Olemme saaneet huomata lomamatkojemme aikana, että meistä on tullut aikamoisia tornifriikkejä. Kiipeämme aina kaikkiin mahdollisiin näkötorneihin ihmettelemään yläilmoista aukeavia maisemia. Milloin olemme Tallinnan Oleviste kirkon näköalatasanteella, milloin herkuttelemme Näsinneulassa ja milloin kiipeämme pohkeemme kipeiksi Prahan Pyhän Vituksen katedraalin torniin. On itse asiassa aika hassua, että tornit kiehtovat meitä, kun ottaa huomioon korkeanpaikankammoni. Tai ehkä juju piileekin juuri siinä. On kiva saattaa itsensä mukavuusalueen ulkopuolelle ja pelätä vähän. Korkeanpaikankammoni kun ei ole paniikkiluokkaa ainakaan enää, kun olen siedättänyt itseäni niin lahjakkaasti. Pystyn siis yleensä menemään korkeuksiin, mutta myönnän, että siellä pelottaa.