Pimeys on laskeutunut Puolaan kun taksimme kiitää halki mustien peltojen. Kuski soittaa klassista musiikkia kovalla, puristaa kaksin käsin rattia ja koukkaa välillä vastaantulijoiden kaistalle. Onkohan hän vähän väsynyt? Silloin ei ehkä kannattaisi ajaa satasta seitsemänkympin alueella aikana, jolloin peurat pomppivat tiellä. Ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä saavumme Koscierzynaan. Pikkukaupungin kadut ovat hiljaiset, vaikka on perjantai-ilta. Missään ei näy ketään ja tulevien päivien aikana saamme huomata ensivaikutelman osuneen oikeaan. Kylä on ihan kuollut.