Muistatteko vielä kun Henkka voitti parsaa syömällä matkan Amsterdamiin? Ja muistatteko perinteemme juhlia vuosipäiväämme aina eri kaupungissa? Arvaatko jo mitä ajan takaa? No sitä tietysti, että nämä kaksi talonrakentajaa lähtee parin viikon päästä Amsterdamiin juhlimaan viisivuotista yhteiseloaan. Minä olen tapani mukaan intoillut matkaa jo keväästä lähtien, tutkinut ja suunnitellut, laskenut päiviä, odottanut ja intoillut vähän lisää. Henkka antoi minulle vapaat kädet suunnitella reissullemme hieman alustavaa ohjelmaa, sillä onneksemme pidämme aika lailla samoista jutuista matkustaessamme. Hän myös tietää minun olevan onnellinen kun saan uppoutua tutkimaan kaikessa rauhassa matkakohteemme antia, tehdä muistilistoja, excel-taulukoita, kertoa löytämiäni matkavinkkejä ja hyväksyttää alustavat suunnitelmani hänellä, vain jotta pääsen höpöttämään tulevasta matkasta. Kaikesta suunnittelemisesta ja tutkimisesta huolimatta…

Paluumatkalla Välimeren reissultamme kotiin oli minulla ja Maajussin morsiamella hieman pidempi vaihto Amsterdamin kentällä. Olimme puhuneet jo lentoja varatessamme, että voisimme käydä kiertelemässä sinä aikana hieman Amsterdamin keskustassa, mikäli vain jaksaisimme ja ehtisimme. Muutamassa tunnissa ei ehtisi kovin paljon tehdä tai nähdä, mutta saisi siinä ajassa kuitenkin pienen pintaraapaisun kaupungin tunnelmasta. Roomasta lähtenyt koneemme laskeutui ukkospilvessä poukkoilemisestaan huolimatta Schipholin kentälle aikataulussa. Koska sää näytti hyvältä ja olimme vielä suhteellisen pirteitä, päätimme lähteä hortoilemaan kaupungille, vaikka lentokentän lukuisissa kaupoissa ja kahviloissa olisikin saanut kulutettua mukavasti aikaa. Tarkistimme vielä eräältä lentokenttähemmolta saammehan varmasti poistua kentältä vaihdon aikana, sillä yksisuuntaisista ovista livahtaminen tuntui jotenkin kielletyltä ja pelottavalta. Mitä jos emme pääsisikään enää takaisin?…