zürichissa tunnelmaa loi pieni sumutinpullosade, jonka tihkumista tuskin huomasi, mutta se loi tunnelmallista hämyistä meininkiä vanhoille kapeille kaduille.

Illallisen nautimme mukavasti tapasravintolassa. Tilasimme pöydän täyteen jaettavia annoksia ja pullon viiniä kylkeen. Ihanan rento ja kiireetön illallinen hälyisässä pienessä ravintolassa oli nappivalinta tälle päivälle ja jätti Zürichista lämpimät muistot.

Siirryimme kesken illallisen viereiseen pöytään, jotta isompi seurue mahtui istumaan vierekkäin. Saimme tästä kiitokseksi jälkkärin. Tilaamme harvoin makeaa, mutta yhteinen crema catalana oli mainio lopetus kivalle päivälle Sveitsissä.

Lisää kolmannen päivän reissukuvia täällä.

Zürich🇨🇭➡️ Innsbruck🇦🇹➡️ Igls🇦🇹

Zürichissa marssimme heti aamiaisen jälkeen juna-asemalle ostamaan kahden seuraavan päivän junaliput. Tänään suuntaisimme Innsbruckiin ja sieltä huomenna Oktoberfesteille Müncheniin, jonne oli syytä ostaa junaliput hyvissä ajoin.

Lippujen ostamisen jälkeen ehdimme tehdä vielä vajaan parin tunnin kierroksen Zürichissa Innsbruckin junaa odotellessa. Oli ihmeellinen tunne kun yhtäkkiä meillä olikin viimeisten reissupäivien suunnitelmat selvillä. Junat ja yöpymiset oli varattu, nyt ei tarvitsisi enää jännittää niitä, sikäli mikäli olimme niitä muutenkaan osanneet sen suuremmin stressata.

Alpeilla oli edelleen todella upeat maisemat junan ikkunoista. Yritin tallentaa niitä kuviinkin, mutta enimmäkseen nautin niistä silmilläni – en kameran läpi. Korkeuserot eivät välity kuvissa läheskään samanlaisina ja nopeasti ohi vilahtavia vesiputouksia ei edes ehdi napata kameralle.

Nautiskelimme taas ravintolavaunun rauhaisasta tunnelmasta ja pienestä välipalanaposteltavasta. Matka Sveitsistä Itävaltaan sujui vaivattomasti ja mukavasti. Pian olimmekin jo perillä.

Zürichin jälkeen kaipasimme pikkukylän tunnelmaa ja löysimme sitä roppakaupalla Innsbruckia ympäröiviltä vuorilta. Innscbruckiin kuuluva pieni Igls sijaitsee lyhyen bussimatkan päässä keskustassa niin korkealla, että korvat meni matkan aikana lukkoon.

Hotel Sonnenhof osoittautui aivan ihanaksi ja kohtuuhintaiseksi majapaikaksi. Alakerran jääkaapista sai hakea viiniä ja muita juomia, kunhan kirjoitti vihkoon mitä oli ottanut. Terassiltamme aukesi upeat maisemat vuorille peräti kahteen suuntaan. Myöhemmin kuulimme, että Igls on ollut aikoinaan todellinen koronalinko, josta tauti levisi vauhdilla pitkin Eurooppaa.

Maltoimme lähteä ihanasta majapaikastamme jo tutuksi tulleelle iltatallustelulle uudessa paikassa. Auringonlasku värjäsi taivaan kauniilla väreillään kun kävelimme kohti respan miehen suosittelemaa illallisravintolaa.

Fondue olisi pitänyt tilata 2 tuntia ennakkoon, joten otimme schnitzeliä ja lihaa sienikastikkeella. Hyviä oli nekin. Ravintolassa oli hiljaista, mutta emme olleet ihan ainoat asiakkaat. Muutamassa muussakin pöydässä oli ruokailijoita.

Kynttiläillallisen kruunasi reissumme toinen jälkkäri, yhteiseksi tilaamamme apfelstrudel, jonka kanssa amaretto sopi erinomaisesti yhteen. Kun mahat oli täynnä, ulkona oli jo pimeää kun tallustelimme takaisin majapaikallemme halki paikallisten ihmisten asuntojen reunustamien katujen. Millaistakohan täällä olisi asua?

Illalla nautimme vielä pikkukylän hiljaisuudesta ja raikkaasta vuoristoilmasta oman huoneen terassilla. Muistelimme Matti Nykästä, Mika Myllylää ja Lahden doping-skandaalia. Aamulla mainion juustoisen aamiaisen jälkeen saimme respasta läksiäislahjaksi Mozartin kuulat ja lähdimme suut makeina kohti Innsbruckin keskustaa.

Lisää neljännen reissupäivän kuvia ja tunnelmia täällä.

Igls 🇦🇹➡️ Innsbruck 🇦🇹➡️ München🇩🇪

Ennen Münchenin Oktoberfest-tunnelmaan siirtymistä halusimme nähdä Innsbruckin keskustan, joten lähdimme hyvissä ajoin ennen junaa katselemaan missä se Nykänenkin on hypännyt.

Mäkihyppytorni näkyi riemukaaren välistä ja sinne pääsisi kuulemma ihastelemaan maisemiakin. Me emme mäkihyppytornille asti lähteneet vaan tallustelimme keskustan kauniita katuja pitkin joelle, jonka viileys mua rauhoittaa (kuka tietää mikä biisi?), ja sieltä takaisin juna-asemalle.

Nautimme aurinkoisella terassilla Oktoberfest-päivän ekat oluet ja opettelimme jodlaamista. Ei osattu kovinkaan hyvin, mutta harjoitushan tekee mestarin – vai mitä naapurit?

Vuoret kohoilivat pilvien lomasta kun katseen nosti talojen kattojen yläpuolelle. Joen vesi oli hämmentävän vihreää, tai turkoosia, tai vähän kaikenväristä. Kaunista.

Münchenin juna oli odotetusti täynnä, mutta löysimme seisomapaikat ravintolan tiskin tuntumasta. Mikäs siinä oli valkoviiniä juodessa, seinään nojaillessa ja maisemia ihaillessa. Crossfitista tuttu syväkyykyssä hengailu oli hyvä vaihtoehtoasento välillä. Siinä pääsi lepuuttamaan kroppaa eri tavalla kuin seinään seisten nojaillessa.

Perillä Münchenissa oli festaritunnelma huipussaan. Kaduilla vaelsi iso kasa nahkahousuisia miehiä ja Dirndl-mekkoihin sonnustautuneita naisia. Me ostimme tyyliin sopivan hatun, veimme rinkat hotellille ja suuntasimme kohti Oktoberfestia.

Instagramissamme on lisää kuvia reissusta.

Oktoberfest 🇩🇪

Oktoberfest on lymyillyt bucket listallani ja nyt päätimme tosiaan ottaa sen Eurooppa-reissumme päätepisteeksi. Olin innoissani! Kiva päästä kokemaan tuo valtava festivaali yhdessä.

Odotuksemme eivät silti olleet kovin korkealla. Osasimme odottaa väkijoukkoa, jonoja ja mahdollisesti kylmää ja sateista säätäkin. Toivoimme saavamme litran tuopit olutta ja jotain syötävää. Sen ei luulisi olevan paljon vaadittu.

Uskokaa tai älkää, mutta litran tuoppia emme saaneet. Niitä olisi voinut tilata vain isoista teltoista, joihin taas olisi pitänyt tehdä varaus ennakkoon ainakin ruuhkaisena perjantai-iltana. Ruokakojuilta ei saanut olutta lainkaan, mutta löysimme pienen paikan alueen kulmasta, jonne mahduimme jopa istumaan ja syömään flammkuchenia valkoviinin kera.

Emme toki jääneet täysin ilman olutta. Vehnäolutta oli saatavilla puolen litran tuopeissa isojen telttojen ulkopuolella, joten sellaiset me sitten nautimme. Vehnäolut vaan alkaa pian tökkiä, mutta saksalaisetpa ovat keksineet sekoittaa siihen kokista, mikä oli ällistyttävän hyvä idea. Kyllähän maistui toinenkin tuopillinen kun mukana oli colaa!

Nautimme myös huvipuistotunnelmasta ja kävimme yhdessä laitteessakin. Reissun jännittävimmässä junassa eli kummitusjunassa. Muut laitteet näyttivät liian hurjilta makuuni. Jani kävi myös voittamassa tuliaispehmon tikanheittokojussa. Iltapalaksi nappasimme makkaraa pienemmältä ruokakojulta.

Oktoberfest oli tavallaan sitä mitä odotinkin, mutta ei sitten kuitenkaan. Sää suosi, lederhoseneita vaan vilisi, vessat oli siistit ja lähes jonottomat ja olihan meillä kivaa! Lähdimme kuitenkin kämpille hyvissä ajoin, mutta unille pääsimme vasta reilusti puolenyön jälkeen hotellillamme tapahtuneen itsensäpaljastelijaepisodin jälkeen, jota jäimme seuraamaan toiveenamme homman selviävän ennen yöunille painumista. Tyyppiä ei kuitenkaan ilmeisesti saatu kiinni, vaikka poliisit ja vartijat kipittivätkin pitkin hotelliamme ja pitivät vahtia ulko-ovella.

Kuvia Oktoberfestista täällä.

München 🇩🇪 ➡️ Järvenpää 🇫🇮

Oktoberfestin jälkeen meillä oli vielä melkein kokonainen päivä aikaa Saksassa ennen iltalentoa. Päätimme lähteä tutustumaan Münchenin keskustaan.

Hotellissa ei ollut aamupalaa, joten jotain purtavaa piti saada kaupungilta. Tilasimme gulassikeiton ja pretzeleitä. Kaupungilla riitti vilinää, jota seurasimme terassiaamiaiseltamme käsin.

Päivä jatkui tuliaisten ostelulla ja tallustelulla pitkin kaupunkia. Ihmettelimme ääneen miten sää on voinut suosia meitä koko reissun ajan. Vieläkään ei tarvita sateenvarjoa, vaikka aamulla säätiedotus lupaili sateita.

Keiton voimin ei kovin pitkälle pötkitty, joten aloimme etsiä lounasravintolaa ennen lentokentälle lähtöä. Halusimme perinteistä sianpotkaa, jota löysimme täpötäydestä paikallistyylisestä baijerilaisravintolasta. Toiseksi annokseksi tilasimme schnitzelin. Vihdoin saimme ne litran tuopitkin, joita emme onnistuneet Oktoberfest-alueella saamaan.

Päivän korvamatona toimi Edelweiss. Kukka viattomuuden, jollainen koristi ravintolapöytäämmekin.

Lentokenttäjunassa lisäsimme Münchenista eräältä kioskikojulta ostamamme pinssit Janin Oktoberfest-hattuun ja suuntasimme hymyhuulin kotiin. Olipahan reissu! Vastaavanlaisen voisi toteuttaa uudestaankin eri kolkassa Eurooppaa.

Katso täältä viimeisen reissupäivämme tunnelmakuvia.

Haluatko lukea lisää reissujuttuja, ruokavinkkejä ja kuulumisiamme? Tule seuraamaan meitä Instagramiin. Olemme siellä todella paljon aktiivisempia kuin täällä sivuston puolella.

Tasty Travelissimon Instagram.