Yksi muksuajan parhaista ruokamuistoista ovat ehdottomasti uunissa paistetut kanankoivet riisipedillä. Koivista valittiin aina se, jonka nahka oli mustin ja rapein, ja voi jumankauta sitä huutoa jos isoveli ehti napata parhaan ensin. Vielä vanhempanakin kun äiti kysyi mitä söisimme tänään, suustani kuului usein ”kanaa ja riisiä”. Siitä pikkuvelikin tykkää. Ja isoveljen jo asuessa omillaan, oli minun vuoroni valita ensimmäisenä rapein kananen, ilman että pikkuveli edes huomasi tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Hihhih.. Näiden muistojen siivittämänä laitettiin keltaisessa keittiössä kanankoivet uuniin riisin ja hemapon kanssa, ja jäätiin odottelemaan uunista kantautuvaa tuttuakin tutumpaa viikonloppuruoan tuoksua. Oi niitä aikoja..   Broilerin koipireidet uunissa riisipedillä   – broilerin koipia – riisiä – hernemaissiporkkanaa (kai hernemaissipaprikakin juuri ja…