Makumuistoja maailmalta – Rodos ja kreikkalainen salaatti
Rodoksen aurinko on paahtavan kuuma jo aamupäivästä. Eletään vuotta 2006 ja käsillä on yksi nuoruuteni ikimuistoisista bilelomista. Tätä reissua on odotettu. Olemme viettäneet ystäväni kanssa Rodoksen saarella muutaman päivän ja reissaaja minussa haluaa jo tuolloin nähdä muutakin kuin baarikadun, vaikka jälkimmäinen onkin pienen bileprinsessan mielestä loman tärkein juttu.
Lähdemme kävelemään hotellilta heti aamiaisen jälkeen kohti vanhaakaupunkia ja sen suojaisia varjoja. Kuumuus yllättää silti. Matka on ollut yllättävän pitkä varsinkin kun reittimme on tuskin ollut paperikarttojen (joita ei todellakaan kehtaa ottaa esiin vaikka olisi eksynyt) aikaan se optimaalisin. Olo on nuutunut ja tekee mieli istahtaa hetkeksi alas. Mietimme olisiko jo sopiva aika lounaalle. Raikas salaatti voisi tehdä hyvää.
Istumme kattoterassille, jossa käy tervetullut vilvoittava tuulenvire. Tilaamme isot pullot vettä sekä kreikkalaiset salaatit. Katselemme alas aukiolle, jonka terassilla istuu paidaton keski-ikäinen mies niin ison oluttuopin kanssa, etten ole koskaan nähnyt vastaavaa. Hänelläkin taitaa olla jano.
Päätän että lähdemme etsimään salaattilounaan jälkeen autenttisempaa kreikkaa pienemmiltä kaduilta, sillä turistimeininki puistattaa, vaikka olen rehellisyyden nimissä itsekin melkoinen turisti yhdellä ensimmäisistä itsenäisistä matkoistani. Olisin esimerkiksi halunnut laittaa tähän kuvan minusta syömässä sitä salaattia, mutta olen kuvassa käytännössä puolialaston pienessä bikiniyläosassa ja minihameessani. Säästän teidät siltä näyltä ja ennen kaikkea itseni häpeältä.
Rodos vuonna 2006
Tummasilmäinen tarjoilija tuo salaattimme (flirttaillen huomattavan paljon, wonder why!?) ja ihmettelemme hetken lounaamme ulkonäköä. Se poikkeaa niin rajusti siitä mihin olen tottunut Suomessa kun olen luullut syöneeni kreikkalaista salaattia. Missä ovat salaatinlehdet ja fetakuutiot? Lautasella pötköttelee värikkäitä tomaattilohkoja, paprikaa, kurkkua, sipulia, oliiveja ja kaiken kruununa iso pala fetaa, jonka päälle on lorautettu öljyä sekä oreganolta tuoksuvaa maustetta.
Maistan salaattia ja huomaan sen olevan maultaan valovuosien päässä fetakuutioisesta vihersalaatista, joka oli ennen tätä mielikuvani kreikkalaisesta salaatista. Nam, tätä haluan vielä uudestaankin.
Rodos ja kreikkalainen salaatti on yksi ensimmäisistä makumuistoistani maailmalla. Se oli tavallaan ihan arkinen hetki (sikäli mikäli hartaasti odotetuilla bilematkoilla mikään oli arkista), mutta jäi mieleen yllättävänä makunautintona.
Rodoksella opin millainen on oikeaoppinen kreikkalainen salaatti, mutta myös sen, että omia mielikuvia tietyistä ruoista kannattaa kyseenalaistaa. Suomessa ketjuravintolassa syöty kreikkalainen salaatti ei ole oikeaa kreikkalaista salaattia nähnytkään ja sama tilanne on varmasti monen muunkin ruokalajin kohdalla. Rodokselta alkoi taipaleeni kokeilevana ja kyseenalaistavana ruokamatkailijana ja kreikkalaista salaattiakin on tullut nautittua useaan otteeseen.
– Katso tästä vanhasta postauksestamme vinkit kreikkalaisen salaatin tekoon (sekä eräs asiallinen kommentti, johon odotan edelleen vastausta..)
– Täältä taas löydät vaihtelua kreikkalaisen salaatin tarjoiluun.
Rodos vuonna 2006
