Kummitustarinoiden Edinburgh

Synkät ja sateiset Edinburghin vanhat kadut ovat omiaan kummitustarinoille. Kaupungin utuinen tunnelma, kiviset kapeat kadut, hiljaisuus ja vanhan ajan läsnäolo saavat kieltämättä mielikuvituksen helposti laukkaamaan etenkin iltamyöhään. Kummituksia kaupungissa riittääkin – ainakin tarinoiden mukaan.

Me vietimme Edinburghissa pitkän marraskuisen viikonlopun, jonka pimeys ja harmaus oli omiaan kummitusjutuille. Olimme tutustuneet kummitustarinoihin hieman jo etukäteen ja todenneet kaupungin olevan täynnä kummittelevia paikkoja. Lukuisissa pubeissa kummittelee, samoin ravintoloissa, hotelleissa, tavallisissa asunnoissa ja rakennuksissa, kaduilla ja tietenkin Edinburghin linnassa, maanalaisissa holveissa sekä hautausmailla.

Kummitteleva hotelli, linnamajoitus tai muu majapaikka oli toiveissamme, mutta päädyimme kuitenkin tavalliseen huoneistohotelliin – jossa kohtasimme kuin kohtasimmekin yllättäen kummituksen. Se koputti olalleni yöllä ja mekasti suihkussamme. Emmekä tietenkään myönnä keksineemme tapahtumille järkisyitä.

Listasin tähän muutaman tunnetun kummitustarinan, joista yksi on kammottava siitä syystä, ettei se ole tarina vaan tositapahtuma 1800-luvun Edinburghissa. Vinkkaan myös muutamasta pubista, joissa väitetään tapahtuvan yliluonnollisia asioita kummitusten toimesta. 

Greyfriar’s Kirkyardin kummitukset

Greyfriar’s Kirkyard on hautausmaa keskellä Edinburghia. Paikkaan liittyy useita kummitustarinoita, joista hautausmaalle nimensä antaneen koiran, Greyfriar’s Bobbyn, tarina lienee suloisin.

Greyfriar’s Bobbyn väitetään viettäneen aikaa isäntänsä haudan läheisyydessä peräti 14 vuotta. Todellisuudessa “Bobbyja” olikin ilmeisesti kaksi ja ne olivat paikallisten yrittäjien kouluttamia kulkukoiria. Kaikkea sitä onkin keksitty ja jaksettu tehdä mainostemput mielessä.

Toinen hautausmaan tunnetuista kummituksista on vähemmän suloinen ja enemmän väkivaltainen. Mackenzie Poltergeistin väitetään aiheuttaneen usealle viattomalle ohikulkijalle naarmuja, mustelmia ja palovammoja. Myös kuolleet eläimet liittyvät väitetyn kummituksen olinpaikan läheisyyteen sekä tietenkin oudot tuntemukset ja kylmänväreet, joita moni kokee hautausmaalla kierrellessään. Jännä.

Burke ja Hare

Kammottavin Edinburghin tarinoista ei oikeastaan ole kummitustarina lainkaan vaan täyttä totta. Sen päätähtinä toimivat veijarit nimeltä William Burke ja William Hare, jotka keksivät kammottavan keinon rikastua 1800-luvun Edinburghissa.

Tuohon aikaan porukka opiskeli innoissaan anatomiaa ja sen opettamiseen tarvittiin ihmisruumiita. Ja niitähän ei myyty marketissa, eikä niitä kasvanut puiden oksilla. Silloinkaan.

Vaan olihan niitä keinoja saada ruumiita haltuunsa. Ei kun vaan lapio kauniiseen käteen ja kaivamaan. Haudanryöstö olikin tuolloin suhteellisen yleistä puuhaa, joskin toki vaarallista ja riskialtista, mutta koska ruumiista sai hyvät rahat, moni otti riskin.

Burke ja Hare eivät jaksaneet alkaa kaivella hautoja auki vaan keksivät hieman sattumankin avustuksella toisen keinon hankkia ruumiita, joita myymällä he aikoivat rikastua.

Burken ja Haren ensimmäinen käsiin saama ruumis oli luonnollisista syistä Haren ja hänen vaimonsa pitämässä majatalossa kuollut mies, joka ei ollut ehtinyt maksaa velkaansa Harelle ennen kuolemaansa. Hare luonnollisesti raivostui tällaisesta ajattelemattomuudesta ja epäreiluudesta, koska on – tai oli – epäilemättä mieleltään sairas mies. Kuka kehtaa mennä kuolemaan ennen velkojensa hoitamista!

Hare päätti tienata velkarahat miehen kuolleella ruumiilla ja myi sen toverinsa Burken kanssa tunnetulle anatomian luennoitsijalle Robert Knoxille. Knoxia ei paljon ruumiin alkuperä kiinnostanut ja hän maksoi hyvin. Bisnesidea alkoi tekeytyä. 

Pian Haren majatalossa alkoi kuolla enemmänkin porukkaa eikä enää luonnollisesti. Ensin Burke ja Hare tukehduttivat majatalossa sattumalta sairastuneet, jolloin kuolema näytti luonnolliselta, sairastumisesta johtuvalta.

Nälkä kuitenkin kasvoi murhatessa ja lopulta kaverukset etsivät kadulta vanhoja ja köyhiä, joita ei toivottavasti kaivattaisi. He juottivat uhrinsa ensin humalaan ja murhasivat sitten. Ruumiit myytiin Knoxille. Tätä jatkui monen uhrin verran, kunnes lopulta herrat jäivät varomattomuuksissaan kiinni. Ahneella on tiedätte kyllä millainen loppu.

Ystävyksistä Hare teki sillä tavalla reilusti, että myönsi immuniteettia vastaan syyllisyytensä murhiin ja todisti Burkea vastaan. Näin ollen Burke hirtettiin julkisesti ja Hare sai immuniteettinsa turvin jäädä henkiin. Hän vaihtoi nimensä ja pakeni ilmeisesti Lontooseen.

Edinburghilaiset vanhemmat tekivät myös reilusti pelottelemalla lapsia Burkella ja Harella vielä pitkään näiden temmellysten jälkeen. Huonosti käyttäytyville lapsille uhattiin käyvän samoin kuin Burken ja Haren uhreille jos he eivät tottelisi. Kiva. Eivät sitten mitään lapsille paremmin sopivaa uhkailukeinoa keksineet.

Pubeissakin kummittelee

Edellisessä kappaleessa kertomani Burke ja Hare viettivät uhriensa kanssa iltaa White Hart Inn -nimisessä pubissa, joka on tätä nykyä Edinburghin vanhin pubi. Lienevätköhän Burken ja Haren karmeat ruumisleikit syy sille, miksi kyseisen pubin kerrotaan olevan myös lukuisien kummitusten koti. Sekä pubin asiakkaat että henkilökunta ovat kuulemma todistaneet lukuisia selittämättömiä tapahtumia vanhojen seinien sisällä. Sellaista sattuu. Edinburghissa useammin kuin muualla.

Muita Edinburghin kummituspubeja ovat ainakin The Last Drop Tavern, Deacon Brodies Tavern, Tolbooth Tavern, The Mitre, Whistlebinkies ja The Banshee Labyrinth.

Me kävimme näistä The Last Drop Tavernissa hiljaiseen aikaan päivällä, jolloin kummituksetkin taisivat olla päivälevolla. Paikka oli tunnelmallinen, hiljainen ja sopivan synkkä hautausmaavierailun jälkeisen viskicocktailin nautiskeluun. Hirttoköydet ikkunoissa ja seinillä lisäsivät tunnelmaa.

The White Hart Innissa ja Deacon Brodies Tavernissa piipahdimme yksillä ilta-aikaan, jolloin meno oli kuin missä tahansa brittipubissa. Tosin emmehän voineet olla varmoja, oliko siellä oikeasti muita, vai juhlimmeko kummitusten kera.

Myös Whistlebinkies tuli tutuksi. Siellä en usko että olisimme edes huomanneet mikäli kummitukset olisivat pysäytelleet kelloja tai siirrelleet tavaroita. Tai jos haamu olisi tuijottanut taka-alalla pitkissä tummissa hiuksissaan ja 1700-luvun asussaan.

Lue lisää kummituspubeista:

The 6 Most Haunted Pubs in Edinburgh

Edinburghissa järjestetään myös erilaisia kummituskierroksia. Kierros kummitusbussin kyydissä voisi olla hauska kokemus. Tai sitten ei.

Otetaanko selvää?