Epätavallinen iltapäivä Alfamassa Lissabonissa
En tiedä osaanko kertoa tätä sanoin niin, että voisin viedä sinut edes lähelle sitä tunnelmaa, minkä koimme. Aion kuitenkin yrittää. Se oli nimittäin hyvin kummallinen katu ja iltapäivä Lissabonin Alfamassa. En ole varma uskonko kummituksiin tai muuhun yliluonnolliseen, mutta sillä kadulla teki mieli kyseenalaistaa koko paikan todellisuus. Antakaas kun kerron millaisen iltapäivän vietimme Jennan kanssa Lissabonissa. Oli ihan tavallinen kuuma kevätpäivä Lissabonin Alfamassa. Vanhankaupungin kapeat kadut kutsuivat meitä luokseen haahuilemaan ja ihmettelemään vanhimman Lissabonin tunnelmaa. Alfama on ainoa kaupunginosa, joka säästyi kokonaan 1700-luvun tuhoisasta maanjäristyksestä, sitä seuranneista tulvista ja tulipaloista. Talot ovat vanhoja ja niissä asuu paljon paikallisia. Ehkä myös kummituksia? Annoimme suuntavaiston kadota (siihen ei tosin allekirjoittaneen osalta paljon…
Alfama – Lissabonin vanha ja suloinen kaupunginosa
Nostan aurinkolasit silmiltäni, mutta joudun laittamaan ne pian takaisin. Valkoisista seinistä heijastuva auringonvalo häikäisee liikaa. Katselen ympärilleni ja haluan tallentaa kaikki yksityiskohdat mieleeni. Ikkunasta kadun ylle pyykkejä kuivumaan ripustavan mummon, pienen kukka-asetelman oven pielessä, parvekkeen koristeellisen mutta kuluneen metallikaiteen ja sen kissan, joka luikkii tien yli vaanimaan meitä kapean portaikon suojiin. Siihen se lopulta nukahtaa. Keskikesän lämpöisille päiväunille.
