Klassikkojälkkäreiden tehtailu jatkuu. Tällä kertaa on vuorossa mokkapalat, joita meidän lapsuudessamme kutsuttiin röppörieskaksi. Aina kun kyläilimme kummitätini ja -setäni luona, olivat he valmistaneet monta palaa röppörieskaa ja niitä sai syödä niin paljon kuin halusi. En muista mikä ennätyksemme oli, mutta sen tiedän, että se oli tosi paljon röppörieskaa pienen lapsen kerralla syömäksi. Pienellä lapsella tarkoitan tässä tapauksessa veljeäni, joka ennätyksen tehtaili. Minä mietin samalla katkerana, että olisin minäkin voinut syödä yhtä monta palaa, mutta kun minua alkoi oksettaa. Ilman huonoa oloa olisin varmasti syönyt enemmän röppörieskaa kuin veljeni! Ei sitten tullut mieleen, että huono olo johtui juurikin siitä röppörieskan ahmimisesta.. Nykyään kutsun röppörieskaa mokkapaloiksi, sillä kukaan ei muuten ymmärrä mitä tarkoitan.…