Kun kaikki ei mene putkeen – Epäonnea matkoilla

Kaikki ei mene aina putkeen. Ei edes matkoilla. Eikä etenkään silloin.

Vaikka meidänkin reissuista saa helposti somen kautta kuvan, että kaikki on aina ihanan auvoista onnea, niin se on todellisuudessa vain puolet totuudesta. Siihen toiseen puoleen mahtuu vatsatauteja, tyhjiä bensatankkeja, rikkimenneitä kameroita ja sen sellaista onnellista auvoa.

Reissuflunssa

Minulla on tapana sairastua aina viimeistään reissun jälkeen flunssaan. Tämä tapahtuu lähes poikkeuksetta etenkin syyskuisen vuosipäivämatkamme yhteydessä. Syy lienee ainakin ajankohdassa, kun syksyn flunssakausi on alkamassa ja lentokoneesta voi napata itselleen pöpön jos toisenkin.

Se ei oikeastaan haittaa jos flunssa iskee vasta reissun jälkeen. Siihen olen tottunut jo ja osaan odottaa flunssaa ainakin vuosipäivämatkan jälkeiselle viikolle. Sen sijaan lyhyen viikonloppuloman aikana flunssa on kurja kaveri. Kun heräsin Amsterdamissa kaktus kurkussa niin kieltämättä ketutti aika paljon. Niin paljon jopa, että avasimme shampanjan heti aamutuimaan ja menimme porekylpyyn. Se helpotti, samoin Stepsils, jota menin heti ensitöikseni ostamaan.

Amsterdamin lisäksi olen raahustanut ainakin Milanossa Strepsils-ostoksille (tunnetaan Italiassa nimeltä Benagol-ostokset). Onneksi kuitenkin vasta Milanossa enkä sitä välittömästi edeltäneellä blogimatkalla Emilia Romagnan alueella. Milanossa olin onneksi jo “vapaalla”, joten pystyin höllentämään tahtia ja löntystämään Milanon duomon katolla omaan flunssaiseen tahtiini.

Kolmannen päivän vatsapöpö

Jossain vaiheessa minulla oli tapana sairastua kolmantena matkapäivänä vatsatautiin. Kamalin sellainen koettiin minun ja Henkan ensimmäisellä yhteisellä matkalla, kun meidän oli määrä matkustaa kolmantena matkapäivänä Roomasta Riminiin. Heräsin tuolloin vatsakramppiin ja vietin koko aamun vessassa. Onneksi oli Imodiumit mukana ja niiden avulla pääsin kuin pääsinkin matkaan kohti Riminiä, vaikka junamatka ja etenkin matka juna-asemalle jäi muistoihini yhtenä inhottavimmista hetkistä ikinä.

Vatsapöpö on ollut kaverinani myös ainakin Prahassa lähtöpäivän aamuna sekä Egyptissä, jossa olimme tosin osanneet varautua Faaraon kiroukseen ostamalla paikalliset lääkkeet jo valmiiksi. Niiden avulla saimme pöpön nopeasti taltutettua. Kolmannen päivän vatsatauti on onneksi hellittänyt ajan myötä eikä toivottavasti tee enää paluuta. Juon kuitenkin aina varmuuden vuoksi pullovettä ja huolehdin käsihygieniasta normaalia enemmän.

Rikkimennyt kamera

Oli Saksan blogimatkamme ensimmäinen kokonainen päivä. Nousimme autosta, aloimme laittaa pikkubloggaajan matkarattaita ja muita kamoja kasaan kun näimme yhtäkkiä hidastetussa filmissä, miten kameramme putosi räsähtäen asfalttiin. Ohi kävellyt saksalainen puki ajatuksemme sanoiksi huudahtamalla “Scheisse!”.

Voin kertoa että ylitseni vyöryneen ahdistuksen määrä oli valtava. Olimme blogimatkalla ja laadukkaita kuvia olisi saatava otettua. Kiersimme saksalaisia pikkukyliä, joista tuskin löytyisi kunnon kamerakauppaa. Olin raskaana ja kaikki tuntui muutenkin vaikealta.

Onneksi pian selvisi, että rikki oli vain objektiivi eikä koko kamera. Onni oli myös se, että olimme juuri matkalla reissun ainoaan vähän isompaan kaupunkiin, jonka kamerakaupasta löytyi vastaava objektiivi rikkimenneen tilalle. Hyvin kävi siis lopulta.

Tyhjät bensatankit Italian vuoristossa

Tämä epäonni on koittanut meitä jopa kahdesti. Olemme puksuttaneet pienellä vuokra-autolla ylöspäin Italian vuoristossa kun bensatankki alkaa uhkaavasti tyhjentyä eikä tietoa seuraavasta bensa-asemasta ole. Syke kohoten olen tuijottanut pelkääjän paikalla bensatankin mittaria ja miettinyt kuinka oikeaa lukemaa se näyttää. Mitä jos bensa loppuu nyt? Mitä teemme, minne menemme? Onko täällä sokkeloisten vuoristoteiden varrella missään ketään tai mitään? Muita kuin murhaajia, zombeja ja hirviöitä?

Ensimmäisellä kerralla löysimme viime hetkellä huoltoaseman ja matka kohti Roomaa ja paluulentoamme sai jatkua. Toisella kerralla kysyimme erään rakennuksen pihalla olevilta työmiehiltä missä on lähin huoltoasema ja vastauksen saatuamme totesimme, että on käännyttävä takaisin ja jätettävä päiväretki Toscanan vuoristokyliin toiseen kertaan. Pääsimme juuri ja juuri tankille ennen kuin bensa loppui. Huh, se oli täpärällä!

Junalakko

Syy miksi puksutimme ensimmäisellä kerralla siellä Italian vuoristossa pienellä vuokra-autolla oli se, että ystävämme junalakko osui paluumatkallemme. Meidän oli määrä matkustaa junalla Riministä Roomaan, mutta lakko yllätti, eikä meille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vuokra-auto alle ja ajaa sillä Roomaan.

Matka oli muuten kiva, mutta uhkaavasti tyhjentyneen bensatankin lisäksi ylimääräisiä sydämenlyöntejä aiheutti jäätävä ruuhka Roomassa, kun kaikki muutkin halusivat autolla kaupunkiin ja sen lentokentälle. Tuli vähän kiire, mutta ehdimme. Ja toisaalta olisiko se edes haitannut jos olisimme myöhästyneet lennolta ja joutuneet jäämään Italiaan vielä päiväksi?

Matkalaukut lukkojen takana Nizzassa

Rooma ei ole ainoa paikka, jossa olen ollut lähellä myöhästyä lennolta. Myös Nizzassa tapahtui jotain odottamatonta, joka sai sykkeen nousemaan ja juoksemaan lopulta viimeisellä minuutilla lähtöselvitykseen. Ehdimme, mutta todella täpärästi.

Syy ei ollut meidän, sillä menimme hyvissä ajoin hotellille hakemaan laukkujamme matkatavarasäilytyksestä. Tarkoitus oli ehtiä hyvissä ajoin julkisilla kentälle. Julkiset vaihtui kuitenkin pian mielessämme taksiin ja lopulta hurautimme kentälle hotellin omalla autokyydillä.

Ennen sitä vietimme pitkät hetket odotellessamme henkilökuntaa respaan. Soitimme tiskiltä löytyviin numeroihin ja kävimme kokeilemassa olisiko matkatavarasäilytyksen ovi auki. Ei ollut, eikä missään näkynyt henkilökuntaa, vaikka kiersimme käytävätkin siivoojaa etsien. Kello tikitti uhkaavasti eteenpäin ja mielessä kävi kaikkea oven tiirikoimisesta respan laatikoiden penkomiseen, jotta saisimme matkalaukkumme lukkojen takaa ja pääsisimme kotimatkalle.

Lopulta joku osasi kertoa respan sairastuneen ja tuuraajan olevan tulossa. Ja kuten jo spoilasin: Ehdimme lopulta viimeisellä minuutilla laukkuinemme lähtöselvitykseen, vaikka ilonamme oli vielä jäätävä iltapäiväruuhka, jossa matelehdimme kelloa maanisesti tuijottaen. Loppu hyvin, kaikki hyvin tälläkin kertaa, mutta kyllä minä vaan inhoan itsestäni johtumatonta kiirettä.

Ongelmia vedenjakelussa Välimeren risteilyllä

Olimme ottaneet aurinkoa meripäivänä Välimeren risteilyllä ja kuuma päivä oli saanut meidät hikoilemaan itsemme aurinkorasvasta lähmäiseksi. Illalliskattaus oli alkamassa, mutta ehtisimme hyvin käydä suihkussa ennen sitä. Astuin suihkuun, laitoin veden päälle ja kas, vedentulo lakkasi heti. Tein saman uudelleen. Vettä tuli hetken kunnes se loppui taas.

Soitimme infoon ja sieltä luvattiin tulla korjaamaan tilanne. Huomasimme odottaessamme ettei myöskään vessa toiminut. Vedenjakelussa oli ongelmia, mutta ne saataisiin pian korjattua. Tai niinhän me luulimme. Odottavan aika oli tosi pitkä, kello tikitti eteenpäin ja nälkä kurni vatsassa. Tällä risteilyllä kattaus oli tiettyyn aikaan ja siihen oli ehdittävä, mikäli mieli syödä kyseisessä ravintolassa.

Lopulta satuin huomaamaan ovesta kurkistaessani, että työmiehen näköinen ukkeli ronklasi jotain seinän sisässä ja lähti kävelemään pois. Vedentulo jatkui sen jälkeen normaalisti, mutta nälkäisenä ja odottamiseen kyllästyneenä sekin ärsytti, ettei meille ilmoitettu ongelman korjaantumisesta tai sen syistä mitään, vaan saimme itse sattumalta huomata vedentulon jatkuvan. Äkkiä pikasuihkut molemmille ja märillä hiuksilla illalliselle taltuttamaan huutava nälkä.

Ja muita ongelmia

Näiden lisäksi matkoillamme on ollut lukuisia pienempiä ongelmia, kuten auringonpolttamaa ihoa, joka nosti kerran jopa kuumeen ja ihan jäätävän turvotuksen koko kehoon. Onneksi olo helpottui jo seuraavana päivänä ja ensi kerralla muistan lisätä porealtaan jälkeen aurinkorasvaa jos jään vielä tunneiksi makoilemaan aurinkotuoliin.

On ollut myös huonon sään aiheuttamaa harmitusta, pieniä ongelmia autojen kanssa, maksuja jotka eivät näy hotellien järjestelmissä, ötököiden puremia ja huonoa asiakaspalvelua. On ollut ahtaita ja epäsiistejä hotellihuoneita, rottia ja torakoita. Pahaa ruokaa, meteliä ja pettymyksiä. Onneksi se on kuitenkin vaan se toinen puoli matkailussa ja loput on ihanaa onnellista auvoa, joka kuitenkin jää aina päällimmäisenä mieleen.

Lue myös huonoista hetkistäni Roomassa.

Mitä epäonnisia sattumuksia sinulle on käynyt matkoillasi? Milloin otti päähän kaikista eniten?