Her name was New York, New Yoooorkk..
Oikeasti, mitä hittoa! Mitä nämä taivaaseen asti ulottuvat talot ovat? Tai nuo autot, joista yli puolet on keltaisia takseja? Tai tuo järjetön valoshow tuolla aukiolla? Entäs tämä tilaamani pieni take away -kahvi, joka riittäisi täyttämään kuukauden kofeiinitarpeeni? Miten on mahdollista, että pikkuruiseen nurkkakioskiin mahtuu enemmän valikoimaa kuin lähi-Alepaani? Entä miksi kaikki sanovat minua guyksi? Pitäisikö tästä metrokartasta saada jotain selvääkin? Ja miksi kaikki näyttää kuitenkin ihan tutulta?? Juu-u, oli pienellä tytöllä vähän pää pyörällä ensi hetkinään New Yorkissa.
Kulmakuppilan valikoimassa oli todellakin valinnan varaa:
Aikamoinen paikka. Aikamoista oli myös Nykin ruokatarjonta. Aamiaispaikkoja oli tosiaan joka kadun kulmassa, ja ehkäpä tärkein aamupala-asia olivat bagelit. Meidän lähikuppilassa oli ainakin kahdeksaa eri bagel-laatua, joista hurjin oli vihreän värinen. Bagelin täytteeksi sai valita mieleisensä lukuisista täytteistä, joista ainakin tuorejuusto tuntui olevan pop. Ja nyt täytyy nolona tunnustaa, etten kuitenkaan syönyt Nykissä yhtäkään bagelia.. Katsoin kyllä kun muut tilasivat niitä, lasketaanko se? Niin ja Karibian risteilyllä söin yhden bagelin, jonka väliin tungin tuorejuustoa, lohta ja sipulia. Se oli hyvää.
Sen sijaan, että olisin tilannut bagelin aamiaiseksi, tykästyimme Ukkelin kanssa ihaniin lämpimiin aamiaisleipiin, joiden välissä oli juustoa, kananmunaa sekä pekonia. Juomaksi otimme kahvia ja Dr. Pepperiä, joista jälkimmäiseen ihastuimme täysillä lomamme aikana. Kahviinhan olemme jo ihastuneet aiemmin koti-Suomessa, vaikken saisikaan juoda sitä kovin paljon. Toisaalta nyt kun verenpainemittarini on äidillä, en näe missä lukemissa paineeni huitelevat. Ja sitä mitä ei näe, ei ole olemassa, joten voin juoda kahvia niin paljon kuin haluan, ja leikkiä että verenpaineeni pysyy silti matalalla. Ai että mä olen ovela.
Joka kadun kulmassa oli myös hodarikoju, josta oli toki pakko saada suuhunsa perinteinen hodari sinapilla ja ketsupilla. Hyvää oli, mutta vielä parempaa olivat Philly Cheese Steak -nimiset hodarin sukulaiset, joita sai samaisista kojuista kuin perinteisiä kuumia koiriakin. Phillyt vetelimme ensimmäisen kerran naamariimme Central Parkissa kevään ensimmäisellä piknikillämme. Maistui. Rabies-oravallekin olisi varmaan maistunut, mutta sitä ei saanut syöttää vaikka se olikin ihan kesy.
Ehdoton lempparini ja kuolaamisunieni kohde Nykissä olivat kuitenkin iiiiihanat juustokakut ja etenkin suklaan makuinen juustokakku. Se oli valehtelematta parasta mitä loman aikana söimme. Tilasimme samaan aikaan tavallisen New York cheesecaken sekä suklaaversion syödäksemme molemmat palat puoliksi. Minä aloitin tavallisesta versiosta ja jo se oli jotakin niin hyvää, että olisi tehnyt mieli hotkaista koko pala kerralla suuhun. Vaan suklainenpa olikin vielä sata kertaa parempaa, enkä osaa edes kuvailla sen mahtavuutta kunnolla. Koostumus oli ihanan suussasulava, täyteläinen, pehmeä ja tahmainen. Ja se maku, oijoijoi. Sitä en osaa kuvailla muuten kuin sanalla: Ihanaaaaaaa (Leijonat, ihanaa)!! Maistoimme Nykissä vielä mansikkaistakin juustokakkua, ja kuten arvata saattaa, myös se oli herkullista.
Nykin ruokakauppojen tarjonta oli myös omaa luokkaansa. Jo erilaisia juomia oli ainakin miljoona erilaista ja minä ihastuin eniten ihanan vaaleanpunaiseen greippiveteen, joka todennäköisesti oli täynnä lisäainemyrkkyjä, mutta niin suloinen ja raikas kaveri, että häntä tuli ikävä. Kertokaa terkkuja vaaleanpunaiselle greippijuomalle kaikki Nykkiin suuntaavat!
Näiden lisäksi haukkasimme Nykissä myös ainakin hampurilaista ja pizzaa. Niin ja erään teeveestäkin tutun herkun, joten Kuuluisien kuppiloiden eli Man vs Foodin ystävät, pysykäähän kuulolla. Jatkoa nimittäin seuraa.
